Paniikkiostoksilla
Ai että, kun tekee mieli kiroilla. En edes tiedä, mistä aloittaa tai tahdoko aloittaa kaikkien “mitäs hankit lapsia” -nuijien takia. Viimeinen viikko on ollut yhtä helvettiä. Ei mitään suurempaa tai edes mitään uutta, mutta tämä kertymä alkaa olla aika suuri. Meillä tehdään edelleen hampaita eli meillä ei nukuta eikä syödä. Paitsi tissiä, jossa roikutaan ihan koko ajan. Jos neuvolantäti kysyy tammikuun tarkastuksessa, montako kertaa imetän vuorokaudessa, lukuni olisi ollut tänään lähellä lukua 50. Ihan valehtelematta. Niskat ja hartiat on niin jumiutettu, että purentalihaksetkin ovat ikikrampissa ja näkkileivän pureminen sattuu. Voisin nukkua vuorokauden ympäri ja toisinaan tuntuu, etten herää ollenkaan. En säästele enää särkylääkettä, mutta sillä voi pelastaa vain muutaman hassun tunnin vuorokaudesta. Pahoittelen siis hetken blogihiljaisuutta. Ne iltahetket, joina yleensä kirjoitan, on käytetty raivokkaan taaperon taltuttamiseen, sillä nukkumaanmenoaika on meillä nykyään n. kello 23. Sen jälkeen olen niin kuitti, etten voi kuin tuijottaa kattoa ja lakata hengittämästä joka kerta, kun lapsi liikahtaa peläten, että hän herää itkemään hammassärkyä. Sitä kun tapahtuu lukuisia kertoja yössä. Ottaa koville, nyt ottaa todella koville.
Postauksen kuvat on otettu muutaman tunnin ostosreissulta, jonka aikana oloni oli poikkeuksellisen hyvä ja selväjärkinen. Harmi, ettei kauppoja voi kierrellä joka päivä. Tosin niiden taikavaikutus varmaankin katoaisi, kun satunnaistoiminnasta tulisi jotenkin rutiininomaista ja toistuvaa. Nämä rutiinit ja itsensätoistamiset tässä äitiydessä kai paskinta ovatkin. Oho, piti kirjoittaa “rankinta”… Kuinkas se noin lipsahti. Tämä on näitä päiviä, kun usko omaan itseen on lopussa. Väsymyksen piikkiin. Mutta oli tänään kivaakin, siis ennen tätä jokailtaista nukutuskatastrofia, joka päättyy nykyään siihen, että poika vajoaa uneen purren hampaitaan yhteen ja minä väännän pientä purukalustoa auki, jotta saan nännini pois välistä. Aargh, ne positiiviset asiat! Ensinnäkin Nöpsy käyttäytyi hyvin kaupoilla. Ravintolassa hän oli siististi ja joi jopa pillillä lasista maitoa nätisti. Tykkäsin myös, kun pystyin näin lämpimällä ilmalla käyttämään pojalla toppaliiviä ja siihen sopivaa Myssyfarmilta saatua myssyä. Niistä meillä on Mörkö-myssyn BEBE-koko. Oli myös kiva, että löysin kaikki ostokset edullisin hinnoin, siitä tulee aina hyvä mieli. Samoin Nöppiksen collegepaidan kissanpennuista.
Kauppakeskuksesta raahasin mummolaan tasan sen, mitä uhosinkin enkä yhtään heräteostosta. Reiman OUTLET-myymälästä ostin toppahanskat ja niiden päälle saderukkaset, kun tämä joulukuu nyt näköjään on märkä sekä kolea. Tämä malli on eri kuin meidän aiemmissa rukkasissa, joten en osaa vielä sanoa, kumpi on käytössä parempi. Crocs-kaupassa oli jo alennusmyynnit aloitettu, joten onnekseni sain 30% hinnasta pois talvisaappaista. Olisin ostanut ne kyllä täyteenkin hintaan, sillä noilla on taaperon hyvä kävellä eikä kylmä pääse puremaan pieniä varpaita. Kengät ovat silti todella kevyet. Netissä on näköjään sama alennusprosentti noista saappaista. Meillä on jo yhdet tällaisen talvisaappaat, mutta rakastuin kenkiin niin, että ostin tänne mummolaan oman kenkäparin kulutettavaksi.
