“Nyt on tuuliviirin suunta muuttunut. Hämmästyttävän yksimielisten tyttöveikkausten, joita perheeni ja ystäväni ovat jättäneet, jälkeen poikaystäväni äiti (joka on muuten ensimmäinen lasketun ajan kuulleista, joka kiinnitti huomiota vauvan tulevaan aurinkomerkkiin) heitti ilmoille toteamuksen, että hänellä saattaa olla vauvasta poikafiilis. Jes! Kohtaloani ei olekaan sinetöity, vaan jännitysnäytelmä saa jatkua vielä. Tyttöarvailut ovat vaikuttaneet lähes koko raskauden ajan käytökseeni mm. niin, etten ole miettinyt ainuttakaan nimiehdotusta pojalle, mutta toisen sukupuolen nimien kanssa kolme parasta on jo valittu. Toisine nimineen.

Tiesimme heti alkuun, että jos jossakin vaiheessa on mahdollista saada tietoon tulevan lapsen sukupuoli, tahdomme kuulla sen. Eri asia on, kerrotaanko sitä kauhean monelle läheiselle eteenpäin. Tottahan sitä olisi helpompi ostaa lahjoja lapselle, jonka sukupuoli on tiedossa, mutta onko se sitten niin vakavaa, jos pojalla on vaaleanpunainen paita tai tytöllä vaaleansiniset vaunut. Saattaa olla, että mieleni muuttuu vielä monta kertaa, mutta tällä hetkellä tällaiset väriasiat eivät vielä tunnu kovin tärkeiltä.

WP_20140108_00120140108100745

Kävimme tänään toisessa ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa. Tekstissä ei ole kirjoitusvirhettä, sillä kutsu ensimmäiseen ultraan tuli liian aikaisin ja siellä sovittiin uusi aika jo heti kahden viikon päähän. Aamuinen ultra paljasti, että vauvalla ei ole niskaturvotusta ja sormia näyttäisi olevan oikea lukumäärä. Tutkimuksesta ei meinannut tulla mitään, sillä nauroin joka kerta, kun bebe käännähti hyppytekniikalla kyljeltään selälleen tai toisinpäin. Ultrassa ei varmaankaan kuulu hirnua tai kikattaa, mutta jotenkin onni siitä, että vauva voi hyvin, purkautui sitten tuolla tavalla. Ultran jälkeen nautiskelin aamiaista työpaikkani lähellä sijaitsevassa kahvilassa. Vauvan laskujen mukaan tasan 12 viikkoa kestäneen elämän kunniaksi otin teen seuraksi croissantin. 🙂“