Matka inhorealistiseen Vuosaaareen
Mietin pitkään, mitä kirjoittaa eilen Indiedaysin yksityisnäytöksessä näkemästäni Vuosaari-elokuvasta. Koska yli kahden tunnin fyysinen kokemus oli aika rankka, mietin sanojani pitkään, jotta en antaisi siitä vääränlaista mielikuvaa. Tunnustan, että ensimmäinen asia, mitä tahdoin elokuvasalista poistuttuani tehdä, oli oksentaa. Voin pahoin sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta miksi?
Ensinnäkin, kaikki ne kohtaukset, joita suomalaiset elokuvat pursuavat, oli moninkertaistettu tähän elokuvaan. Inhorealismiluvut oli väännetty maksimiluvuille. Tiesin kyllä, että suomalaiset tykkäävät hirveästi kärjistää tuodakseen esille elokuvan sanomaa, mutta mietin toistuvasti, onko tässä ylitetty raja. Tekeekö yhdellekään katsojalle hyvää nähdä pieni poika katkaistu haulikko suussaan, vaikka sillä miten koetettaisiin vain symboloida yhteiskunnan pahoinvointia. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka voivat pitää hyvinä myös elokuvia, joissa on käytetty rajumpia kohtauksia vain maltillisesti tehokeinoina.
Keille tämä elokuva sitten sopii? Ehkäpä sille osalle ihmisiä, joista mikään ei tunnu enää miltään. Ihminen, joka nukahtaa hömppäleffaan, saattaakin nyt pysyä hereillä. Joku, joka luulee nähneensä valkokankaalla jo kaiken, voi löytää tästä elokuvasta jotakin uutta. Vuosaari on elokuvana hyvin tehty, minulle se oli vaan aivan liikaa. Tasapaino pahan ja hyvän välillä oli aivan liikaa pahan puolella tällaiselle onnellisiin loppuihin uskovalle romantikolle.
Mielestäni tätä katsojan sisäänsä nielaisevaa elokuvaa kuvaa enemmän kuin hyvin sen esittelytekstissä lukenut kohta: “Kaikki elokuvan henkilöt ovat epätäydellisiä, heikkoja ja eksyksissä, mutta heitä kaikkia ajaa sama tarve tulla rakastetuksi, nähdyksi ja kosketetuksi. Ihmiset eivät kohtaa ja satuttavat toisiaan, mutta taustalla elää toivo.“
Mitäkö tästä leffakokemuksesta opin? Sen, että saman elokuvan aikana voi sekä menettää että löytää uudelleen uskon rakkauteen. Elokuvaa pitää vaan hieman sulatella, jotta sen sanoman saa selville. Vähemmän tunteellisen leffa-arvion voi muuten lukea leffaseuralaiseni blogista täältä. Vuosaari-elokuvan ensi-iltahan on jo huomenna eli 3.2.2012. Katsokaa, jos uskallatte…
Lotta
Kiitos, pelastit minut traumoilta. En ole pääsääntöisesti kiinnostunut kotimaisista elokuvista, enkä varsinkaan tämän kyseisen ohjaajan, jonka nimeä en muista. Mutta luin haastattelun, jossa ohjaaja puhui, että tämä on paljon positiivisempi elokuva kuin yksikään aikaisemmista, tämä kertoo rakkaudesta ja toivosta. Erehdyin siis kuvittelemaan, että se voisi tarkoittaa, että elokuvassa ei olisi väkivaltaa, ja olen pohtinut pitäisikö se katsoa. Ilmeisestikään ei.
MouMou
Ai niinkö tätä mainostettiin?:D En ihan olisi tunnistanut kuvailusta, krhm…
Stylespot
Hui… Kuulostaa just sellaiselle leffalle, jota mun ei kannata mennä katsomaan!! Ja itseäni ärsyttää kyllä suomalaisissa leffoissa se, että niissä toistuu aina ne samat inhorealismin klisheet: viina, väkivalta ja tietysti Samuli Edelmann alasti.