Kovin mustiahan nämä ostokseni ovat, mutta niin on tämä joulukin! Ahdistaa niin, etten ole oikein viime päivinä edes fiilistellyt koko joulua. Onneksi mies tulee jo pian joululomalle luoksemme, on ollut kova ikävä työn raskaan raatajaa. Ärsyttää vaan tämä loputon pimeys ja varsinkin lumettomuus. Kertokaahan jotakin kivaa, jotta tämä kurja olo hieman helpottuu? :/
Henni
Moi. Mikä hammaspuudutegeeli teillä on käytössä? Piti jo joskus aiemmin kysyä. Ei ole ilmeisesti järin tehokas? Täälläkin tehdään hampaita ja kaikki apu olisi tarpeen. Tsemppiä ja ihanaa joulua koko teidän perheelle ❤️
Iina M.
Tällä hetkellä aloe veraa geelimuodossa. Kerran se auttoi, mutta sen jälkeen taas ei. :/
Ihanaa joulua teillekin, jospa tämä hammastuska helpottaisi maailmanlaajuisesti jouluksi. <3
Laura
Täällä hep! Hampaita tehdään kovasti. Itse en enää imetä joten en voi edes kuvitella kuinka raskasta se varmasti sinulla nyt on. Paljon tsemppiä!
Meillä ovat auttaneet seuraavat asiat:
*Illalla särkylääkettä hetki ennen nukkumaanmenoa
*jäisten marjojen imeskely/syöminen (mustikka, puolukka…)
*ruuaksi ihan soseutettua sapuskaa tai smoothieita
*purulelu jääkaappiin/pakkaseen ja sen pureskelu
*päivisin mahdollisimman paljon puuhaa eli harhautusta
*tutti
Jospa näistä jostakin olisi apua teillekin, vaikka veikkaan että olet niistä jo kaiken testannut 🙂
Iina M.
Harhautusta täytyy kyllä tehostaa meillä. Auttaisi ehkä siihenkin, ettei ole pojalla tissi koko ajan mielessä! 🙂
Anne
Voi apua miten söpö kauppa-apuri sinulla on ollut matkassa ♡ Tsemppiä arkeen, i feel you! Vaikka täällä ei enää imetetäkään niin pienemmän ikenien läpi puskevat poskihampaat, isomman 24/7 kiukkuilu ja veljesten salaliitto hyyyyvin myöhäisestä nukkumaanmenosta saa minut samaistumaan ajatuksiisi 😉
Iina M.
Hampaat ovat kyllä sellainen riesa, että olisi kiva, jos tulisivat yhtenä yönä kerralla kaikki. Eli tsempit sinnekin! 🙂
Anne
Ja kiitti kenkävinkistä! Meilläkin oli nuo jo viime talvena, klikkailin veljeksille ostoskoriin täksikin kaudeksi. Ihan loistavalinnat etenkin jos sää jatkuu vastaavanlaisena kuin nyt..
Iina M.
Joo, tähän “jouluiseen” ilmaan sopivat varsin hyvin! 😀
Minttu-Maaria
Samis <3 Mulla on ollut tismalleen samoja fiiliksiä, mutta johtuen eri syistä… Olen ollut kettuuntunut (vaihda tuohon rumempi sana) ja väsynyt ja joka päivä ajatellut, että mikä tässä nyt näin mättää, kun olenkin näin kettuuntunut ja väsynyt! Toki pääasiassa ajattelen positiivisesti, olen iloinen jnejne., mutta joskus sitä taakkaa vaan kertyy liikaa!
Minä pääsin hengähtämään lauantaina ostosreissulla ja ajattelin, että kahlitsen itseni kauppakeskuksen portaikkoon, koska en halunnut kadottaa sitä onnellista olotilaa. Ja kotona ollessa se sitten katosi, ikävä kyllä. Ja minä jouduin jo ärähtämään, ettn nyt on turha sanoa, että ittepä lapsia halusit. Vauvahan on tosi ihana, mutta illat on minullekin tosi raskaat ja arki muutenkin on keskimääräistä vaativampaa ja on ollut kaikenlaista. Oma persoonakin on välillä hukassa, kun on tuo v & v -olo päällä.
