Terveisiä talvilomailevilta taistelumuurahaisilta! Ajelimme Leville aikaisin keskiviikkoaamuna kirkkaassa auringonpaisteessa. Tie oli möykkyinen enkä voinut oikein hyvin. Matkalla mietin kaikenlaista. Se on muuten aika tasan vuosi aikaa kolmekymppisiini. Jaiks! Tämä syntymäpäivä lipuu ohi vähän turhana, mutta seuraavaan on vielä pitkä aika. Hyvä niin. Siksipä aion seuraavan vuoden aikana ainakin uida alasti luonnonvedessä, muistaa käyttää silmänympärysvoidetta päivittäin, syödä enemmän vihanneksia, kinuta taas itselleni kissaa, juoda paljon vettä, juoda paljon skumppaa, pelata enemmän Pleikkaa, opetella varmemmaksi kuskiksi ja kasvattaa hiuksiin kokonaan oman värin. Vain näin muutaman todella tärkeän suunnitelman mainitakseni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavuimme vihdoin perille ja inkiväärismoothien juotuani olonikin koheni. Levillä kävimme Coloradossa syömässä, ihailimme oudon rauhallisia laskettelurinteitä, haaveilimme aikuisten laskettelureissusta, nautimme yhdessä auringosta, bongailimme busseja (tai siis se pienempi herra bongaili ja kovaan ääneen bongailikin) ja jotenkin tunsimme olevamme oikeasti lomalla. Harmi, että lomatunnelmaan osaa virittäytyä vasta vähän ennen sen päättymistä. Tekemistä olisi riittänyt useammaksikin päiväksi, mutta pikavisiitillä koimme jo paljon. Ajoimme Rovaniemeltä ensin Levillä, mutta jatkoimme sieltä vielä Ylläkselle poiketen matkalla muutamassa paikassa. Kotieläinpuistosta kirjoittelen lisää toisen blogin puolelle, sillä tarina keskittyy aika vahvasti poikani ja erään kesykissan kohtaamiseen, ja lumilinna, jossa olen aikaisemminkin vieraillut, taas oli jo suljettu tältä talvelta. Aukioloajat olisi tietysti voinut tarkistaa etukäteen, mutta tehty mikä tehty tuo turha koukkaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

colorado levi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lainasin tänne lomamatkallemme Helly Hansenilta viikoksi laskettelupuvun medialainaan, koska tiesin, että käymme ainakin yhtenä päivänä tunturissa ja ajattelin, että täällä tulee muutenkin ulkoiltua. Vaunulenkit teen Helsingissä joustavissa farkuissa, mutta täällä en kehdannut olla niin huonoissa varusteissa. Miehen mielestä minun pitäisi ostaa tämä puku itselleni omassa koossani, mutta en jotenkin koe violettia omaksi värikseni. Miltä väri näyttää? Ainakin tuntuu ihan väärältä väriltä! Omasta vaatekaapistani ei löydy tällä hetkellä sopivaa laskettelupukua, koska:

a) en tiedä, tarvitsenko sellaista, kun en kuitenkaan ehdi lähteä koskaan rinteeseen laskemaan, kun rinnereissusta tulisi kuitenkin helposti kokopäiväreissu ja lastenhoitajaa on vaikea saada niin pitkäksi aikaa.

b) maitoa tulvivat tissini eivät mahdu vieläkään vanhan laskettelutakkini sisään, vaikka ne ovat jo vähän palautuneet, ja maidontuotantoa edistävä takamukseni ei mahdu vanhoihin lasketteluhousuihini ja takamus ei tule kutistumaan entiselleen ennen loppukesää.

c) en halua ostaa edes tarpeeseen “väärää kokoa” olevaa pukua, joten olen siirtänyt koko asian miettimisen ensi syksyyn, kun en luultavasti enää imetä. Isot housut  eivät niin haittaisi, mutta liian isoa takkia on ärsyttävä käyttää.

P4130579

P4130592

Toisaalta tämä “äitiyspohdinta” olisi ehkä pitänyt kirjoittaa perheblogini puolelle, mutta tuntuu, että loman aikana kaikki kuva- ja postausideamateriaali on painottunut väkisinkin sinne. MouMou-raasu on ihan hylätty perhelomalla! Mietin jo, pitäisikö yhdistää blogit, kun aiheet risteävät niin paljon, mutta toisessa blogissa kukaan ei kommenteista päätellen välitä asukuvista ja tiedän, että teidän joukossanne taas on paljon ihmisiä, joita ei lapsiperhearki kiinnosta pätkääkään. Eipä nimittäin kiinnostanut minuakaan aiemmin ja se on ihan okei. Toivottavasti tällainen sekava syntymäpäiväpostaus ei kuitenkaan haittaa ketään! :)