MouMou
Et usko, että juuri avauduin Samulista (nimenomaan alastomana) tuon leffan jälkeen!:D:D:D
x-ray
Samuli on ihana!<3 :D
MouMou
On. En vaan kestä, kun Samuli on niin kovin usein alasti!:D
Mea
Ohoh, en arvannutkaan että kyse olisi näin rankasta elokuvasta. :o Siis kun mainoksen perusteella ajattelin että Vuosaari on sitä peruskauraa, inhorealistista suomidraamaa. Ehkä voisin kokemuksen vuoksi katsoa, vaikka kylmät väreet meni jo tuosta sun kuvailusta. :/
MouMou
Hei sama juttu! Pääsi vähän yllättämään!:D
Kahvitahra
No mulle on selvä se etten katso koska en pidä suomalaisista elokuvista.
MouMou
Minäkin harvemmin innostun. Jotenkin sitä mieluummin katselee jotakin piristävää.:)
NooranElamaa
No hienoa, että oon menossa huomenna kattomaan just ton elokuvan – ja ihan yksin :D Pitää käyttää hyväkseen “sinkkuperjantai”, kun mies ei tykkää kotimaisista elokuvista ja mä taas rakastan niitä. Jollain omalla tavalla rakastan Vuosaartakin. Tai ainakin Aurinkolahtea. Jos oot kesällä hesassa niin mee sinne ^^ Siellon kaunista. :)
No, saa nähdä millaiset fiilikset on leffan jälkeen. Ei se varmaan voi olla kamalampi kuin Precious. Se oli sellanen elokuva, jonka jälkeen mua oksetti, ällötti, vitutti ja itketti. Hyi saatana.
MouMou
Hei mäkin oon nähnyt sen! Tässä on vähän samaa tyyliä, mutta jotenkin tämä on kuvattu vielä rajummin.:)
lott
nyt rupesikin oikeasti kiinnostamaan, taitaa tuo pakko mennä kattomaan..
MouMou
Sinua on varoitettu!:D
x
En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta nyt oli pakko. Tuosta suomalaisesta inho”realismista”.. Syy siihen miksi katson hyvin vähän suomalaisia elokuvia on tuo, että ne ovat liian synkkiä, jos niin voisi sanoa. En vieroksu siis kunnon draamaa ym., mutta jossain on raja. Miksi kaikki suomalaiset elokuvat ovat täynnä ylipitkiä raakoja kohtauksia? Lähes jokainen suomalainen leffa, jonka olen viime aikoina katsonut sisältää tätä ainesta.. Mielestäni elokuva voi olla hyvä myös ilman raakojen asioiden pitkittämistä ja niillä mässäilyä. Jos tämä Vuosaari on yhtään niin kamala kuin Louhimiehen toinen pätkä Paha maa, niin en halua sitä nähdä.
MouMou
Ihan samat fiilikset. Siksipä FC Venus oli raikas poikkeus aikanaan. Onneksi niitä hyviäkin (eli ei niin synkkiä) suomalaisia leffoja on.:)
x-ray
(massakommentointi:D)
Jos tykkää sellasesta vähän kevyemmästä ja erittäin suloisesta suomihömpästä, niin kannattaa mennä katsomaan Hulluna Saraan! Se oli aivan ihastuttava.:) Harmi ettei ainakaan ensi-iltana herättänyt suurta innostustusta täällä päin, leffateatterissa oli huimat 8 ihmistä.:D
MouMou
Sitä on kyllä kehuttu niin, että voisin käydä sen kurkkaamassa!:)
Susanna89
Harmi että elokuva sai Vuosaari nimen, paikka on jotain aivan muuta kuin tuo leffa kävin siellä viime kesänä ja oikein sai ihmetellä miten rauhallista seutua oli..
