Tulppaaneja yksiössä
Äsken. Kämppiksen viimeinen työpäivä. Ostin tulppaaneja. Kaksi kimppua. Kauniita. Niitä ihailtiin yhdessä. Naurettiin. Paljon. Aika lensi. Opin paljon uutta. Jännitys laantui hieman. Silti pelotti. Salaa.
Nyt. Ovi sulkeutuu. Lyhyt muutosvaihe on ohi. Haikeus. Asun jälleen vieraassa kaupungissa. Ensimmäistä kertaa yksiössä. Yksin.
(Oikeastihan en kirjoita näin. Enää ikinä. Ärsyttää.)
Maria
Voi että, iha käy sua sääliks! Tsemppiä ♥ (:
MouMou
Kiitos! Karmean järkyttynyt olo. En keksi edes sopivaa hymiötä kuvaamaan sitä…
Nina
Kyllä. Kirjoitustapa on ärsyttävä. Siitä huolimatta sinä pärjäät! :)
MouMou
Samaa mieltä. Kiitos!<3
Anni
Äkkiä omat lakanat sänkyyn ja tutut kotoilulöllövaatteet päälle ja syömään. Kun sänky on kunnossa ja saa olla kotivaatteet päällä niin olo tuntuu heti kotoisammalta.
Ruokaa pitää olla vaan sen takia että ruoka auttaa kaikkeen. Se on melkein yhtä iso apu kaikkeen kuin äidille soittaminen. :)
MouMou
Ruoka- ja löhöilyvinkit toteutettu. Auttoi muuten hieman. Kiitos!
Thym
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen totuttelussa. Toivottavasti toinen tulppaanikimpuista on Sinulle, olisit sen muutosta ja muusta urakasta ansainnut.
MouMou
En antanut kumpaamaan mukaan Itävaltaan. Kimput jäivät lohduttamaan.
Mirka
Alkujärkytys on paha, mutta kokemuksesta voin kertoa, että luultavasti tulee vielä jokin post-järkytys pitkänkin ajan (itselläni puoli vuotta) päästä. Se on se järkytys, kun vihdoin OIKEASTI tajuaa, mitä sitä on tehnyt :D Sen aikana ja jälkeen kuitenkin ymmärtää, että ihan oikein sitä teki ja on paljon onnellisempi, kuin jos eläisi sitä samaa arkea siellä edellisessä paikassa, mihin ei ollut ollenkaan tyytyväinen :P Tsemppiä, se menee varmasti ohi! :P
MouMou
Voi ei, lisää järkyttymistä! Kun selviäisi tästä edes. No, ehkä se siitä… *huokaus*
ida
Minäkin sain tänään tulppaaneja. :)
Ehkä saan niitä ensi syksynä kun minä muutan yksin yksiöön.
Tsemppiä!
MouMou
Toivottavasti! Kukat jotenkin tekevät kaikista paikoista kotoisampia.
Heidi
Voi että! *hali*
Varmasti on outo olo, mutta – niin kliseistä kuin se onkin – kyllä se siitä. <3
MouMou
Toivottavasti pian. Muuten mut löydetään kuukauden päästä tästä sohvalta järkyttyneenä samasta asennosta. Tosin homeessa.
neit
Mitä sä muuten teet Helsingissä, opiskeletko vai oletko töissä jossain? Mua ihan harmittaa kun et paljasta missä päin Helsinkiä asut, en edes tiedä miksi, mutta se jostain syystä kiinnostaa mua kauheesti! Ehkä sit bongaan sen kuvista joskus :)
MouMou
En oikein mitään tällä hetkellä. Piti vaan päästä Jyväskylästä pois.
