Uskon välillä joihinkin yliluonnollisiin asioihin. Kerron tästä teille siksi, jotta ymmärtäisitte tämän postauksen hengen. Jonnan hopearannekorut (tämä ja tämä) olivat parin viikon kämppisaikamme ajan ikkunalaudalla niin, että tuijottelin niitä monta tuntia päivässä. Kun kämppikseni lähti koruineen, ikkunalaudalta tuntui puuttuvan jotakin.

Kun noita rannekoruja valmistavan Ideapajun ylläpitäjä sitten kysyi, tahtoisinko itselleni korun, en harkinnut hetkeäkään. Lausetta olin miettinyt jo aiemmin Jonnan kanssa jutellessani, joten sekin ilmestyi verkkokalvoilleni kuin taikaiskusta. Minusta ajatus siitä, että jokainen saa itselleen tärkeän sanan, lauseen tai nimen ranteeseensa, on ihastuttava. Tällainen henkilökohtaisuus tuntuu ihanan intiimiltä nykyajan jakamis- ja paljastelumentaliteetin vastakohtana. Kiitos tästä!