ja Cirrus +ne rannan talot joita leffan sivullakin näkee niin on tosi tosi kalliita, ei ihme että niissä on lähinnä rikkailla eläkeläisillä vain rahaa asua, tuli sekin nähtyä viime kesänä
MouMou
Tuli tuosta mieleen, että en tiedä, olisinko edes muuttanut Helsinkiin, jos olisin nähnyt tämän elokuvan ennen muuttoa. Niin raju mielikuva tästä jäi.:/
Murmeli
Kuulostaa elokuvalta, joka sopisi paremmin kuin hyvin mulle. :D Tosin en ole erityisesti suomalaisten elokuvien ystävä. Mutta pitää harkita. Olen kyllästynyt pullamössöön.
MouMou
No sitten katsot tuon! Koska tuo kyllä ravisteli ja kovaa.:)
Murmeli
Kävin katsomassa tänään ja pidin enemmän kuin paljon. Ehdottomasti paras näkemäni suomalainen elokuva. Paljon ajatuksen aihetta annettavaksi.
MouMou
Aivan liikaa muutenkin paljon miettivälle ihmiselle. Tuntikin olisi riittänyt!:D
Athelas
Hyvä esimerkki hienosti toteutetusta ällöttävästä leffasta on Lilja 4ever. Elokuvassa näytetään tarpeeksi, jotta päähenkilön tuska välittyy katsojalle, mutta ei yhtään liikaa. Toki sen jälkeen oli kamala ja järkyttynyt olo, mutta samalla halusin että kaikki maailman ihmiset näkisivät kyseisen leffan.
Suomalaisia elokuvia taasen harvoin voisin suositella yhtään kenellekään. Ainoina poikkeuksina varmaan Onni Von Sopanen ja Mies Vailla Menneisyyttä (ja nekin huumorin kautta). Suomalaisessa elokuvassa tapellaan, hakataan, huudetaan, ollaan lumessa alasti ja kännissä. Niin tekotaiteellista inhorealismia että ärsyttää. En tajua miksi pitää aina mennä siihen, kun sitä henkilöiden piinaa voisi kuvata toisellakin tavalla.
Eli en aio tätä kyseistä leffaa katsoa :).
MouMou
Ehkä siksi tästä olikin vaikea kirjoittaa, kun elokuva oli hienosti tehty, mutta sitä vaan vihasi. Vaikea selittää, mutta onneksi suomalaisille ei tarvitse tätä asiaa selittää!:D
Gemma
Itse tykkäsin kyllä leffasta. Vaikka tykkään hömppäleffoista, erityisesti romanttisista jenkkikomedioista, tykkäsin Vuosaaresta. Minusta leffa oli tehty mitään kaunistelematta ja siinä oli hyvin kerrottu, kuinka huonossa jamassa joillain voi elämä olla.
Mitä lehtiä lukee tänä päivänä, niin Suomi voi aika huonosti (henkisesti). Elokuva oli minusta hyvä kertomus siitä, että taustasta ja pankkitilin koosta huolimatta on ihmisillä paljon henkistä pahoinvointia/ahdistusta, tai muuten vaan huonot olot. Elokuvan aikana tuli myös mietittyä sitä, kuinka hyvin sitä itsellä on oikeasti asiat. Välillä on ihan hyvä saada sellainen pieni pudotus maan pinnalle ja tajuta että ei kannata valittaa ihan pienimmistä asioista :)
MouMou
Tuo kyllä tuli mullekin mieleen, että onko sitä omat asiat vaan niin hyvin, että todellinen maailma tuntuu liian raa’alta. Ja tosiaan, kuten sanoit, elokuva sai kyllä miettimään, että säästä kiukuttelu on aika turhaa.:)
Velma
Huh, enpäs taidakaan mennä katsomaan. Mä olen uudempia kotimaisia aikuisten leffoja vältellyt just siksi, kun niistä tulee useammin huonompi fiilis kuin vanhoista. Enkä tykkää jännityksestä tai inhottavien juttujen katselemisesta, komediat ja vanhat draamat on enempi mun juttu. Ja tässä tapauksessa vanhalla tarkoitan siis lähinnä 70-lukua ja aikaisempia (okei, komedioista kelpaa monet uudemmatkin).
