Äh, tuli vähän tahatonta postaustaukoa. Tiistaina heti työpäivän alussa minuun iski karmea päänsärky. Oli pakko pitää lukulaseja koko päivän, ja jossakin vaiheessa työskentelin tunnin selälläni sohvalla. Illalla en voinut enää katsoa puhelimeni tai läppärini näyttöä, kun silmiin koski niin. Oli pakko pitää vähän aikaa näyttöpäätelomaa ja antaa silmien levätä. Jossakin vaiheessa yötä heräsin tosin siitä, että kuulin muka askelia lumihangessa ympärilläni. Kävi ilmi, se oli oman sydämeni syke. Onneksi luonnoksissa odotteli muutama ajaton postaus, jonka voin nyt julkaista, jotta blogi ei hiljene kokonaan.

Rakastan Helsingin keskustan Nespresso Boutiqueta! En sponsoroituna, vaan tällä kertaa ihan omalla rahalla. Toki olen sieltä joskus kapseleitakin maisteluun saanut kuten tuon yhdessä kuvassa näkyvän sinisen, mutta tämän ostosreissun tein omilla rahoillani ja tavoitteeni oli selkeä. Ajattelin ostavani samalla iltaisiin kahvihimoihini kofeiinittomia kapseleita, mutta se jotenkin unohtui. Yhtään kapselia en lopulta ostanut, mutta jotakin muuta niiden sijaan kyllä.

Maidonvaahdotin on ollut ajatuksissani siitä asti, kun hurahdin kurkumalatteen uudelleen. Kurkumalatten kauramaito on kiva vaahdottaa tällä koneella, mutta vaahdotan myös pojan kaakaoon tulevan kauramaidon ja tietysti joka-aamuisen kahvimaidon. Laitteella voi vaahdottaa maidon joko kylmäksi tai lämpimäksi. Mietin, pitäisikö tehdä tämän avulla vertailu siitä, miten eri kahvimaidoiksi tarkoitetut kauramaidot vaahdottuvat. Olisitko kiinnostunut lukemaan sellaisesta testistä vai onko kauramaidon maku tärkeämpi tekijä kuin vaahdottuvuus?

 

Tärkeämpi ostos oli kuitenkin kapselikeräyssäiliö, joka on ulkomuodoltaan huomaamaton ja onneksi myös hajutiivis. Se vetää tilavuuteensa sata kapselia eli ei täyty todellakaan ihan hetkessä. Yleensä kerään käytettyjä kapseleita johonkin satunnaiseen purkkiin tiskipöydälle, missä ne näyttävät rumilta ja ärsyttävät nopeasti, sillä yhteen kuppiin ei kovin montaa kymmentä kapselia mahdu. En edes mainitse sitä punaista homekasvustoa, joka alkaa kasvaa kapseleista ulos, jos niitä ei vie kierrätykseen tasaisin väliajoin.

Meillä ei ole pienmetallikeräystä omien roskisten luona, joten kapseleiden vienti pitää valitettavasti aina ynnätä kauppareissuun. Nyt on kiva, kun kapselit saa vietyä keräykseen kätevällä “kannulla”. Tältä sivulta löytää helposti lähimmän kierrätyspisteen valitsemalla METALLI-kohdan sivupalkista. Kahvikapseleiden kierrätys ei ole vaikeaa, kun sen tekee täsmäiskuina!

Usein kapselikoneiden kohdalla mietitään kapseleiden kertakäyttöisyyttä verrattuna purukahviin. Ja hyvä, että mietitään! Kukaan on tuskin synnitön, mutta vaihtoehdoista lukeminen on jo askel kohti parempaa. Vaihdoin itse aikanaan Dolce Gustosta Nespresso-tiimiin (vaikka cafe au lait -kapseleita on välillä kova ikävä), sillä alumiiniset kapselit ovat lähes kokonaan kierrätettäviä. Alumiinin kierrätysaste on lähteestä riippuen 95-98.

Dolce Guston sivuilla lukee, ettei muovikapseleita, joissa on vielä kahvinporoja, hyväksytä pakkausmateriaaliksi jonkin eurooppalaisen lainsäädännön mukaan. Siksi niitä ei yleensä hyväksytä kansallisissa kierrätysohjelmissa käytetyn pakkausmateriaalin kierrätykseen, paitsi kuulemma Saksassa. Alumiinisten kahvikapseleiden kierrätys taas tapahtuu joko pienmetallinkeräyspisteissä ympäri maan tai Nespresso Boutique -myymälöissä eikä niitä tarvitse edes puhdistaa tai tyhjentää etukäteen.

Mutta hei, kiinnostaako kauramaitojen vaahdotustesti? Ihanaa ja kahvinmakuista loppuviikkoa kaikille! :)