Marinmekko
Samaa kuin muutkin, lohduttelen että kyllä se siitä. <3
Olen itse muuttanut 7 kertaa viimeisen 10 vuoden sisällä (ihan oikeasti järkytyin kun laskin tässä yhtenä päivänä). Muuttoja on hyvin erilaisia, riippuen elämäntilanteesta ja olosuhteista ja muuton syistä… Yksi yksinäisimpiä muuttojani oli kun muutin opiskeluaikoina solusta yksiöön. En tuntenut vielä uudella paikkakunnalla ketään. Kaikista raastavin muutto oli kun muutin pois exäni ja minun yhteisestä asunnosta. Tiesin, että se oli hyvä ja niin pitikin tehdä, mutta kaksi tuntia ennen kun muuttomiehien piti tulla minä makaan tyhjällä lattialla ja huudan ja poraan aivan täyttä kurkkua. Se oli hirveää ja uudessa asunnossa pelotti. Kahden viikon päästä pystyin jo hengittämään. Reilu vuosi sitten muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen. Nyt on mennyt se vuosi eikä edelleenkään minulla ole oikein ystäviä mieheni lisäksi. Ei siihen alkushokkiin ikinä totu, oli tilanne mikä tahansa. Mutta siis pääsääntöisesti muuttaminen on aivan perseestä, joten onneksi olkoon sinulla alkaa se pahin osuus olla ohi nyt vain kotiutumaan. Minulla rakastamani musiikki tuo aina kotoisan olon uudessa asunnossa, mikä se sinulla on niin varmaan tiedät tai jos et tiedä niin toivottavasti keksit. :)
MouMou
Kiitos ihanasta kommentista. Menihän se tämäkin ensimmäinen yö yksin uudessa asunnossa itkien. Uskomatonta, miten tähän ei vaan koskaan totu. Aina tuntuu pahalta, vaikka olisi itse halunnut muuttaa!
Natta
Nyt oikein paljon onnea, voimia ja iloa sinulle! Alussa voi olla hankalaa, surullisuutta (näin minulla siis ainkin:D), ikävää ja yksinäistä mutta kyllä ajan päästää taas alkaa arki rullamaan samaan tahtiin ja aurinko paistaa:) ja mitä kaikkea ihanaa ja jännittävää sinä saat kokea tässä uudessa vaiheessa elämässäsi! Voin vain kuvitella mitä kaikkiea ihanaa ja jännää sinulle tulee tapahtumaan:) Itse asun siis nyt ensimmäistä kertaa yksin ja yritän totutella tähän, vähän on koko ajan ikävä kotikotiin mutta kai tämä ajan kanssa sitten helpottaa! Mutta nyt kyllä hävettää myöntää että oma kotikoti on kilometrin päässä, ja kuitenkin on ikävä :D mamis mikä mamis….. :D Paljon terkkuja turusta!
MouMou
Surullisuutta todellakin. Hämmentävä tunne, kun en oikein edes tiedä, mistä se tulee. Mutta tosiaan, onneksi täälläkin on perhe vain 1,5 tunnin junamatkan päässä.
Cole
no worries, kyllä se siitä lähtee sujumaan, kaikki parhain päin kääntymään ://
Sushi tuore mainio, hyväks olla voisi?
Makirullat makoisat, ehkä avun toisi…
Pikagooglauksella selvisi, että näissä olisi varsin hyvälaatuista herkkua saatavilla… :I
http://www.hankosushi.fi/helsinki/kluuvi
http://www.gyosaisushi.net/
http://www.umeshu.fi/
http://www.daruma.fi/
MouMou
Onneksi joku ihana ihminen on perustanut sushipaikan tuohon viereen. Ehkä sen tarkoitus on helpottaa mun kulttuurisokkia.
Cole
tuo on kyllä suuren kaupungin ihanuuksia; sushibaareja lähes joka kadunkulmassa, olen snadisti kade. :I
MouMou
Ja yleisesti ruokapaikkoja. Jotain hyvää isossa kaupungissa!
Nina
Tulikohan mun kommentti perille asti? Tarjosi erroria :/
MouMou
Ei. ENkä löydä sitä roskapostistakaan… Tyhmä blogi.
Nina
No toivottelin vain tsemppistä :)Ja kuten Cole tuossa yllä, taisin komentaa hakemaan lohtusushia <3
MouMou
Se on hyvä komennus. Heti, kun pääsen sängystä ja lopetan säälittävän nyyhkimisen siis, krhm…
Wiil
Uneton Helsingissä, vai oliko se Yksinäinen Seatlessa? Jaa.