MouMou
Vanhat suomalaiset leffat ovat kyllä ihania! Niissä on sitä jotakin.:)
Jenny
Äh, miksei tehdä enää FC venuksia ja Napapiirin sankareita? Tai no Dome Karukoski saisi tehdä enemmänkin leffoja, hän kun tekee sellaisia oikeasti helposti katsottavia mutta silti koskettavia leffoja. Tummien perhosten koti oli synkkä, mutta siinä ei ollut sitä tyypillistä suomalaista raakaa hakkaamista ja muuta väkivaltaa ja brrr..
Itse meinasin käydä tämän katsomassa kun oletin, että kyse on sellaisesta toiveikkaista draamasta, jossa mennään vaikeuksien kautta voittoon ja plaaplaaplaa, mutta nyt kun olen lukenut tarkempia arvosteluja niin HELL NO menen katsomaan. Haluaisin tukea suomalaisia leffoja katsomalla niitä, mutta miksi niistä tehdään niin vaikeita katsoa? Uusin Härmä-elokuvakin on kuulemma täynnä raakaa pohojalaasta väkivaltaa niin ei kiitos.
Hulluna Saraan leffan tosin aion mennä katsomaan, sitä kun on kehuttu eikä inhorealistisista syistä :D
MouMou
NIINPÄ! Kun Suomessa huumori toimii, niin eikö sitä kannattaisi hyödyntää?:)
Mitä tästä leffasta on arvosteluissa sanottu? Järkyttyivätkö kriitikot yhtä paljon kuin minä?:D
Jenny
Arvosteluissa on puhuttu tosi hämärästi siitä, miten huonosti Vuosaarilaisilla menee, mutta elokuva on kauniisti kuvattu ja saa valoisampia sävyjä loppua kohden :D Muutamassa sitten on kans nostettu esiin “yllättävän väkivaltainen ja tunnelmaltaan ahdistava” Onneksi luin muitakin arvosteluja kuin ne pari naisten lehdissä ollutta sievistely-arvostelua, oisin järkyttyny pahemman kerran sitten leffassa kun odotin vaan suht. viatonta draamaa ilman mitään LAPSIA HAULIKKO SUUSSA. 0_0
MouMou
No joo. Nuo suhdeluvut menevät nimittäin suunnilleen niin, että kaksi tuntia ahdistaa ja viimeiset kaksi minuuttia vähän helpottaa…
Sonjaa
Mulla oli sen jälkeen kun olin katsonut Paha maa -leffan tosi huono olo myös. Joten jos tämä on samaa tyyliä niin mun ei varmaan kannata mennä katsomaa… Paha maa tuli näköjään leffoihin 2005, joten onhan siitä toki aikaa.
MouMou
Jonna mua varoittelikin, ettei mun kannata Paha maa -elokuvaa katsoa, kun reagoin tähän jo niin vahvasti.:/
Nenna
Kiitos kun kerroit tästä :D Mä en kans oikein pidä noista perussynkistä suomalaisista leffoista. Jää sellainen tyhmä fiilis niiden jälkeen. Etenkin, kun oon itse elänyt vähän rankemman lapsuuden ja nuoruuden, on noilla synkkisleffoilla tapana nostaa ikävät muistot mieleen..
Voi kun joku tekis vähän iloisemman elokuvan, suomalaisen siis, vois saada vähän hymyä tähän kansaan :D Oltiin jo menossa poikkiksen kanssa katsomaan tää, onneks luin tän ensin :P
MouMou
Kieltämättä tuli mieleen, että tuo saattaa tuoda ihmisille omasta elämästä pahoja muistoja mieleen. Vähän mietityttää, millaiselle yleisölle elouva on edes suunnattu. Minustahan tuo K16-ikärajakin on aika matala.:/
Annina
Tiesin heti jo mainoksesta, että siinäpä taas sellanen leffa, jota en aio kattoo. En edes sitten, ku tulee teeveestä.