Sori, tää ei ollut nyt mitään mukavaa juttua, mutta minusta on mukavaa jakaa näitä ihan samoja tuntemuksia ja kokea, että ei ole yksin tällaisen kanssa. Jos jotain hauskaa ja positiivista kaipaat, niin käy tsekkaamassa mun blogista viimeisin postaus "Koirien joulu". En yleensä linkittele omaa blogia muiden blogien kommenttikenttiin, mut nyt aattelin, että ehkä pilke silmäkulmassa kirjoitettu juttu toisi pienen ilonpilkahduksen sulle 🙂 Ja onhan positiivista sekin, että kohta on joulu. Joulun fiilis on vaan niin huippua 🙂
Iina M.
Sama juttu. Nimittäin, että joskus jo se helpottaa vähän, kun tietää, etteivät kaikki muut äidit vain leiju hymyillen äitiyden läpi. Suuntaan salamana blogiisi tutkimaan koirien joulua! <3
Kirmi
En keksi mitään kivaa kuin vertaistukea vain. Meillä tehdään yläetuhampaita ja harjoitellaan seisomaan nousua. Päivä kolhitaan päätä ja sitten huudetaan pää punaisena sylissä hyssytyksessä ja yöllä herätään pieneenkin ääneen ja jumppashow voi alkaa.. Nyt olen harjoitellut nukkumaan liikkumatta, jotta yöllä ei tarvitsisi herätä kuin 20 kertaa. Toki positiivista on, ettei tuo kisko nänniä irti. Mutta tsemppiä ja voimia!!
Iina M.
Apua, se kolhimisvaihe on kyllä raskas. Toivottavasti pian helpottaa sekin! 🙂
Heispi
Tsemppiä öihin! Nöpsystäkin on varmasti superkurjaa, kun hampaiden tuleminen kestää ja kiusaa. Annan herkästi lapselle yötä vasten panadolia, jotta saisi edes vähän paremmin nukuttua ja itse siinä samalla.
Hyvää joulua!
Iina M.
Tuo on kyllä paras vinkki. Yritin aiemmin selvitä vähin lääkkein, mutta nyt tiedän, että on kaikkien kannalta parempi antaa lääke yöksi. Päivisin nuukailen edelleen. :/
Minn
Tsemppiä. Ehkä kulunein fraasi, mutta tiedän miltä tuntuu. Oma lapsi täyttää tammikuussa 2v ja melko varmasti tissistä vieroittaminen alkaa silloin, sen verran uupunut tähän välillä on.. Tosi onnellinen ja ylpeäkin, mutta myös hemmetin uupunut toisinaan. Teen kolmivuorotyötä, joten toisaalta en hentoisi viedä niin tärkeitä läheisyyshetkiä vielä pois, mutta toisaalta en etukäteen suunnitellut imettäväni näinkään kauaa.. Kinkkistä. 🙂 Ihanaa joulunaikaa teille jokatapauksessa!
Iina M.
Samoja tunteita. Ylpeyttä, väsymystä ja kaikkea sekaisin. <3
Tepsu
Tsemppiä <3 ja hei, tänään on talvipäivänseisaus, päivät pitenee!! Ja ylihuomenna pääsee viettämään aattoa 🙂 toivotaan, että pian helpottaa!
Iina M.
TOTTA! Tuotapa en muistanut. 🙂
hansumari
Meillä on ihan samat tunnelmat, kahta kulmahammasta ja yhtä poskihammasta sen toisen kulmahampaan viereen pukkaa yhtä aikaa pikkumiehelle. Ja toissa päivänä kävelyllä poju kaatui juostessaan ja kopautti poskensa asvalttiin, joten jouluvietetään arpinaamana. Mutta onneksi silloin tällöin itkujen lomassa vilahtaa myös se maailman suloisin poju, joten jaksaa taas yhden yön valvoa. Tsemppiä ja ihanaa joulua!
Iina M.
Aargh, ne kulmahampaat on NIIN kipeät. Tsemppiä sinnekin! Ne ihanat hetket antavat kyllä voimaa selvitä tästä vaiheesta.
