1. Piilotettu väsymys.

Onneksi on ystäviä, jotka neuvovat kirjoittamaan neuvolaan mukaan lapun, jossa lukee, että olen väsynyt. He tietävät, etten saa sitä sanottua. Lopulta kerron väsymyksestä, mutta avun sijaan minulle kerrotaan, että väsymys on osa äitiyttä. Hämmennyn enkä saa nostettua asiaa enää esille. En uskalla pyytää apua, koska minun annetaan ymmärtää, että pelottavakin väsymys on normaali tila. Tunnen itseni epäonnistujaksi. Onneksi selviän vanhempieni ja ystävieni tuella, kaikki eivät selviä.

2. Edullista kesätekemistä taaperon kanssa.

Kiitos, kiitos, kiitos kaikki ihanat, jotka esittivät postaustoiveita tälle jumittavalle bloggaajalle! Kuvituksen kaivelin vanhoista jutuista suosiolla, kuvapankki kun alkaa olla hyvin laaja. Linkitin myös muutaman vanhemman postaukseni joihinkin kohtiin, sillä esimerkiksi tuosta lentokonebongailusta tulee tasaisesti kyselyjä reittiohjeiden ja paikannimien tiimoilta. Toivottavasti löydät tekemistä vinkkilistani perusteella!

3. Kesäkeitto ja kaameita makumuistoja.

Tiesittekö, että kesäkeitto on vaikea ruoka kuvata? En kehtaa postata kuvia pelkästään herneistä tai muista raaka-aineista. Tämäkin kattilallinen näyttää siltä, että siinä on pussi pakastevihanneksia ja kilo voita. Aargh, en kestä! Katsokaa hienommat ruokakuvat Hannalta, häneltä pöllin alkuperäisen reseptinkin. Kesäkeitto on siitä erityinen ruoka, että se on ollut maksaruokien ohella ainoa ruoka, joka on jo pelkällä hajullaan saanut minut yökkimään. Maksaa en syö vieläkään, mutta kesäkeittoon päätin ihastua. Ajattelin, että pakastevihanneksista keitelty lama-ajan soppa on aivan eri tasoa kuin tuoreista, kesätorilta ostetuista raaka-aineista keitelty soppa ja onnekseni olin oikeassa. Tämä keitto oli herkullista!

4. Shortsit blogikuvissa ja todellisuudessa.

Oli minulla niitäkin kuvia, joissa Nöpsy on kuvattu vastavalossa tuijottamassa heinäpellolle. Totuus on kuitenkin se, että 95% ajasta Nöpsy ei tuijota eteerisenä eteensä, vaan ryömii, mönkii, kierii tai juoksee eivätkä vaatteet näytä niissä kuvissa kovin “myyviltä”. Hiekkaa on yhtä paljon kuin kangasta, eivätkä shortsit laskeudu ihan oikein, koska taskuihin on tungettu BRIO-junanradan palasia. Kyllä, niitä mahtuu taskuihin paljon! Baggy-housurakkaudesta kirjoitin jo aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Rakkaus palaa myös shortseja kohtaan.

5. Kotihoidossa 3-vuotiaaksi.

Tällä hetkellä olemme vahvasti kallistuneet perhepäivähoitajan suuntaan. Helsingissähän on useita ryhmäperhepäiväkoteja, jolloin useamman hoitajan lapset viettävät aikaa samoissa tiloissa. Parhaat paikat meidän postinumeroalueeltamme ja lähialueilta löytyivät aika nopeasti. Kyselin myös tuttavilta suosituksia ja ne vahvistivat pääni sisälle muodostunutta “paremmuusjärjestystä”. Seuraavaksi soittelen tutustumismahdollisuuksia ja panen hakemuksen vetämään. Tällä kerralla en vedä sitä pois.

6. Junia ja hedelmäaakkosia.

Pojan vauvavuoden aikana valitsin aina perhehytin, jotta saimme matkata ja minä sain imettää rauhassa. Sen jälkeen siirryimme leikkivaunuun. Uusi ihastuksemme on ravintolavaunu, jossa Nöpsy tahtoo aina oman croissantin. Harvemmin kuitenkin matkustamme siellä, sillä ravintolavaunu on usein hyvin täynnä ja kun sanon täynnä, tarkoitan, että täynnä kaljalta ja tupakalta haisevia, kovaäänisiä matkaajia. Pyrin matkustamaan aikaisin aamulla, jolloin ravintolavaunussa on hiljaisempaa ja väljempää.

