(TAKKI SAATU / DIDRIKSONS, HAALARI / JOLLYROOM)

Olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voiko sen parempaa onnistumista edes olla? Muutaman sentin lumikerros maalla toi meille niin paljon iloa, ettei mikään pitkään aikaan. Pakkasimme reppuun termospullollisen kaakaota, jossa puolet nesteestä oli kauramaitoa ja puolet kuumaa vettä. Maistui kuulemma maailman parhaalta.

Meille laavu on pakopaikka, jossa voi kertoa salaisuuksia. Jännittääkö syksyllä alkava koulu? Pelottaako viisaudenhampaan poistaminen? Tuleekohan Joulupukki? Jutella voi missä vaan, mutta laavulla puhutaan niistä asioista, jotka pörräävät eniten mielessä. Sain juuri sovittua, että loppuvuoteni kruunaa kahden hampaan kirurginen poisto samalla kertaa. Lisätään yhtälöön vielä sekä puudutusaineen toimimattomuudesta syntynyt hammaslääkärikammo että neulapelko, niin alat ehkä ymmärtää tämän hetken tunnetilaani. Kauhua tulevasta leikkauksesta, intoa tulevaisuudesta ilman kamalaa särkyä.

    

En kai voi kirjoittaa lumesta lausumatta samalla ääneen kainoa toivetta edes yhdestä hiihtoretkestä jäällä tälle vuodella. Sellaista 20 kilometrin lenkistä, jonka aikana ehtii kuunnella hyvää äänikirjaa useamman tunnin ajan ja juoda kahvit saaressa. Mutta ei lähdetä tälle tutulle linjalle nyt. Tulee vain paha mieli, kun muistelee kunnon hankia ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Voi tästä lauhkeammastakin talvesta nauttia.

Vaikka olemme mestareita varustautumaan toppavaatteisiin ja nastakenkiin, toisaalta talvi, jonka aikana voi heittää neulepoolon päälle villakangastakin ja jättää takin auki, on kai sitä, mistä joskus haaveilin. Vielä ei tarvita järeitä talvikenkiä turkisvuorilla, vaan tavalliset buutsit riittävät. Myssyn ei tarvitse olla superpaksu ja villainen, vaan trendikkäät samistelupipot ovat riittävät. Tilasin ne muuten Jollyroomista heti, kun ne ilmestyivät myyntiin. Ai niin, ja kamera sekä puhelin toimivat ilman, että akku loppuun viidessä minuutissa pakkasen vuoksi. Vielä ei tarvita varavirtalähteitä.

Tästä tuli vähän tällainen “sori, kun en ole aktiivinen Instassa, mutta tässä on nyt vähän kaikkea” -postaus. Ihan rehellisesti sanoen en voi edes katsella muiden julkaisuja, koska ne muistuttavat vain niistä jouluvalmisteluista, joita en ole ehtinyt tehdä. Tänä aamuna päätin hyväksyä sen, että tämä joulu ei mene toiveideni mukaan, koska aika ei vaan riitä. Hampaat pitää poistaa nyt, vaikka se tarkoittaa jouluruokien menettämistä. Työt pitää tehdä nyt, vaikka voimat ovat loppu. Joululoma alkaa sitten, kun alkaa, eikä yhtään aiemmin. Ja se on ihan jees, koska sen on pakko olla. :)