Ai että, kun tekee mieli kiroilla. En edes tiedä, mistä aloittaa tai tahdoko aloittaa kaikkien “mitäs hankit lapsia” -nuijien takia. Viimeinen viikko on ollut yhtä helvettiä. Ei mitään suurempaa tai edes mitään uutta, mutta tämä kertymä alkaa olla aika suuri. Meillä tehdään edelleen hampaita eli meillä ei nukuta eikä syödä. Paitsi tissiä, jossa roikutaan ihan koko ajan. Jos neuvolantäti kysyy tammikuun tarkastuksessa, montako kertaa imetän vuorokaudessa, lukuni olisi ollut tänään lähellä lukua 50. Ihan valehtelematta. Niskat ja hartiat on niin jumiutettu, että purentalihaksetkin ovat ikikrampissa ja näkkileivän pureminen sattuu. Voisin nukkua vuorokauden ympäri ja toisinaan tuntuu, etten herää ollenkaan. En säästele enää särkylääkettä, mutta sillä voi pelastaa vain muutaman hassun tunnin vuorokaudesta. Pahoittelen siis hetken blogihiljaisuutta. Ne iltahetket, joina yleensä kirjoitan, on käytetty raivokkaan taaperon taltuttamiseen, sillä nukkumaanmenoaika on meillä nykyään n. kello 23. Sen jälkeen olen niin kuitti, etten voi kuin tuijottaa kattoa ja lakata hengittämästä joka kerta, kun lapsi liikahtaa peläten, että hän herää itkemään hammassärkyä. Sitä kun tapahtuu lukuisia kertoja yössä. Ottaa koville, nyt ottaa todella koville.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Postauksen kuvat on otettu muutaman tunnin ostosreissulta, jonka aikana oloni oli poikkeuksellisen hyvä ja selväjärkinen. Harmi, ettei kauppoja voi kierrellä joka päivä. Tosin niiden taikavaikutus varmaankin katoaisi, kun satunnaistoiminnasta tulisi jotenkin rutiininomaista ja toistuvaa. Nämä rutiinit ja itsensätoistamiset tässä äitiydessä kai paskinta ovatkin. Oho, piti kirjoittaa “rankinta”… Kuinkas se noin lipsahti. Tämä on näitä päiviä, kun usko omaan itseen on lopussa. Väsymyksen piikkiin. Mutta oli tänään kivaakin, siis ennen tätä jokailtaista nukutuskatastrofia, joka päättyy nykyään siihen, että poika vajoaa uneen purren hampaitaan yhteen ja minä väännän pientä purukalustoa auki, jotta saan nännini pois välistä. Aargh, ne positiiviset asiat! Ensinnäkin Nöpsy käyttäytyi hyvin kaupoilla. Ravintolassa hän oli siististi ja joi jopa pillillä lasista maitoa nätisti. Tykkäsin myös, kun pystyin näin lämpimällä ilmalla käyttämään pojalla toppaliiviä ja siihen sopivaa Myssyfarmilta saatua myssyä. Niistä meillä on Mörkö-myssyn BEBE-koko. Oli myös kiva, että löysin kaikki ostokset edullisin hinnoin, siitä tulee aina hyvä mieli. Samoin Nöppiksen collegepaidan kissanpennuista.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauppakeskuksesta raahasin mummolaan tasan sen, mitä uhosinkin enkä yhtään heräteostosta. Reiman OUTLET-myymälästä ostin toppahanskat ja niiden päälle saderukkaset, kun tämä joulukuu nyt näköjään on märkä sekä kolea. Tämä malli on eri kuin meidän aiemmissa rukkasissa, joten en osaa vielä sanoa, kumpi on käytössä parempi. Crocs-kaupassa oli jo alennusmyynnit aloitettu, joten onnekseni sain 30% hinnasta pois talvisaappaista. Olisin ostanut ne kyllä täyteenkin hintaan, sillä noilla on taaperon hyvä kävellä eikä kylmä pääse puremaan pieniä varpaita. Kengät ovat silti todella kevyet. Netissä on näköjään sama alennusprosentti noista saappaista. Meillä on jo yhdet tällaisen talvisaappaat, mutta rakastuin kenkiin niin, että ostin tänne mummolaan oman kenkäparin kulutettavaksi.

Kovin mustiahan nämä ostokseni ovat, mutta niin on tämä joulukin! Ahdistaa niin, etten ole oikein viime päivinä edes fiilistellyt koko joulua. Onneksi mies tulee jo pian joululomalle luoksemme, on ollut kova ikävä työn raskaan raatajaa. Ärsyttää vaan tämä loputon pimeys ja varsinkin lumettomuus. Kertokaahan jotakin kivaa, jotta tämä kurja olo hieman helpottuu? :/