Tuossa yllä olevassa kuvassa on syy siihen, miksi peukaloitani jomottaa välillä. Koukutin itseni pelaamiseen jo ensimmäisen PlayStationin aikoihin ja sen jälkeen olen omistanut myös legendaarisen pelikoneen seuraavat versiot. Nyt mennään siis kolmosessa, tämä tosin on vain lainekone. Jossakin vaiheessa sorruin myös Xboxiin, mutta sen hajottua en raskinut ostaa enää uutta laitetta eikä takuukaan korvannut enää vanhan rakkineen pamahtamista.

Pleikkaripeleistä ylivoimainen suosikkini on aina ollut Tekken. Pikselöityneistä alkuosista tähän uusimpaan, testiin saamaani HD-versioon peli on aina onnistunut liimaamaan minut paikalleni tuntikausiksi. Kävin ala-asteella erään kaverini luona yhdessä vaiheessa päivittäin pelaamassa tätä ihanaa peliä. Kaverin pikkuveli ei arvostanut, kun omimme Pleikkarin, mutta pakkohan sitä peliä oli hakata kunnes ihan jokainen hahmo oli saatu käyttöön.

Olisi takuulla fiksumpaa käyttää valmiita pelikuvia, mutta minusta sellainen on vähän tylsää. Tällä viittaan siis siihen, että näissä tv-ruudusta napatuissa kuvissa kuvan terävyys ei näytä niin hyvältä kuin mitä se todellisuudessa on. Näissä kuvissa verestin taistelutaitojani alunperin kolikkopeliksi kehitetyssä Tag Tournamentissa. Pelin hienous on siinä, että voit ottaa kaksi valitsemaasi tyyppiä Arcade-peliin ja vaihtaa kaveria vaikka jokaisen iskun jälkeen.

Vakkarihahmot olivat edelleen hallussani, mutta uusia tuttavuuksia en osannut ohjailla vielä yhtään. Suosikkihahmojani ovat juurikin tuo kuvan True Ogre, Jin, Eddy ja Yoshimitsu. Tytöistä en juurikaan tykkää, paitsi Juliasta joskus satunnaisesti. Jos lukijoideni joukossa on yksikin Tekken-fani, vaadin välitöntä ilmoittautumista kommenttiboksiin. Tiedän, etten ole ainut, joka on menettänyt sydämensä tälle väkivaltaiselle peukalonjumituspelille.;)