Muistan kanssa kun ite muutin tänne, ni meinasi kanssa olla alussa hyvinkin tyhjentävä olo. Tein kanssa “virheen” ja muutin talvella… TODELLA ei kandee muuttaa vuodenaika. Kevät/kesä on jees aikaa muuttaa, vuodenajan ansiosta pysyy ‘jatkumo’ päällä… Ei varmaa kauheasti auta nyt ikävää tää mun kirjottelu niistä muista vuodenajoista joille OLIS kannattanu sijoitaa muutto :D Mutta siis kiteytettynä: Kevät tulee, lumi sulaa ja ikävä on muisto vain (hmmm, kuulosti epäilyttävästi jonkun biisin sanoituksilta toi loppu:D. Tilapäiseen ikävöitymiseen suositellaan kuulemma lääkkeeksi kuppia kuumaa ja tölsy auki, tahi intranetistä jotain viihdyttävää huumorilla kyllästettyä ohjelma pläjäystä :)
MouMou
Mietin tuota aika paljonkin viime viikolla. Jotenkin talvi vaan teki muutosta surullisn, mutta kevät tosiaan antaa toivoa.
Hadi
Ihania tulppaaneja! Kukat piristää aina, vaikka niitä joutuisikin itse ostamaan, kun kukaan muu ei niitä osta/tuo… (vaikka kuinka siitä vihjailisi :D)
Enkä ees toivottele mitään voimia tai muuta kulunutta, koska tiedän, että pärjäät. :) Toivotan siis mahtavaa loppu viikkoa! <3
MouMou
Samoin sinulle! Menen ostamaan lisää kukkia, jos niiden määrä vaikka korreloisi suoraan fiilikseen.
Lotta
Kyllä se ennen pitkää hyväksi muuttuu :) Ja jos ei muutu, niin ainakin oot kokeillut. Jos tulee liian yksinäistä, kaupunki on täynnä lukijoita (ainakin oletan etten ole ainoa), jotka varmasti mielellään pitää seuraa. Eihän sitä ikinä tiedä, joukossa voi olla joku niin samanhenkinen, että teistä tulee parhaita kavereita :)
MouMou
Se on kyllä tavallaan aika isokin turvaverkko. Pelkästään jo virtuaalisesti, koska nytkään en tavallaan pyörittele näitä asioita yksin. Kiitos te.
Paula
Ei ole ominta sinua. Kirjoitustyyli.
Olisi kiva lukea postauksia siitä miten tutustut Helsinkiin. Mitä löydät ja miten jne. Helsinkiläinen voisi nähdä oman kaupunkinsa uusin tai erilaisin silmin.:)
MouMou
Ajattelin kyllä tässä samalla vähän rakennelle “Helsinki for dummies” -postausta. Kuitenkin meikäläisen jälkeenkin tänne muuttaa vielä moni muualta.
Töks-kirjoitus. Se on ohi. Nyt.
Pippuri
Tsemppiä. Nauti. Pärjäät. Varmasti! ;)
MouMou
Ainakin yritän. Kiitos.
amsu
Mä muutin Helsinkiin 1,5v sitte miehen perässä ja alkuunhan se tuntu tosi turvalliselta muuttaa jonkun kanssa, mut lopulta sitä tajuaa, ettei se yks ihminen tee uudesta kaupungista kotia ja loppujenlopuks sitä on aika yksin. Helsinki on kuitenki ihana paikka yksin muuttajallekkin, koska sä et todellakaan ole ainoa. Tänne muuttaa jatkuvasti uusia ihmisiä yksin ja kun pitää vaan mielen avoimena, kavereita löytyy ihan varmasti, varsinkin sun kaltaselle mukavan tuntuiselle tytölle.(: Tsemppiä!
MouMou
Pitänee opetella taas olemaan yksin, niin se ei tunnu niin kamalalta. Ja sitten on helpompi tutustua uusiin ihmisiinkin!
tanja
Oi voi, I feel you! Itse muutin viime syksynä Rovaniemeltä Helsinkiin, mutta muuttoa pehmensi avovaimoksi heittäytyminen. Kunhan vain ensin pääsi siitä “I’m gonna live with a boy!!” – ajatuksesta yli, kuten Monica Frendeissä totesi.
