Pahoittelen, etten osaa kutsua hiihtolomaa talvilomaksi. Tai siis että edelleen kutsun talvilomaa hiihtolomaksi. Halusin tulla jakamaan fiiliksiäni tänne, sillä loman alku oli aika vauhdikas. Tavallaan mitään isoa ei tapahtunut, mutta pääni naksahti jo perjantaina niin lomamoodiin, että pienetkin asiat tuntuivat isoilta. Niin hyvässä kuin pahassakin.

  • Juna, jolla lähdimme Helsingistä maalle, oli myöhässä 40 minuuttia. Käveltyämme asemalle vesilätäköissä kahlaten ja kastuttuamme kunnolla sateessa saimme lapsen kanssa todeta, ettei junamme ole läheskään aikataulussa. Onneksi mahduimme kahvilaan lämmittelemään. Silti ärsytti.
  • Sain hokkarit paikallisesta FB-ryhmästä poikaystävälleni. Viikko sen jälkeen, kun olin luvannut metsästää sellaiset hänelle kirppikseltä. Mikä tuuri!
  • Finski-kissa muistutti siitä, että saatamme jo hyvinkin pian olla onnekkaita kissanomistajia, jos adoptiohakemuksemme perusteella meille luovutetaan lemmikki eläinsuojeluyhdistykseltä. Liikutuin.
  • Ihailin ystäväni tehokkuutta. Olimme alkuviikon yhdessä etätöissä Lohjalla ja hän naputti aiheesta postauksen jo seuraavana päivänä kotiinpaluustamme. Vähänkö tuli paineita, itse en ole ehtinyt edes käydä reissun kuvasaldoa vielä läpi. Iik, mikä huijarisundrooma!
  • Bongasin täydellisen Nirvana-collegen Zadaasta. Tuuletin.
  • Tein kävelylenkin aurinkoisissa talvimaisemissa maalla sillä välin, kun Hesingissä on harmaata ja loskaista. Onni on, että saa parhaat palat molemmista paikoista. Tunsin kiitollisuutta.

Lomaillaanko teilläkin viikolla 8? ☺️