Valoisat kesäyöt ja rakas ystävä. Huonot jutut ja sisäpiirivitsit. Yhteiset muistot ja hymyilyttävät ajatukset. Hassuja ideoita ja villejä suunnitelmia. Lämmittävä aurinko ja herkkä sade. Peuroja ja pupuja, pakko hidastaa vauhtia. Muistoksi räpsittyjä kuvia. Hiljaiset askeleet kotitalon rappusilla aamuyöstä. Ja aamulla taas uudelleen.

Olen viettänyt viikolopun ystäväni seurassa ja nuorentunut ainakin kymmenen vuotta. Palasin takaisin 15-vuotiaaksi, kun lähdimme ajelemaan ja ihailemaan maaseudun maisemia. Radiosta tulvi tuttuja biisejä, joiden mukana lauloimme. Kerroimme salaisuuksia ja kuuntelimme, mitä toiselle nykyään kuuluu. Näitä hetkiä ei tule nykyään pitkän välimatkan vuoksi usein, joten näistä on otettava kaikki irti. Sitten on taas aika palata kaupunkiin…