Tänään oli yksi niistä kamalista päivistä, joina pitäisi onnistua valokuvissa, sillä sitä tiettyä valokuvaa joutuu sietämään monta vuotta eteenpäin. Aivan oikein, kävin äsken otattamassa itsestäni passikuvat. Kuvauspaikaksi valitsin Fotolafkan. Koetin kyllä googletella paikkoja, joita ihmiset suosittelivat, mutta se kaikista kehutuin paikka Iso-Roballa olikin lopettanut toimintansa. Kipaisin sieltä sitten tänne ja kokeilin onneani 18 euron hintaan.

Päivän asunani oli 100-prosenttinen H&M-kokoelma. Minkäs teet, kun samasta puljusta löytyy toimivia perusvaatteita. Noita ohuita sifonkitoppeja käytän aina tuubitopin kanssa, omistan tuon saman hörhelön neljässä eri värissä. Tuubitoppien värivalikoimasta ei edes puhuta, niitä on laatikossani aivan liikaa. Hennes-asun kaveriksi sopi kivasti beige laukku, jota en ollut hetkeen käyttänyt. Oikeastaan en yleensä edes kuvaa laukkuja asujeni yhteydessä, mutta tänään muistin senkin mahdollisuuden.

toppi – H&M

paita – H&M

rannekoru – H&M

kengät – H&M

laukku – Friis & Company (saatu)

Ai, entäs ne passikuvat sitten? No, ne jatkavat hyvin eilistä on ihan ok nauraa toisen rumalle naamalle -linjaa. Yritin ensimmäisessä kuvassa hymyillä salaa, mutta kuvaaja käski minua välittömästi sulkemaan suuni. Toinen kuva olikin sitten se, jonka kuvaaja teetti. Koko hommaan (siitä hetkestä, kun astuin putiikkiin ja kuvaus oli loppu) kului noin 40 sekuntia. Kuvien teettämiseen minuutteja meni kolme. Aika hyvä suoritus hommata passikuvat viidessä minuutissa. Harmi vaan, että kuten passikuvani yleensäkin, nämä ovat kamalia.

“You hurt my family, now I hurt you.“