Hurahdin viime elokuussa suppailuun. Pahasti. Siis niin pahasti, että klikkailin itselleni oman laudan jo yhden kokeilukerran perusteella. Uudet laudat ovat aika hintavia, joten kyttäsin lautoja, joita SUP-paikat myyvät kesän jälkeen pois. Niitä on käytetty yksi kesä ja ne ovat ehjiä, mutta eivät välttämättä näytä enää kovin kauniilta. Se ei minua kiinnosta, sillä säästöä tuli suunnilleen 75% hinnasta. Samalla ostin melan, pelastusliivit ja vedenpitävän kännykkäkotelon. Pumppu taisi tulla laudan mukana, ellen muista väärin.

Myöhemmin tilasin eri paikasta vielä hanskat ja sukat, jotta voin suppailla myös alkukeväästä ja loppusyksystä ilman, että jäädyn. Sukat ovat kätevät myös siitä, jos rannassa on jollakin tavalla karmiva pohja, johon en tahdo paljain jaloin koskea. Märkäpuvun olin jo saanut joululahjaksi mieheltäni. Poika sai tietysti myös oman märkäpukunsa, sekin oli joululahja samalta Joulupukilta. Onneksi pojan isä on yhtä helposti innostuvaa sorttia kuin minä ja oli heti messissä uuden salamarakkauteni kanssa joulun alla. Lautani kantaa edessä jopa 40kg, joten voin suppailla rannassa pojan kanssa tai teoreettisesti ottaa SUP-matkalle seuraksi vaikka koiran.

Koska kokeilin viime kesänä kovaa SUP-lautaa, mutta ostin itselleni pehmeän laudan, kokeilin sitä neitsytmatkalla polviseisonnassa. Laudassa oli hieman eri tuntu kuin kovassa versiossa, mutta 5 minuutin jälkeen olin jo sinut laudan kanssa ja nousin seisomaan. Halusin pehmeän laudan, koska sen voi tyhjentää, taittaa kasaan ja ottaa kuljetusrepussa mukaan. Vaikka säilytän lautaa Kylmäkoskella (tallelokerossa, lukkojen takana kuten muutkin aarteeni :D), ajatus siitä, että seuraavalla Rovaniemen vierailulla suppailen ehkä ruskan keskellä, kutkuttaa kovasti.

Psst! Nöpsy piirsi äitinsä suppailemassa ennen kuin lähti mummun kanssa rannalle kannustusjoukkoihini. Aivan huikea kuva! :D