Tein sen! Vaikka kauhistuin aluksi kylmästä järvivedestä, sukelsin silti urheasti pinnan alle ja kastoin siten talviturkkini vielä toukokuun puolella. Tässä muutama kuvatodiste uintireissulta irvistyksineen päivineen. Äiti kävi pulahtamassa ensimmäisenä ja siirtyi sen jälkeen kuvaamaan, kun kauhistunut tytär ja ylpeä isi sukelsivat siitepölykerroksen läpi Jalanti-järven syvyyksiin. Taitaa olla siitepölykuninkaan sirottimessa annosteluasteikko hieman pielessä, kun koko hemmetin tuppukylä on keltaisen mönjän peitossa.

Kastautuminen tapahtui samaisella paikalla, josta jo viime kesänä kirjoittelin. Jossakin vaiheessa paikasta saattaa tulla vielä nykyistäkin tärkeämpi. Jos nimittäin kaikki menee edes jotenkin suunnitelmien mukaan, ensi kesänä vanhempani asuvat niin lähellä tätä rantaa, ettei uima-paikalle tarvitse mennä autolla tai edes polkupyörällä. Se olisi oikeastaan ihan kiva. Ehkä se muutto ei olekaan niin kamala asia.:)