Rakkaudesta Herra Hakkaraiseen
Hyvää huomenta! Eikä vieläkään lunta maassa, ainakaan täällä Helsingissä. Ulkona on jotenkin niin pimeää tai vähintäänkin harmaata, että kaipaisin jo valkoista lumikerrosta maahan. Lumi tuo mukanaan valoa ja jollakin tapaa myös toivoa siitä, että se päivää lähtee taas pitenemään jossakin vaiheessa. Viimeiset muskarikerrat tältä vuodelta alkavat olla käsillä. Eilen olin vähällä luovuttaa puolimatkassa Ruoholahteen, kun tuuli oli niin kova ja vettä satoi vaakasuoraan. Pelkäsin, että vaunut kaatuvat. Unohdin tumputkin kotiin, joten puristin vaunujen työntyaisaa kädet jäässä enkä meinannut saada punaisia sormiani suoristettua ennen muskarituntia. Aivan kamala maanantai ja niin monella tavalla.
Pimeässä sadesäässä muistin kuitenkin kuvata heijastimemme. Tuo Herra Hakkarainen on varsin suosittu kaveri meillä. Ei tarvitse kuin sanoa “hakkarainen”, kun poika jo säntää lipastolle, jonka päällä rasia ksylitolipastilleja on. Niitä suositeltiin ostamaan ja syömään aina ruuan jälkeen, kun kävimme ensimmäisessä hammastarkastuksessa. Pastillirasia ei ole enää ainoa paikka, josta kuuluisan unissakävelijän löytää. Eräällä marraskuisella postireissulla odottelin tiskillä sen verran kauan, että ehdin tutustua hyllyn heijastinvalikoimaan. Nöpsy osoitteli kovasti jousiheijastinta, jossa seikkaili tuttu vuohiherra, joten ajattelin, että heijastimia ei voi koskaan olla liikaa ja ostin pojalle heijastimen. Ja toisenkin. Heijastinasiat on meidän perheessä nyt kunnossa! 🙂
Psst! Viime vuonnahan käytimme syksyn ja talven ajan kirjaimellisesti aika eläimellistä ratkaisua vaunulenkeillä. Pitääkin etsiä tuo härveli taas jostakin käyttöön.
sofiia
Loppuviikosta suli täältä idästäkin lumet. :/ nyt tuntuu niin synkältä ja masentavalta. Toivottavasti saatais jouluksi eteläänki lumet, sinnepäin joulun viettoon saavun.
Iina M.
Eikä! Lumi ei saisi sulaa koskaan talvella, keväällä vasta. :/
Tinkeli
Hakkarainen on suosikki tälläkin. <3
Oletkos vielä käynyt Nöpsyn kanssa Sastamalassa Herra Hakkaraisen talossa? 🙂
Iina M.
En! Kuulostaa ihanalta. Pitääkin googlailla tuota! 🙂
Tinkeli
Me taidettiin käydä ekan kerran kun tyttö oli juuri täyttänyt 2v, ja tykkäsi jo sillon tosi paljon! 😀 ko visiitti oli kesäaikaan, eli siellä pääsi pienikin kolmipyörällä ajamaan pienten autorataa -isommille on siis isompi rata ja pienemmille pienempi. Käytiin tänäkin kesänä (kun neiti täytti 3v), ja edelleen oli kova juttu nähdä ja halailla ympäriinsä haahuileva Hakkaraista. 🙂 viimeistään ensi kesänä taas mennään! 😉
Suosittelen kyllä kyseistä paikkaa, Särkänniemen Koiramäen lisäksi tietty! 😉 tosin se lahjapuoti, mistä tarttuu joka kerta joku kirja tai peli mukaan, ei tee hyvää lompakolle..
Iina M.
Koiramäki on ihana! Hakkarainen pitää kyllä testata, mutta ehkä tosiaan kesällä. 🙂
Tinkeli
Täällä tarkoitin. Luoja tätä kännykällä kommentointia, koko ajan saa paikkailla kirjotusvirheitä. :/
Iina M.
TIEDÄN TUNTEEN! 😀
Hanna / Saippuakuplia olohuoneessa
Herra Hakkaraiset ovat meilläkin kovaa valuuttaa, Pikku V tykkää niistä ihan älyttömästi. Tykkään sun tyylistä kirjoittaa jutuista, joten liityin lukijakuntaan. Lisäsin sun blogin omaan lukulistaani. 🙂 Hyvää ja rauhallista joulun odotusta!
Iina M.
Mukava kuulla – ja tervetuloa! 🙂 <3