Ihanaa joulua teillekin! 🙂 <3
hhh
Tämän ei ole tarkoitus olla ilkeä kommentti, toivottavasti ymmärrät sen. 🙂 Pakko sanoa silti, että harkitse imetyksen lopettamista jos tilanne ei helpota. Ei kannata kerätä mitään superäitipisteitä (omissa silmissä siis, muiden ajatuksista ei kannata välittää) kaikkien jaksamisen kustannuksella. Ajattelet ihan varmasti lapsen parasta, mutta jos imetys hallitsee unia/syömistä ja kaikkea tekemistä, niin sen lopetus voisi helpottaa kaikkien oloa. Hyvinvoiva äiti on kaikkein tärkein asia! Ja on myös lapsen etu oppia nukkumaan, syömään ja tutkimaan maailmaa vähän laajemmin. Lopuksi sanon vielä, että sinä tunnet lapsesi parhaiten ja ajattelet hänen parastaan, se on ihan varma. <3 Muista silti itsesi kaikessa, sinä olet se tärkein ihminen pojalle ja hän tarvitsee sinut parhaimmillaan. Levollista joulua!
Iina M.
Ei tuosta olisi kyllä ilkeää saanut tekemälläkään. <3
Mutta toki ymmärrän varoituksen, koska imetys on tulenarka aihe. Sen, jos mitä, olen tässä viime vuosina oppinut.
Monta kertaa olen lopettamista harkinnutkin, mutta sitten mieleen nousee kysymyksiä kuten se, että jos ruoka ei maistu eikä saisi rintamaitoa, mistä ihmeestä lapsi sitten saisi ravintonsa? Olisi kamala, jos pienen pitäisi syödä väkisin, vaikka sattuu, jotta saisi ravintoa. Samoin mietin tuota lohdutuspuolta, kun öisin herätään itkemään kipua. Miten pikkuisen saa rauhalliseksi, kun hän on tottunut rinnan lohtuun. Tuntuu, että tässä tilanteessa on vain huonoja ratkaisuja. :/
hhh
Kiva kun ymmärsit, ettei ollut tarkoitus olla kaikkitietävä anonyymi! 😀 Imetys on tosiaan niin herkkä aihe, että olen sen kanssa tosi varovainen. Uskaltaudun siis kertomaan vähän lisää. Meillä ainakin vaikutti imetyksen lopetus ihan suoraan kiinteiden menekkiin. Pari päivää oli vähällä ruualla, sitten söi aivan eri tavalla. Neuvolassa sanoivat, että terve 1-v syö kyllä kun on nälkä kun hoksaa, ettei maitoa enää tipu. Tuon ikäinen osaa jo pelata ja vaatia sitä mitä haluaa. Samoin uneen vaikutus oli iso. Tämä on nyt vain kanssaäidin tulkinta tekstin perusteella, eli voi mennä metsäänkin, mutta en usko, että tuo kaikki johtuu hammaskivusta. Varmasti se on perimmäinen syy, joka on käynnistynyt sellaisen kierteen, että lapsi on koko ajan väsynyt ja nälkäinen ja kun siihen lisää vielä kolotuksen ikenissä, niin soppa on valmis. Tuon ikäisellä maito ei enää riitä siihen, että olisi kylläinen olo ja taapero kärsii jo itsekin katkonaisesta unesta. Kuka meistä on parhaimmillaan väsyneenä ja kiukkuisena? Tissi tuo varmasti lohtua, mutta tuoko se lopulta kuitenkaan hyvinvointia? Jossain vaiheessa on edessä kuitenkin se, että opetellaan yhdessä muu tapa saada lohtua; syli, laulu, silitys jne. Imetyksen lopettaminen ei ole lapsen hylkäämistä, vaan normaali osa kasvua. Muutama päivä voi olla vaikeaa, mutta uskon, että sen jälkeen kaikki voisivat paremmin. Juttele jonkun kanssa johon luotat (äiti, terkkari, mummo, tms) ja punnitse asiaa. Me äidit usein ajattelemme niin tunteella ” mun pieni tarvitsee mua” on sellainen alkukantainen reaktio, että väsyneenä ainakin järki sumenee. 🙂 Siksi kannattaa pysähtyä jonkun kanssa miettimään niin objektiivisesti kuin mahdollista.
