Joulu tuli vietettyä maalla. Nyt olemme jo palanneet Helsinkiin, mutta voi olla, että käyn alkuvuodesta Kylmäkoskella hiihtelemässä, sillä järvellä on poikkeuksellisesti latu jo näin loppuvuodesta enkä voisi olla enempää innoissani. Ajattelin kokeilla uutta äänikirjasovellusta enkä malta odottaa, että pääsen selaamaan valikoimaa. Saa nähdä, löytääkö BookBeat voittajansa. Landejoulussa ihaninta oli pakkassää ja lumivaippa, joka maata peitti.

 

Joulusta jäivät mieleen pienet, yksittäiset hetket. Piparkakkutalo oli ruma kuin mikä, mutta myös ilkeä. Tai miten itse kuvailisit piparkakkutaloa, joka onnistuu vahingoittamaan ihmistä? Olin sivistyneesti kampemassa piparikatolta lakulaattaa irti veitsellä, kun otteeni lipesi ja keskisormi lipsahti katosta läpi. Terävä katto viilsi sormen auki ja meinasin kuolla nauruun teipatessani sormeani. Ahneella on… No, tiedät kyllä! :D

Vietin koko joulun pörrösukissa, pyjamahousuissa ja Uhanalta saadussa merinovillaneuleessa. Joulupukkikin oli niin tuttu, etten jaksanut esittää sivistynyttä, vaan jatkoin ronskisti yöpukutouhujani. Koristelimme perheen kanssa kuusen ja vaan köllöttelimme. Finski näytti meille hyvää mallia ja motivoi rentoutumaan yhä syvemmin. Kaikki Finski-postaukset pääsee muuten lukemaan tämän FINSKI-tägin takaa, jos linjoilta löytyy tosifaneja.

Joulun kova sana oli juna monellakin tavalla. BRIO-joulukalenterista tuli ipanalle joulujuna pukkeineen ja muorineen. Kalenteri oli lahja minulta, sillä olimme jutelleet, että poika haluaa mieluummin kivan kalenterin eikä joululahjaa kuin kuvakalenterin ja ison joululahjan. Nöpsy sai isältään LEGO-junan eli junailu nousi aattona ihan uudelle tasolle. Joulupukkia odotettiin innolla edellispäivästä asti ja aattoaamu oli aivan hepulia. Jos et vielä tiedä, millainen erikoispukki meillä käy, kurkkaa mun jouluisen Insta Storyn ekat pätkät. Näistä blogikuvista kun syntyy harha, että pukki olisi jotenkin rauhallinen tapaus! :D