Yleensäkin katon vaan komediaa ja jännitystä haen vaikka siitä Harry Potterista sitten :D
Suomalaiset leffat on vaan niin synkkiä, että melkeen tekis mieli vetää ittensäkin jojoon niiden jälkeen.
Eli meikä on komedialinjalla edelleen ja uutisista sitten sitä kauhua kattoo riittämiin.
MouMou
Se mainos vielä hämäsi elokuvan positiivisemmaksi kuin mitä se on!:D HUIJAUSTA.
Juliette
Mä tykkään kyllä kotimaisista leffoista ja toivottavasti tääkin tulee nähtyä jossain vaiheessa. Välillä inhottaa lukea leffa-arvosteluja kun niissä kehutaan vaan kaikkea. Tää oli jotenkin ihanan rehellinen, kiitos siitä. En kyllä yhtään kuvitellut elokuvaa tällaiseksi mainosten, esittelyiden yms perusteella mutta siis mielenkiinnolla odotan että mitä mieltä sitten itse on siitä.
Mullekin tuli paha maa josta jäi hirveä kuva ja toivon ettei tää ihan sinne asti yllä.
MouMou
Ehkä sen takia tästä arvostelusta tuli vielä normaalia rehellisempi (tai oikeastaan suorempi), koska hämäännyin itsekin trailerista.
Ja hei, mielellään kuulisin muidenkin näkemyksi leffasta, jotka sen käyvät katsomassa, jos vaan jaksatte palata tänne fiiliksiänne kertomaan!:)
Tipitii
Mua inhorealistina( mutta piilopositiivisena henkilönä )ihmetyttää tämä suomalaisten elokuvatekijöiden into saada joka paikkaan melankoliaa, paneskelua, huumeita ja väkivaltaa. Olkoot arkipäivää mutta surkeita leffoja ovat monesti, jos katsojalla tulee vain oksettava olo. Mikäs leffa se olikaan muutama vuosi sitten…hmmm.. Paha maa? Kamala! :( Nyt toipilaana oisi kiva käydä elokuvissa mutta mitään valmiiksi oksettavaa tekotaiteellista skeidaa en kyllä lähde katsomaan :) Mieluummin vaikka sitä Samulia sitte, eiks sillä nyt oo jo vaatteetki aika lailla päällä? :D
MouMou
Jonnalla oli sellainen teoria, että hoikkana se näyttelee vaatteet päällä, ja tuhdimpana alasti. Nyt taitaa olla taas hoikkavaihe.;)
mmm
Pidän sen verran Louhimihen tuotannosta että tämä on pakko lähteä katsomaan! Isänmaantoivot ja irtiottoja ovat tosi hyviä sarjoja, samoin elokuvat paha maa ja valkoinen kaupunki, vähän ahdistavia.:)
MouMou
Valkoisesta kaupungista en ole kuullutkaan. Toivottavasti tykkäät tästä, jos Paha maakin nappasi.:)
Maria M.
En ole nähnyt leffaa, ni en voi ottaa kantaa esim. verrattuna Lilja 4-Everiin, mutta ite oon jollain kierolla tavalla tykännyt synkistä ja ahdistavista, helvetin kipeistä leffoista, ja nimenomaan “inho”realistisista. Piti het alkaa miettiin et mikä tää juttu oikeen on. :D Siispä:
Kai siinä on jotain masokismia asiaan liittyvänä, kun toisaalta tykkään leffakokemuksista, jotka aiheuttavat tosi voimakkaita tunteita, siis oikeesti tosi voimakkaita. En tiedä oonko kyynistynyt niin äärimmilleni, ettei komediat ja mukahassut jutut kovin helposti oikein enää edes naurata, koska ne tuntuu niin muovisilta ja epäaidoilta ja kulutetuilta ja käytetyiltä ja nähdyiltä. :/ Et kai tää jotain emootiotrippailua on? ;o
Toisaalta kipeissäkin tunteissa hetken eläminen jonkun muun kuin omien vastoinkäymisten kautta voi olla myös tavallaan terapeuttista. Siitä voi aina irrottautua ja “parantua”, omasta tuskasta ei oikein pääse eroon ennenkuin tilanne on oikeasti ohi, ja siihenhän voi mennä viikkoja, kuukausia, vuosia. Leffa pyörii mielessä samalla voimalla ehkä muutamia päiviä kerrallaan, jos niinkään kauaa.
