Tuntuupa oudolta rastia postauskategorioista “hyvinvointi ja terveys”, kun kumpikin on ollut kovin hukassa muutaman viime vuoden aikana. Nukkumisjärjestelyt ovat meillä sen verran sekavat, että hartiaseutuni on pysyvästi jumissa, niskoja kolottaa, purentalihakset ovat luultavasti kivettyneet ja pääni ei aina käänny sivulle. Nyt viimeisinpänä yllätykseni alaselkäni muljahti jotenkin, kun nostin rattaita ovesta ulos. Siksi siis olen täällä maalla kuntoutumassa, kun täällä on kolme auttajaa nostelemassa taaperoa, jotta ehtisin hetken olla rasittamatta selkää. Ja miksi selkäkipuavautumisen kuvituksen on parin mutaisia kumisaappaita? Juuri siksi, että olen oikeasti keskittynyt lepäämään.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sotasuunnitelmani selän kuntouttamiseksi on seuraava:

  1. Opettelen nostamaan asioita jaloillani. Kuulostaa helpolta, mutta kummasti sitä aina päätyy riuhtomaan selällään rattaita perhehyttiin tai lasta syliin. (Siis selän avulla nostaen, ihan koppakuoriaisena en makoile selälläni missään.)
  2. Menen hierojalle. Tänään oli ensimmäinen käynti, vaikka inhoan jo pelkkää ajatusta siitä, että joku koskee minuun. Odotin kauhulla, millaista raporttia selästäni saan, sillä ryhtini on päässyt huononemaan ja olen jatkuvasti vinossa, kun kannan lasta aina samalla lonkalla, mutta selkäni oli kuulemma “vain” jumissa. Hieronta kerran kuussa ja tämän listan neloskohta auttaisivat.
  3. Puistoleikkihetkien lisäksi palautan vaunulenkkejä päiväohjelmaan. Kun poika oppi kävelemään, hän ei enää viihtynytkään rattaissaan kovin pitkiä aikoja, mutta minun on pakko päästä päivän aikana kävelemään enemmän, joten pojulle on nyt keksittävä rattaisiin viihdykettä. Lenkille ei Helsingissä pääse, sillä kun mies palaa myöhään illalla töistä, makaan jo taju kankaalla peiton alla taapero kainalossa.
  4. Roikun enemmän. Kyllä, alaselkä pysyy kuulemma kunnossa kävelemällä enemmän, mutta hartiajumiin paras apu on roikkuminen ja käsien pyörittely. Ei kuulosta vaikealta, eihän? 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA