OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vihdoin tästä Instan ja vähän bloginkin puolella vilahdelleesta mekosta on enemmän kuvia. Näitä piti yli viikon verran odottaa miehen muistikortilta, mutta pitkän painostuksen tulokset ovat nyt nähtävillänne. Olimme molemmat vähän sitä mieltä, että olisi pitänyt ottaa uudet kuvat, kun neiti Moukolan hiukset olivat miten sattuu, mutta ajattelin toteuttaa blogini linjaa, etten ala feikkailla sen kummemmin. Jos päässä on kulahtanut nuttura, se on myös kuvissa. Vähän voi silotella, mutta energia ei kyllä riitä sen kummempiin laittautumisiin. Vieläkään.

Surullista, miten en voi olla ajattelematta, miten paljon kivemmalta tämä mekko näyttää päällä, kun lopetan imettämisen. Tiedän, että lupasin pitää vauvajutut kaukana tästä blogista, mutta ne vaíkuttavat epäsuorasti niin moniin asioihin. Pahimmillaan näitä tuplarintoja täytyy kestää vielä vuoden verran ja se ottaa välillä koville. Kovin on ihmisen itsetunto ulkonäkökeskeistä, harmittaa ihan. Jotenkin olen tottunut näihin, mutta välillä on pakko purra hammasta sovituskopissa, kun homma ei vaan suju. Pienirintaiset naiset, kuinka kadehdinkaan teitä!

 OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maksimekot jatkavat jyräämällä voittokulkuaan enkä aio luopua niistä vielä pitkään aikaan. Tämä valkoinen mekko on astetta juhlavampi kuin muut maksini, mutta kyllä se kesäiseen haahuiluun maallakin sopi vallan hyvin. Mekko oli juhannusmekkoni, jossa mm. leivoin pavlovaa ja puhaltelin voikukkien höytyviä ympäri mummolan takapihaa. Kurkatkaapa muuten täältä ihan huviksenne, minkä mittainen tämä mekko on mallitytön päällä. Miettikää sitten, että tätä mekkoa lyhennettiin minulle viitisen senttiä. Siitä voitte miettiä, miten “helppoa” vaatteiden ostaminen on alle 160-senttiselle naiselle. Näihin ajatuksiin, näihin tunnelmiin. Huippua viikonloppua! :D