OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää huomenta! Eikä vieläkään lunta maassa, ainakaan täällä Helsingissä. Ulkona on jotenkin niin pimeää tai vähintäänkin harmaata, että kaipaisin jo valkoista lumikerrosta maahan. Lumi tuo mukanaan valoa ja jollakin tapaa myös toivoa siitä, että se päivää lähtee taas pitenemään jossakin vaiheessa. Viimeiset muskarikerrat tältä vuodelta alkavat olla käsillä. Eilen olin vähällä luovuttaa puolimatkassa Ruoholahteen, kun tuuli oli niin kova ja vettä satoi vaakasuoraan. Pelkäsin, että vaunut kaatuvat. Unohdin tumputkin kotiin, joten puristin vaunujen työntyaisaa kädet jäässä enkä meinannut saada punaisia sormiani suoristettua ennen muskarituntia. Aivan kamala maanantai ja niin monella tavalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pimeässä sadesäässä muistin kuitenkin kuvata heijastimemme. Tuo Herra Hakkarainen on varsin suosittu kaveri meillä. Ei tarvitse kuin sanoa “hakkarainen”, kun poika jo säntää lipastolle, jonka päällä rasia ksylitolipastilleja on. Niitä suositeltiin ostamaan ja syömään aina ruuan jälkeen, kun kävimme ensimmäisessä hammastarkastuksessa. Pastillirasia ei ole enää ainoa paikka, josta kuuluisan unissakävelijän löytää. Eräällä marraskuisella postireissulla odottelin tiskillä sen verran kauan, että ehdin tutustua hyllyn heijastinvalikoimaan. Nöpsy osoitteli kovasti jousiheijastinta, jossa seikkaili tuttu vuohiherra, joten ajattelin, että heijastimia ei voi koskaan olla liikaa ja ostin pojalle heijastimen. Ja toisenkin. Heijastinasiat on meidän perheessä nyt kunnossa! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Psst! Viime vuonnahan käytimme syksyn ja talven ajan kirjaimellisesti aika eläimellistä ratkaisua vaunulenkeillä. Pitääkin etsiä tuo härveli taas jostakin käyttöön.