7. Hellepäivä kahluualtaalla.

Ulkoilusta on tullut meidän perheelle entistä mukavampi tapa viettää aikaa. Pitkään mietin, ettei vauvan kanssa voi muuta kuin kärrytellä ulkona, mutta mitä lähemmäs yhden vuoden ikää poika kasvoi, sitä enemmän ulkoa löytyi yhteistä tekemistä. Parasta on, kun isikin ehtii mukaan, mutta aika usein ulkoilemme kahdestaan isin työpäivän aikana. Illalla, kun mies palaa töistä, olen monesti niin loppu, etten jaksa lähteä enää ulos. Paitsi tietysti lenkille, sillä juostessa huolet karisevat hartioilta ja olo kevenee. Lapsen kanssa ulkoillessa on ollut ihana huomata, miten sää ei vaikuta lapsiin samalla tavalla kuin aikuisiin. Siinä, missä aikuinen kiroaa sadesäätä ja miettii, lähteäkö ollenkaan, lapsi saattaa olla entistä enemmän innoissaan lähtemään ulos.

8. Imetysrauhaa ja ikimuistoisimmat imetyshetket.

Imetys herättää tunteita kaikkiin suuntiin. Imetysviikon kunniaksi ja koska tahdon osaltani edistää imetysrauhaa, palaan tähän tärkeään aiheeseen, vaikka imetystaival meillä jo päättyikin. Imetys voi…

9. Mokasinko muskarin kanssa?

Muskari mietityttää. Viime lukuvuosi hurahti kivasti yhtä riiviövaihetta lukuun ottamatta. Kesällä päätin ilmoittautua mukaan myös tänä syksynä ja kun pääsin valitsemaan Nöpsylle ryhmää, sain mielestäni mestari-idean. Sen sijaan, että olisin jatkanut samassa ryhmässä tuttujen tyyppien kanssa eli ilmoittautunut tutun opettajan 2-vuotiaiden ryhmään, vaihdoin opettajaa ja valitsin ryhmäksi 2-3 -vuotiaat. Ajattelin, että vähän vanhempien lasten kanssa Nöppis ehkä kehittyy nopeammin. Kovin montaa tunnistettavaa sanaahan Nöpsy ei vielä sano, vaikka ymmärrämme toisiamme.

10. Särkänniemi taaperon kanssa.

Huomasin, että näin pienen lapsen kanssa nuo kertaliput ovat käteviä, kun laitteissa ei oikein jaksa käydä ja leikkipuistoalue oli kai kuitenkin ilmainen. Vielä ennen kotiinlähtöä herkuteltiin vohvelilla. Hillot ja kermavaahdot kannattaa suosiolla pyytää erillisiin kippoihin, niin niitä on helpompi annostella taaperolle tai jättää ne kokonaan antamatta. Ruokailuun ipanoiden kanssa sopii parhaiten varmaankin pitserian buffet, jotta voi valita lautaselle juuri sitä, mitä haluaa, aikuisille näkyi olevan tarjolla raakamakkarahodareita ja muuta luksusta. Särkänniemi on panostanut ruokajuttuhin lapsuuteni jälkeen hienosti, tällainen edistys lämmittää mieltä.

11. Vartalo raskauden jälkeen.

Vaikka vartaloni on malliltaan tuttu, on se kuitenkin muuttunut paljon. Ja onnekseni myös odotukseni vartaloani kohtaan ovat muuttuneet äitiyden myötä. Tai no, en ole kyllä koskaan ihannoinut selkeitä vatsalihaksia, mutta en soimaa itseäni siitä, että vatsassa on rasvaa ja iho roikkuu arpisena. Arpia kyllä hoidan edelleen, jotta iho jaksaisi venyä vielä toisenkin raskauden ilman, että repeää ihan kokonaan. (Jep, realistiset kauhukuvat jälleen kerran.) On jännittävää, mitä kaikkea minussa vielä muuttuu, kun aikanaan lopetan imettämisen. Paino ainakin laskee sitä enemmän, mitä vähemmän imetän, mutta lopettaminen on toivottavasti kaukana tulevaisuudessa.

12. Potkupyörä avuksi päiväkotimatkalle.

Olemme tutustuneet tähän Pukyn pyörään nyt kesän ajan eli siitä asti, kun sen Ipanaiselta saimme. Pyörän koko valittiin lapsen pituuden mukaan ja satulan korkeutta voi vielä lisäksi säätää. Aika tasan metrin mittaiselle Nöpsylle L-kokoinen pyörä oli sopiva. Värin poika valitsi itse, mutta äiti oli salaa tyytyväinen, kun punainen tanko mätsää leppäkerttukypärään.

