Tänään on tullut taas purettua ja järjesteltyä tavaroita. Jos joku vielä miettii, miksi niitä ei voi purkaa kerralla, niin se ei johdu vain laiskuudestani. Kämppis nimittäin pakkaa hitaasti viikon aikana vaihtoon ja minä ujutan omaisuuttani tyhjeneville hyllyille samaa vauhtia. Hiljaa hyvä tulee siis.

Tänään sain laittaa jalkaani korot, sillä suunnitelmissa on kulkea jalan vain lyhyitä välimatkoja. Talvikenkäkokoelmani on surkea, joten olen aina iloinen, kun saan kaivella jalkaani jotkut keveämmät kengät. Tai pipottimet, kuten äitini sanoisi. Satun pitämään tuollaisista hölmöistä sanoista ja pyrin viljelemään sekä levittämään niitä parhaani mukaan. Toinen tämän hetken suosikkisanani on kesseli. Sitä sanaa kuvaa ehkä tuo alla oleva kuva.

Asuksi valikoitui siis mustien mokkakiilakorkojen seuraksi jätesäkeistä tongittuja vaatteita. Joustokaistaleiset tekonahkahousut ja huopahattu muodostavat jo keskenään sellaisen materiaalivalikoiman, että heikompaa huimaa. Kun mukaan lisätään vielä puuvilla- ja silkkitoppi, alkaa lopputulos olla sopivan sekainen minun makuuni.  Asusteina on tosiaan tuo naisellinen hattu ja monikerroksinen helmirannekoru.

Rajoitetusta kuvauspaikasta johtuen asukuvat julkaistaan nyt pareittain, vanhojen aikojen kunniaksi. Pitää löytää pian parempi kuvauspaikka tai tästä tulee ruoka- ja meikkiblogi. Kun kerran on luopunut hirvittävän huonoista kuvista, ei niihin tahdo palata takaisin. Pahin painajaisenihan ovat webcamilla otetut kuvat!:D

housut – H&M (saatu)

tuubitoppi – H&M

silkkitoppi – H&M (saatu)

hattu  – H&M (saatu)

rannekoru – Asos

kengät – Aldo

Illan ohjelmassa olisi muutama kiva tapahtuma. Aikataulujen mahdollisesti salliessa aloittelemme herkullisesti Fazerin syntymäpäiväjuhlilla, sitten suuntaamme Vuosaari-elokuvan ennakkonäytökseen ja ilta päättyy Marimekon tapahtumaan. Siis näillä näkymin. Saattaahan olla, että päätämmekin parantaa maailmaa vielä valkkarilasillisten äärellä hyvässä seurassa, mutta sen näkee sitten. Tämä viimeinen viikko pitää nauttia täysillä, koska sitten jään tänne aivan yksin.

Jos totta puhutaan, yksin asuminen hieman jännittää. Jyväskylässä ystäviä asui kuitenkin niin lähellä, että yksinäisyyden pystyi taltuttamaan viidessä minuutissa. Nyt tilanne on eri ja taidan joutua opettelemaan samat jutut uudelleen kuin aikanaan 16-vuotiaana. Hurjaa ja hassua samaan aikaan.:)