Toisaalta on näillä voimakkaan pahanolonleffoilla fiksusti “käytettynä” ja tehtynä myös funktionsa. “Pakottamalla” ihmiset katsomaan rumaa todellisuutta ja heikko-osaisimpien painajaismaista elämänoloa silmiin ja tuntemaan palanen siitä painajaisesta omissa nahoissaan edes sen parituntisen verran, saattaa se ehkä jättää ihmisen sen jäljen, että tuo ihminen herkistyy niille asioille myös leffan ulkopuolella ja ehkä tekee jotain niiden eteen. Monestihan esimerkiksi ei-läheisten ihmisten kärsimys jää tunnetasolla aika etäiseksi, on vain se epämääräinen tieto siitä, että kurjaa on, mutta se ei ehkä niin *liikuta*, ennenkuin siitä saa jonkin lähelle tulevan kokemuksen, joka jättää edes paperiviillon ihmisen sieluun. Nojoo, oon ehkä liian idealistinen tässäkin :o Mutta ne mahdollisuudet!
Kyllä mä silti katson muitakin leffoja. ;D ja myös nautin! Erilaisii leffavalintoja eri mielialoihin ja eri “tarpeisiin” :P Välillä haluu aivot narikkaan, välillä haluu jotain tosi surrealistista trippailua, välillä nauraa, välillä itkeä. :)
MouMou
Hyviä pointteja! Monestihan nuo karut jutut toimivatkin noissa tarkoituksissa. Tässä elokuvassa karmeinta oli vaan se, kun kaikkea oli niin paljon, liioitellusti ja koko ajan valkokankaalla. Taisi tulla ähky meikäläiselle.:)
Mutta hei, kuulostaa siltä, että sun kannattaa katsoa tuo pätkä! Ois kiva lukea sun fiiliksiä siitä, nyt kun tietää vähän sun leffamakua.
Maria M.
Niijoo ja mä oon ite taas sanonut aina niin, että sillon leffa on tosi paska, jos se ei aiheuta mitään tunteita, ei hyviä eikä pahoja.. :D Huvittuneisuus, paha olo, vihaisuus, nauru, ilo, jopa sille nauraminen miten huono leffa on, kaikki on parempaa ku sellanen “blaah *flatliner*” :D Mut makuasioita :)
MouMou
Tuokin on kyllä totta! Maailman tasapaisuin leffa taitaa olla Kreikkalainen naimakauppa. Siinä ei ole mitään ylä- tai alamäkiä. Se on sitä samaa vaan alusta loppuun!:D
Blaah
Pääsi kyllä iso nauru, voi herran jumala.. Vuosaari on jotain ihan muuta mitä elokuva antaa olettaa.
MouMou kirjoitti:
03.02.2012 12:40
Tuli tuosta mieleen, että en tiedä, olisinko edes muuttanut Helsinkiin, jos olisin nähnyt tämän elokuvan ennen muuttoa. Niin raju mielikuva tästä jäi.:/
Muistakaa ihmiset että se on vaan elokuva, eikä todellakaan totuus Helsingistä:D
MouMou
Juuri noin tosissaan sen tarkoitin.:)
HeidiP
Inhoan nykyajan kotimaisia elokuvia, kun teemat ovat aina samanlaisia. Jokaisessa huudetaan, löytyy väkivaltaa, seksiä, puhutaan epäselvästi (esim. Mikko Leppilampi ja Laura Birn). Kohta taas pannaan, kiroillaan, sabotoidaan toisten suunnitelmia…. Uuno- elokuvat on mun lemppareita. Niissä ei halveksuta ketään ja on hyväntahtoisia.