13. Nöpsyn parhaat yrttilihapullat.

Tuntuu huijaukselta postata mummulassa kuvattuja juttuja, kun ollaan yökylässä mummilassa. Pyöräytin vaan niin herkulliset yrttilihapullat viime viikolla, etten malta olla jakamatta ohjetta. Olimme Nöpsyn kanssa päivän kaksin vanhempieni talossa, koska molemmat (mummu ja pappa siis) olivat päivän töissä. Kokkailimme sitten pojan kanssa ruokaa isovanhemmille. Jääkaappiin oli ostettu paketti sika-nautajauhelihaa, jota en koskaan osta kotiin, joten hetken pääni löi tyhjää. Sitten tajusin lähteä mummun yrttimaalle.

14. Liikennepuisto, johon rakastuimme.

Oli bussipysäkki ja bensa-asema. Oli bussi ja MINÄ ITTE -autopesula. Oli ihan oikea kakkaamispaikka koirille ja hieno merkki. Oli isompia ja pienempiä polkuautoja. Oli liikennesäännöt ja kiertosuunnat, joita ehkä puolet lapsista noudattivat. Silti kaikilla oli kivaa ja lapsia nauratti. Äidit höpöttivät keskenään ja hakivat välillä kahviosta jotakin purtavaa. Kaksi pientä poikaa kävivät pullat käsissään lyhyen, mutta informatiivisen keskustalun siitä, millä autot kulkevat. Toinen kertoi ensin, että heidän autonsa kulkee kiisselillä ja kysyi sitten pienemmeltä lajitoveriltaan, millä heidän autonsa kulkee. Hetkeäkään miettimässä pieni vastasi: “Tissillä!” Mitäpä siihen lisäämään.

15. Kotiäidin päikkäritreeni.

Ehdin alussa epäillä Yagaia Core Jooga -tuntia vain kevyeksi venyttelyksi, kunnes huomaan, että minulla on ihan kunnolla kuuma. Haastan vartaloani ja teen liikkeet kerta kerralta laajemmin ja harkitummin. Tunnen, kuinka venyn koko ajan paremmin. Ainoa kohta ohjelmassa, joka tuntuu pahalta, on suorien vatsalihasten käyttö. Ne ovat tällä hetkellä heikko kohtani, vaikka ei minulla aiemminkaan mitään hyviä vatsalihaksia ole ollut. Säännölliset pilates- ja joogatunnit pitivät kuitenkin perustan kunnossa aikanaan, en vaan osannut silloin arvostaa sitä. Onneksi tästä tilanteesta pääsee vain kohti parempaa.

16. Mitä noutoruokaa lapsiperhe tilaa?

Joskus on sellainen aikataulu, että päässä naksuu. Edellisestä paikasta on vasta lähdetty, kun pitäisi olla jo seuraavassa tai ehkä aamun puistoreissu venähti liikaa. Ehkä en ole käynyt kaupassa edellisenä päivänä eikä huvita mutustaa pelkää makaronia. Matkalla kotiin voi nopeasti napauttaa Woltista tai Foodorasta vanhan tilauksen taas aktiiviseksi, sovellus onneksi muistaa meidän perheemme ruokamaun. Tykkään kokkailla ruoat itse, mutta silloin, kun tilataan ruokaa kotiin, siitä nautitaan hyvällä omallatunnolla.

17. Vesibussilla eläintarhaan.

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen… Oikeastaan siellä käytiin jo melkein viikko sitten, mutta sain vasta nyt käytyä kuvat läpi. Lähdimme matkaan pojan mummon kanssa Vesibussilla, joka kuljettaa ihmisiä eläintarhaan ja takaisin jatkuvalla syötöllä. Liput ostimme vesibussista, jonne pääsi helposti rattaiden kanssa. Kulkuneuvossa oli pieni kahvilakin, mutta olimme juuri juoneet kahvit Kauppatorilla, joten keskityimme ihailemaan maisemia vesibussin ikkunoista. Ärsyttää, miten paljon ampiaisia on liikkeellä tänä kesänä. Ne piinasivat merimatkan aikana ihmisiä oikein urakalla.

