“Ensimmäinen poika-arvaus”
“Nyt on tuuliviirin suunta muuttunut. Hämmästyttävän yksimielisten tyttöveikkausten, joita perheeni ja ystäväni ovat jättäneet, jälkeen poikaystäväni äiti (joka on muuten ensimmäinen lasketun ajan kuulleista, joka kiinnitti huomiota vauvan tulevaan aurinkomerkkiin) heitti ilmoille toteamuksen, että hänellä saattaa olla vauvasta poikafiilis. Jes! Kohtaloani ei olekaan sinetöity, vaan jännitysnäytelmä saa jatkua vielä. Tyttöarvailut ovat vaikuttaneet lähes koko raskauden ajan käytökseeni mm. niin, etten ole miettinyt ainuttakaan nimiehdotusta pojalle, mutta toisen sukupuolen nimien kanssa kolme parasta on jo valittu. Toisine nimineen.
Tiesimme heti alkuun, että jos jossakin vaiheessa on mahdollista saada tietoon tulevan lapsen sukupuoli, tahdomme kuulla sen. Eri asia on, kerrotaanko sitä kauhean monelle läheiselle eteenpäin. Tottahan sitä olisi helpompi ostaa lahjoja lapselle, jonka sukupuoli on tiedossa, mutta onko se sitten niin vakavaa, jos pojalla on vaaleanpunainen paita tai tytöllä vaaleansiniset vaunut. Saattaa olla, että mieleni muuttuu vielä monta kertaa, mutta tällä hetkellä tällaiset väriasiat eivät vielä tunnu kovin tärkeiltä.
Kävimme tänään toisessa ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Tekstissä ei ole kirjoitusvirhettä, sillä kutsu ensimmäiseen ultraan tuli liian aikaisin ja siellä sovittiin uusi aika jo heti kahden viikon päähän. Aamuinen ultra paljasti, että vauvalla ei ole niskaturvotusta ja sormia näyttäisi olevan oikea lukumäärä. Tutkimuksesta ei meinannut tulla mitään, sillä nauroin joka kerta, kun bebe käännähti hyppytekniikalla kyljeltään selälleen tai toisinpäin. Ultrassa ei varmaankaan kuulu hirnua tai kikattaa, mutta jotenkin onni siitä, että vauva voi hyvin, purkautui sitten tuolla tavalla. Ultran jälkeen nautiskelin aamiaista työpaikkani lähellä sijaitsevassa kahvilassa. Vauvan laskujen mukaan tasan 12 viikkoa kestäneen elämän kunniaksi otin teen seuraksi croissantin. 🙂“
Mutsi
Voi ei tuota ensimmäisen ultran fiilistä! Minä olin vain ihan hämmentynyt ja tuijotin suu auki kaverin keikkumista. Kääpiö oli niin sikeässä unessa, että jouduin hyppimään hetken paikoillani, jotta tyyppi saatiin hereille. Siellä se sitten sätkytteli kiukkuisena herätyksestä menemään ja takoi pikkunyrkeillään. Meillä on äiti nähnyt unta, että tuleva vauva on isänsä tavoin mustatukkainen poika. Ja minä taas näin unta, että se on itseni tavoin vaalea tyttö 😀 Että saas nähdä mitä sieltä putkahtaa! Reilu kk vielä siihen toiseen ultraan. Jännittäviä aikoja!
Iina / Bebe au Lait
Se on niin outo tunne! Täysin mahdoton ja ihana ja kamala ja epätodellinen – kaikkea samaan aikaan. Nyt muuten vähän jännittää, kenen veikkaus teillä osuu oikeaan, kun on noin laaja arvausskaala! 😀
nasu86
minä itkin ja nauroin 🙂 <3
Iina / Bebe au Lait
Aaw! <3
E
Mekin ollaan nyt vihdoin saatu nimet päätettyä molemmille sukupuolille :). Kyllä oli muuten vaikeaa, varsinkin juuri pojan nimi!
Mä olen saanut myös veikkauksia suuntaan jos toiseen. Miehen sukulaiset kaikki ovat veikanneet tyttöä, mutta luulen, että siinä on enemmän toivo kyseessä kuin veikkaus. Heillä kun noita miespuolisia tuntuu sikiävän enemmän, niin tyttö olisi tietysti mummien ja kummien ja kaimojen toivelistalla ykkösenä ;D. Omat kaverini taas ehkä hieman enemmän kääntyvät poikaveikkauksen suuntaan, koska mahani on melkolailla edessä. Mutta on sitä sivuillakin jo, kyllä tässä vaiheessa takaakin katsottuna keskivartalo on melko pönäkkä :D. Mutta kyllähän tämä perinteiseltä poikavatsalta enemmän näyttää.
Joten enpäs tiedä. Sepä se onkin iso yllätys kumpi sieltä tulee! Mekin saimme todella varovaisen veikkauksen sukupuolesta rakenneultrassa, mutta se oli niin varovainen, että sen mukaan ei kyllä lähdetty elelemään, koska varmemmatkin veikkaukset ovat omassa kaveripiirissäni vaihtaneet sukupuolta syntymän hetkellä. Yhdestä tytöstä tuli poika ja yhdestä 100%:n varmasta pojasta tuli tyttö :).
Iina / Bebe au Lait
Eli epätietoisuus jatkuu teilläkin. Toisaalta hauskakin sitten vasta synnytyssalissa kuulla, kumpi sieltä lopulta tuli. <3
Punakukka
Ei varmaan saisi ärsyttää muiden elämänmeno, mutta juurinkin tuo “tyttöjenvärit” ja “poikienvärit” saa aikaiseksi suuuuria tunteita minussa! 😀 Olen monta kertaa livenäkin raivonnut tutuille, että eihän aikuisillakaan ole mitään kiellettyjä värejä, mutta nykyään osaan pitää suuni kiinni. 😀 Eihän se ole niin vakavaa!
Olen itse ollut lapsena todella herkkä yleiselle mielipideilmastolle ja odotuksille ja sitä kautta on tullut yllätyksenä, että suurin osa tuttavistani on onnistunut välttämään kaikenlaiset “mitä tyttö/poika saa tehdä”-jutut. He eivät ole välittäneet koko jutusta! Minä taasen olen pienenä miettinyt kaikenlaista lähtien oikeasta jäätelönvalinnasta, että varmasti olisin “hyvä tyttö”.
Iina / Bebe au Lait
Tuttu tunne. Mulla taas oli sellainen kapinoiva “varmasti muuten kiipeilen puissa, vaikka se on muka enemmän poikien juttu” -meininki. Kiitos vaan, Tiina-kirjasarjalle tästä! 😀