Helsinki on minulle edelleen vieras paikka, jotenkin tuntuu, etten ole tarpeeksi hieno asumaan näin isossa ja mahdollisuuksia täynnä olevassa paikassa. Mutta ehkäpä tämä asenne muuttuu tässä kevään tullessa, itseäni ainakin joka päivä helpottaa tuo lisääntyvän valon määrä. Ja tämä uuteen kaupunkiin tutustuminen itsessään on mukava seikkailu! Tosin siinä vaiheessa, kun lauma 6-vuotiaita kertoo minulle, mihin ratikat menee yöksi, tulee vähän hassu olo, koska olin aina kuvitellut että minä opetan niitä lapsia eikä toisin päin ;)
Pointtini koko jutussa oli siis se, että et ole yksin nuiden ajatusten kanssa. Kyllä kulttuurishokkia voi kokea oman kotimaansakin sisällä muuttaessa eikä sitä tarvitse vähätellä tai peitellä. Olisi oikeastaan aika pelottavaa, jos et minkäänlaista surua tuntisi, kun olet repinyt itsesi juuri irti paikasta, jossa oli elämäsi ja kotisi monen vuoden ajan. Se vain ottaa aikaa ennenkuin helpottaa, mutta ihan varmasti helpottaa kyllä.
Ps. Tunnen itseni ihan lapseksi, kun olen menossa hankkimaan ihan omaa kirjastokorttia! Oletko jo tutustunut omaan lähikirjastoosi? :)
MouMou
Mä en ole vielä kirjastokorttivaiheessa. Eilen vasta esitin tuhat kysymystä matkakortista ja latasin sellaisen. Pitäisi melkein tehdä lista kaikesta, mitä täällä pitää selvittää ja tehdä. Hommaa on, huh!
Marjo
Se on kyllä tuo Helsinki välillä iso ja pelottava, mutta hupsista vain, pikkuhiljaa sieltäkin oman paikkansa löytää. Ja jos ei, niin aina voi palata takaisin! :) Tsemppiä ja rohkeutta uuteen elämänvaiheeseen, kyllä sinä pärjäät! :)
MouMou
Noin minäkin ajattelen. On lohduttavaa, että aina voi muuttaa pois.
hanskubansku
Voi, voi, tiedän tunteen.. Itse muutin muutamia vuosia sitten etelästä Rovaniemelle opiskelemaan. Muistan vieläkin, miltä tuntui ekaa kertaa käydä yksin ruokakaupassa, opetella reittejä kaupungille, täydennellä omilla tavaroilla soluhuonetta, mennä kartan kanssa kouluun ja urheilupaikkoihin..jännittävää, pelottavaa ja kiinnostavaa, ja kaikesta selvisin! Ensimmäisenä päivänä Rovaniemellä, kun seisoin ammattikorkeakoulun pihalla valmiina luennoille, en tuntenut vielä ketään, puhuin poikaystäväni (joka jäi etelään) kanssa puhelimessa, itkin ja Lapin lennoston hävittäjät lensivät taivaalla niin, että piti lopettaa puhelu sen melun takia..:D yhtäkkiä oli niiiiiin yksinäinen olo. Mutta, kun tutustuin ihmisiin, opin reitit ja lähimmät ruokakaupat, olin aina mesessä tuttavieni kanssa iltaisin ja ostin herkkuja suruun..kyllä se siitä parissa kuukaudessa helpotti! TSEMPPIÄ ihan älyttömästi!! (itsehän sitten luovutin ja muutin pois kesken opintojen..)
MouMou
Niinhän se menee, että pitäisi etsiä täältä uudet omat jutut. Paikat, reitit ja rutiinit. Toivottavasti niitä alkaisi pian löytyä!
Laura
Olin ajatellu et ehkä lukion jälkeen vois lähteä Helsinkiin opiskelemaan ku toisaalta tahon pois lahesta, mut emmä tiiä uskallanks mä.. On siellä kummiski melkeen 5 kertaa enemmän ihmisiäki ku täällä enkä tunne sielt ketään..
MouMou
Tämä on kyllä iso paikka. Jotenkin tuntui hurjalta muuttaa tänne, kun yhtäkkiä ei voikaan kävellä paikasta toiseen. Mutta toisille tämä sopii!
Laura
Oon useesti käyny Helsingissä ja kyllä mä ihan siinä keskustassa osaan liikkuu jotenki ja kauppatorille osaan mennä mut siihen se sit jääki :D Mut kaikkeen tottuu.
MouMou
Tuota minäkin itselleni hoen. Pakko tämä kaupunki on joskus oppia tuntemaan!:D
Mari
Juu siis niiiiin ärsyttävä kirjoitustyyli.
Mutta kyllä sinä pärjäät. Älä pelkää!
MouMou
Samaa mieltä. Olen.