Iina M.
Se on kyllä nimenomaan alkukantainen reaktio. Välillä järki ja tunteet kiskovat aivan eri suuntiin. Nyt, kun pahin valvominen on taas hetkeksi takana, tuntuu, että imettäminen on ihanaa eikä yhtään raskasta. Eilen taas oltiin ihan eri mieltä. Hurjaa vuoristorataa tämä äitiys!
Mamma80
Käytännön kysymys: annahan lapsellesi kipuun sekä panadolia ETTÄ buranaa?
Ja molempia painorajan mukaan maksimit? Panadol on meillä ollut yhtä tyhjän kans hammaskipuun, burana oli parempi. Mut pahimpina päivinä molempia. Se auttoi meillä molemmilla lapsilla.
Iina M.
AAH, miksi en ole tajunnut tätä aiemmin?! Ajattelin koko ajan niiden olevan vaihtoehtoiset! Jännä, ettei apteekissa sanottu tästä, vaikka selitin tilannetta ja kivun määrää. 🙁
hhh
Joo, ehdottomasti molempia! Näin meitä neuvottiin korvapotilaan kanssa. Ja siis jopa samaan aikaan saa antaa molempia.
Iina M.
Tämä menee kokeiluun!
Karoliina
Tsemppiä toivottelen sinulle! Meilläkin 1,5 vee tekee kulmahampaita ja niiden takia on välillä syömiset ja nukkumiset huonoa ja rinnalle halutaan liian usein. Olisin jo valmis imetystä lopettelemaan, mutta se on lapselleni nyt tärkeää ravinnon lisäksi juurikin läheisyyden ja lohdun vuoksi ja hän ei tule tässä vaiheessa luopumaan siitä ilman taistelua ja molemminpuolista mielipahaa. Mutta kyllä pienokaiset pian kasvavat ja imetys on vain lämpöinen muisto. Hyvää joulua!
Iina M.
Meillä tähdätään kahteen vuoteen ja vähän peläten jo odotan sitä viimeistä kertaa. </3
Eve
Heippa. Tässä imetyksessä on juuri nuo kaikki näkökulmat kohdusta ravintoon mitä juttelit…ja tulenarka aihe, kyllä vain. Mutta entäpä jos pystyisit jotenkin lempeästi siirtymään lapsentahtisuudesta äidintahtisuuteen? Näin sinulla olisi helpompaa, mutta imetys jatkuisi. Tyyliin öisin toteisit tyypille, että “tissit nukkuu”. Mulla on samanikäinen vesseli ku sulla ja imetän vielä pari kertaa päivässä. Kuukausi kerrallaan jättänyt aina imetyskertoja vähemmälle. Seuraavaksi siirryn ehkä enää yhteen kertaan ja olen ajatellut et se saa olla matkassa mukana niin kauan ku vaan kelpaa. Meillä kun halusin noista yöimetyksistä eroon niin parina yönä kaveri karjui pari tuntia. Mutta hän oli meidän välissä ja kainalossa, eli en koe sitä sinänsä ” huudatuksena”, vaikka kyllä se karulta siinä hetkessä tuntui. Olin jo luovuttamassa mut mies pysyi onneksi lujana. Ja on tuo taapero sen jälkeenki yrittänyt paluuta yötissiin. Silloin saatan nukkua pari yötä vierashuoneessa tms. Se lipsahtaa niin helposti väsyneenä siihen että vaan…imettää 🙂
No, tämä oli tällaista ajatuksen virtaa, omia kokemuksia. Hyvää Joulua joka tapauksessa koko teidän kauniille perheelle <3
Iina M.
Yöimetyksen lopettaminen oli suunnitelmissakin, mutta miehen töissä oli niin helvetillinen syksy, että päätin odotella pidempää lomaa. Olisi ihan kidutusta komentaa isi lohduksi öisin ja olettaa, että raukka jaksaisi vielä töissä täydellä teholla. Mutta ehkäpä nyt joululomalla voisi olla vihdoinkin aika kokeilla tätä. Kiito muistutuksesta. Ja hyvää joulua! <3
Eve
Kohdusta!! 😀 LOHDUSTA tarkoitin…
Iina M.
😀