MouMou
Allekirjoitan kommenttisi täysin. Kai sitä muutenkin voi elokuvia tehdä?:/
Salla
Oltiin kaverin kanssa katsomassa myös tuolla ennakkönäytöksessä kyseistä leffaa ja mielenkiinnolla odotinkin, että mitä mahdat elokuvasta kirjoittaa.
Ei todella ollut mikään hyvän mielen elokuva, mutta mielestäni silti positiivinen yllätys suomalaiseksi leffaksi. Synkkä, itkettävä ja paljon ajatuksia herättävä. Varsinkin tuo viimeinen on mulle tunnusmerkki siitä, että leffa on hyvä. Siinä jokin on kolahtanut katsojaan. Kertoo varmaan aika paljon, että itkua vääntäen selitin kotona elokuvan juonta muille? :) Myös junamatka Helsingistä kotiin Turkuun taittui nopeasti pohtien omaa elämää, omia ratkaisuja ja sitä, miten pystyisi kaikin tavoin välttämään sen, että omasta elämästä tulisi tuollainen kuin valkokankaalla nähtiin…
Suosittelen kyllä katsastamaan kyseisen pätkän, vaikka herkimmillä varmasti nousee kyynel silmään ja välillä on pakko katsoa myös valkokankaalta pois (itse tein molempia… Uskomatnta miten ihmiset naureskeli ympärillä samalla kun mä väänsin itkua!).
MouMou
Sehän tässä onkin jännittävää, että se oli kamala, mutta hyvä. Miten senkin voi sitten kirjoittaa niin, että ihmiset ymmärtävät oikein. Se pitää vaan kokea.:)
Katya
Onneks olin jo valmiiks sitä mieltä, etten halua nähdä tätä elokuvaa. :D Nyt tää käsitys vaan vahvistu! Tai sit pitää vaan mielenkiinnosta mennä vahtaan se!
MouMou
No sehän siinä, kun näin äärilaita-arvostelu saattaa herättää mielenkiinnon nähdä tuo!:D
Jee
Mä rakastan kaikkea hömppää ja oikeestaan kartan kaikkea melankolista mmm ja nyt näin sun sanoin inhorealistista, mutta ei tää nyt hei porukat NIIIN kauhee ollu :D. Olihan se aika explicit matskua, mut cmoon. Sehän loppu suht mukavasti ja pisti miettimään, mutta oksettamaan ja voimaan fyysisesti tosi pahoin? :D nojoo tää oli aika raju arvostelu sille. JA voisin väittää, että musta aika moni asia kyllä tuntuu miltään ja paljon tuntuukin hahhaha.
MouMou
Ehkä toisille tuollainen elämä on sitten niin tuttua, ettei elokuva järkyttänyt. Itselleni ei onneksi.:)
HANI
minäkin kävin tuon katsomassa ja ennenkuin elokuvasaliin edes pääsin, lipuntarkastusmies kysyi minulta henkkareita!! leffahan on k16 ja itselläni ikää 19, joten vähän aikaa sain huuli pyöreenä olla ja kaivaa henkkarit esiin..
Pidin ja en pitänyt elokuvasta :D Selvä sanomahan sillä oli, mutta harmittelin lasten rooleja..varmasti Suomessa ja joka puolella maailmaa sellaisissa elinoloissa lapsia on ja ihan liikaa, mutta silti.. ://
MouMou
Oho! Nuo henkkaritilanteet hämmentävät välillä.:)
Ja ymmärrän täysin fiilikset leffasta. Sekavampaa kuin sekava, kun leffa on samaan aikaan hyvä ja kamala!