18. Jättiläisen hiekkalaatikolla.

Mutta kertokaapa nyt kaupunkilaisäidit, onko turvallista luottaa, että leikkipuistot ovat ihan turvallisia paikkoja leikkiä vai kannattaako niihin suhtautuakin näin hieman skeptisesti? Maaseudulla sain kasvaa lapsuuteni niin pumpulissa, että todellisuudentajuni on äitituttujeni kanssa jotenkin ihan eri tasoa. Vai meneekö tämä taas sen piikkiin, että ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on pelottavaa ja miettii, ettei koskaan vaan voi olla liian varovainen? Koska eihän sitä voi. :)

19. Muumien maailmassa.

Muumimaailmassa on hyviä karttoja sekä tauluina että paperisina versioina ja kylttejäkin on sijoiteltu kiitettävän tiheästi. Niiden avulla suunnistimme ensimmäiseksi Muumitalolle. Mieheni oli Muumimaailmassa ensimmäistä kertaa, joten esittelin tohkeissani paikkoja hänelle. Moni lapsuudestani tuttu asia oli edelleen ennallaan, mutta paljon uuttakin löytyi. Muumihahmot hengailivat pääasiallisesti talolla, välillä he osallistuivat teatteriesityksiin lavalla tai järjestivät muuta pientä ohjelmaa keskenään. Hahmot huomioivat ja halivat lapsia, mikä oli ihana huomata. Nipsun sylissä oli kiva vain hengailla, Muumit taas poseerasivat jatkuvasti turistien kanssa.

20. Meistä pienimmät.

Reilun kymmenen viikon aikana olen huomannut, ettei ole aivan sama, miltä merkiltä vauvanvaatteensa hankkii. Olen vinkannut Instagramin puolella jo useammallekin äidille eräästä suosikkimerkistäni, mutta en ole kirjoittanut aiheesta sen enempää blogissani. Koska tämän merkin taustalla on aivan ihana tarina, postaus lienee kuitenkin paikallaan. Tämän merkin ansiosta nimittäin pienille keskosvauvoille koosta 36 cm alkaen löytyy nykyään kunnollisia vaatteita. Se, jos mikä, on hyvä syy kirjoittaa merkistä oma postaus.

21. KOEAJOSSA: Stokke Xplory.

Tuota mustaa väriä epäilin hetken ajan vain siksi, että pelkäsin sen olevan loppukesästä läkähdyttävä, mutta vaunun tuuletusaukon ansiosta vauvalle ei tule liian kuuma. Poika syntyi juuri kuumimpien helteiden aikaan, joten huoli ei ollut aivan aiheeton. Itkuhälyttimessämme on samassa myös kätevä lämpötilahälytin, jolla on kesällä helppo tarkkailla vaunujen lämpötilaa, jos ei luota tuuletusaukkoon viilentäjänä. Kylpylämpömittarikin toimii samassa tehtävässä, mutta se ei valitettavasti kerro itsestään lämpötilasta, vaan sen lukemia täytyy seurata. Mutta siirrytäänpä sitten niihin käyttökokemuksiin.

22. Vauvan kesäherkut.

Kesän viilein herkku vauvalle syntyy näin helposti. Pakastetut smoothiekikkareet eivät ihan pysy pienissä sormissa, mutta kun äiti vähän auttaa ja asettaa jäätyneen pisaran pojan kielelle, niillä saan suun makeaksi ja kuumaan hellepäivään hieman helpotusta. Parhaat “smoothiepisarat” syntyvät kotona sekoitetusta smoothiesta, mutta kieltämättä näistä pusseista on helppo puristella pisaroita jäätymään pakastimeen.

23. Päivähoidon aloittaminen X 30.

Nyt jutut on kasattu yhteen postaukseen. Muutamalta bloggaajalta on useampi teksti, mutta aihe on ollut sen verran hyvä (ryhmänvaihto, ruotsinkielinen päiväkoti, päiväkodin vaihtaminen, kotikäynti, tms.), että ajattelin, ettei sitä koeta epäreiluksi. Nostin myös esille kunkin postauksen teeman, näkökulman tai kiinnostavimman kohdan, jotta jokainen lukija voi heti löytää itseään kiinnostavimmat blogipostaukset.

24. Uimavaippa vol. 2.

Jes, se on ihan sopiva! Tilasin uimavaipan koossa 86-92, vaikka Nöpsy käyttää vaatteissa jo kokoa 98-104. Pojalla vaan on niin siro vartalo, että oikeassa koossa eli siinä, mikä olisi ollut lapsen pituuden mukaan sopiva koko, uimavaipan istuvuus olisi ollut huono. Tässä meille jo viime kesältä tutussa mallissa on tärkeää, että lahkeensuut tai mitkä ikinä nuo ovatkin, joista kapeat jalat tulevat ulos, ovat juuri sopivan tiukat. Tarkoitus on, että Vegas-henkisesti kaikki mikä tapahtuu vaipassa myös pysyy vaipassa. Jos tiedätte, mitä tarkoitan! :D