Enpä muista, koska olen viimeksi käynyt uimassa! Vesi oli kylmää, mutta ei niin kylmää, etteikö sinne olisi pystynyt kastautumaan ilman tuskanirvistystä. Uin muutaman vedon, mutta sen jälkeen oli pakko nousta ylös laiturille. Hartiat ja niska tuntuivat kuitenkin välittömästi rennommilta. Kylmä vesi tekee ihmeitä jo ihan hetkessä. Ehkä pitäisi edes yrittää sukeltaa muutama metri kylmässä vedessä, niin leukojeni kestojumituskin voisi helpottaa vähän. Eihän muuten haittaa, että kirjoittelen tänään tällaisen epämääräisen kuulumispostauksen? Saronkirakkauteni jatkuu tänäkin kesänä, mutta tämä