Jo ennen Nöpsyn syntymistä kuulin neuvolassa, että monet pariskunnat eroavat vauvavuoden aikana. Oikeastaan asia oli muotoiltu niin, että jos pari selviää vauvavuodesta, eron todennäköisyys pienenee hurjasti. Päätin jo silloin, että taistelen ensimmäisen vuoteni äitinä hampaat irvessä loppuun saakka enkä anna minkään lannistaa minua ja perhettäni. Mietin, että suurin eroriski on varmaankin juuri meillä, jotka ovat tunteneet ennen lapsen syntymistä vain muutamia vuosia. Kun toisesta ihmisestä alkaa löytyä pimeitä puolia, jotka jatkuva väsymys, kalvava epävarmuus, fyysisen olotilan romahtaminen ja/tai taloudellisen tilanteen huononeminen tuovat esille, mieleen saattaa tulla nopeasti, että jos sitä heittäisikin rukkaset tiskiin. Koska kyllähän me pärjätään kaksinkin.

Vähänpä tiesin, kun uhosin muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa, että koska meillä mies osallistuu paljon, tulen tuskin uhkailemaan lähtöpasseilla tai alentumaan muuhunkaan lapselliseen. Nöpsy on nyt 11 ja puoli kuukautta vanha, ja voin sanoa suoraan, että parisuhteeni on käynyt lähellä eroa. Eikä edes vain kerran, vaan useamman kerran. En tiennyt, että väsyneenä ja hormonipöllyissä pääni alkaa toimia kuin psykopaatilla. Se, että mies kävi päivisin töissä saadakseen rahaa perheelle, tuntui epäreilulta. Se, että en saanut aamulla nukuttua pitkään, koska mies lähti töihin eikä jäänyt hoitamaan poikaa, tuntui väärältä. Se, että minä pakkasin aina pojan vaatteet ja ruuat, kun lähdimme jonnekin, oli täysin epätasa-arvoista. Voisin väittää, että olen melkein tuhonnut suhteeni vaatimalla 50/50-jakoa vauvan hoitamisessa ja se nyt vaan ei ole mahdollista, kun toinen osapuoli suhteesta on vahvasti työelämässä.

Siksi tahtoisin kannustaa muita äitejä, jotka soittavat itkien omille äideilleen, huutavat tyynyihin ja hakkaavat nyrkkiä pöytään. Se vauvavuosi on raskas. Se saa olla raskas, sen jopa kuuluu olla raskas. Muiden perheiden raskas arki ei vaan aina näy ulkopuolisille, joten älkää ikinä, ikinä, IKINÄ ajatelko luovuttamista, koska olette omasta mielestänne huonompia vanhempia kuin toiset. Älkää luulko, että muilla uudet asiat tulevat selkärangasta ja äidin- tai isänvaisto hoitaa kaikki ongelmat muissa perheissä. Joku viisas on joskus sanonut, että parisuhdetta pitää hoitaa ja siihen hoitamiseen kuuluvat myös raskaat ajat – ja niistä selviäminen. Ei jätetä mitään hölmöjä eroajatuksia hampaankoloon. Jos sellaisia on, Nöpsy voi kaivaa ne pois. ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA