Tiedän, että sunnuntaina esitetty Jare vs. Cheek -dokumentti nosti ihmisten kiroiluntunnistusvalmiutta roimasti, mutta sanonpa tämän kuitenkin. Vaikka kiroilu särähtää korviini ja nostelen kulmakarvojani, kun kaduilla pärrätään, minusta ihmisellä on oikeus tuntea vitutusta. Toisinaan ketut, harmitukset ja muut lässynlää ovat aivan liian laimeita termejä. Niinpä nyt ensimmäistä ja viimeistä kertaa koskaan kirjoitan tuon sanan blogiini ihan sellaisenaan. Tämä postaus olkoon poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jokaisella keittää joskus yli ja varsinkin paineen alla kyky sietää painetta huononee. Oravanpyörä on valmis ja vitutuskäyrä nousussa. Tämä aihe nousi mieleeni, kun kirjoitin blogini tekstieditoriin, miten lohduttavaa on, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minua ei vituta palata Helsinkiin, vaan tunnen, että kotini on siellä. Mutta millainen ajatusmyrsky tuosta yhdestä lauseesta, jonka sain vasta tässä vaiheessa kappaletta blogiini kirjoitettua, nousikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkoi ärsyttää ihan toden teolla, kun stressaantunut Jare muuttuikin yhtäkkiä unelmavävystä rääväsuiseksi paskiaiseksi ihan vaan kirosana/minuutti -tahtinsa takia. Nuori mies (siinäpä vasta termi, jonka käyttäminen saa tuntemaan itsensä vanhaksi tädiksi) stressasi uudesta albumistaan, pelkäsi epäonnistumista ja ennen kaikkea halusi lunastaa faniensa odotukset. Hänelle oli kaikista tärkeintä olla tuottamatta pettymystä ja tulla ymmärretyksi oikein. Artistien tehtävä on miellyttää. Miellyttää itseään, levy-yhtiön edustajaa, faneja ja kaikkia osapuolia, jotka sopassa ovat mukana. No money, no honey ja toisinpäin sama juttu. Jos lähtee liikaa sooloilemaan väärään suuntaa, myynti ja suosio laskevat, minkä jälkeen kaikki voi hajota käsiin hyvinkin nopeasti. Kenellä tahansa on oikeus vittuuntua, jos paine kasvaa liian suureksi. Välillä vitutus iskee lapsellisessa tilanteessa ja usein sen tiedostaa itsekin, mutta tunteilleen ei voi mitään. Sille voi, mitä päästää suustaan ulos ja varsinkin sille, kuinka vittuuntuneessa elämäntilassa olevan ihmisen elämästä tehty dokumentti leikataan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joten hei, muistakaahan kaikki, että niitäkin ihmisiä, jotka hymyilevät aina kuvissa, nauravat paljon ja virnistelevät välillä jopa kävellessään yksin kadulla, voi vituttaa. Kerhontätiä, pappia, naapurin herttaista mummoa ja jopa lastasi voi vituttaa – ja se on ihan okei.