Enpä muista, koska olen viimeksi käynyt uimassa! Vesi oli kylmää, mutta ei niin kylmää, etteikö sinne olisi pystynyt kastautumaan ilman tuskanirvistystä. Uin muutaman vedon, mutta sen jälkeen oli pakko nousta ylös laiturille. Hartiat ja niska tuntuivat kuitenkin välittömästi rennommilta. Kylmä vesi tekee ihmeitä jo ihan hetkessä. Ehkä pitäisi edes yrittää sukeltaa muutama metri kylmässä vedessä, niin leukojeni kestojumituskin voisi helpottaa vähän. Eihän muuten haittaa, että kirjoittelen tänään tällaisen epämääräisen kuulumispostauksen?

Saronkirakkauteni jatkuu tänäkin kesänä, mutta tämä menee huivina vielä syksylläkin, sillä printti ei ole kovin kesäinen. Oloni kuitenkin on, sillä olen saanut juoda aamukahveja terassilla, juosta paljain jaloin nurmikolla ja syödä litratolkulla mansikoita. Muistin joskus kuulleeni, ettei mansikoiden kantoja kannata heittää pois, sillä on todettu lievittävän turvotusta ja helpottavan nivelkipuja. Siksi tällä hetkellä pappalan keittiössä tekeytyy kattilallinen mehua, joka on tehty mansikankannoista. Jos se onnistuu, jaan reseptin täällä.

Ensimmäinen kesälomaviikko päättyy huomenna ja olo on kieltämättä haikea. Olen ottanut lomatavaksi katsoa iltaisin muutaman jakson Frendejä ja juoda kupillisen kahvia hävyttömän myöhään. Se ei jotenkin virkistä enää, joten iltakahvi ei vie yöuniani. En tiedä, miten se on mahdollista, sillä iltakahvissani on kuitenkin kofeiinia ihan normaali määrä. Pakko muuten tunnustaa, etten ole koskaan tykännyt Frendeistä sen kummemmin, mutta Jonna sai aikanaan minut ihastumaan hahmoihin.

Nyt tykkään Frendeistä jostakin syystä enemmän kuin koskaan. Ihana lomarutiini saa siis jatkua loman jälkeenkin! ♥