Ahdistaa! Nelisen vuotta päivittinyt vauva-/perheblogini on täynnä raastavaa materiaalia. Niin ihanaa ja niin kamalaa. Aina vauvavuodesta puhuttaessa päädyn huokaisemaan syvään ja toteamaan, että minun kohdallani aika ei kai vaan kultaa muistoja. Vaikka muistot pienestä vauvasta ovat ihania, kelan pyöriessä pään sisällä ja levittäessä vauvantuoksua ympärilleen huutaa taustalla iso, musta mörkö, ettei enää ikinä. En silti halunnut tuhota muistojeni blogia. Siellä on ällöttäviä kuvia, surullisia ajatuksia, hauskoja tempauksia, ihania hajatelmia ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista. Listasin