Puistossa purkamassa energiaa
Siinä se riiviö jo odottaa lähtöä ulos. Kymmenen maissa aamulla äidille aletaan kantaa rukkasia ja muita ulkovaatteita. Ensin Reimalta saadut kypärämyssy ja villahaalari puetaan äitiyspakkauksen toppahaalarin alle. Käsiin vedetään myöskin Reima-kampanjasta saadut rukkaset ja jalkaan puetaan Crocsilta saadut talvisaappaat, joita kävin jo ostamassa mummolaan oman parin. Nuo toppahaalarin alle puettavat vaatteet tuottivat jossakin vaiheessa vähän päänvaivaa, joten nyt meillä on mummolassa maalla villahaalari ja täällä kaupungissa fleecehaalari. Tuossa värikkäässä haalarissa ei ole kovin korkea kaulus, joten puin sen alle paksunkypärämyssyn, jonka päälle vedin vielä haalarin paksun toppahupun. Molemmat ovat hyvässä alennuksessa Reiman nettikaupassa, Starrie-kypärämyssy löytyy täältä ja Praktisk-fleecehaalari täältä.
Puistossa oli kylmä, mutta kestimme juuri sen puolisen tuntia, minkä poika kerrallaan leikkii. Muuten oli lämmin, mutta poskipäitä tuo pakkanen vähän nipisteli. Laskimme yhdessä liukumäkeä ja lopulta Nöppis laski jo itsekin. Rassukka tosin yritti vähän turhan monta kertaa kiivetä liukumäen väärältä puolelta ylös. On mukava, kun kodin lähellä on puistoja, johon voi kävellä kuluttamaan aikaa. Ei aina tarvitse sopia jonkun kanssa treffejä kahvilaan, kun tahtoo vähän pois kotoa. Puistoon voisi joskus pyytää ystävän mukaan ja tehdä vaikkapa herkulliset eväät kaikille. Lämmintä juomaa ja voileipiä mukaan, niin puistoleikit nousevat aivan uudellen tasolle. Meillä oli kahdestaankin kivaa eikä kukaan kiukutellut…
… mutta kun kotiinlähdön aika koetti, minua odotti kuitenkin seuraavanlainen varsin päättäväinen näky. Minnekään en muuten lähde! 😀
(minun untuvatakkini on saatu Joutsenelta, Arctips-huopikkaat myös saatu)
Tarja
Ihastuttava Nöppis <3 Blogistanian hurmaavin taapero! Tuo kuva päättäväisestä puistoilijasta on aivan mahtava 😀
Edelliseen postaukseen kommentoiden, että noita kausia tulee ja menee, eikä niissä tahdo pysyä mukana. Hermojakin ne koettelevat – sekä äidin että lapsen. Enemmän olisin ehkä huolissani, jos lapsi ei osoittaisi minkäänlaista tahtoa kokeilla rajojaan (nyt puhun kasv.tiet. maisterina – en äitinä ;)). Mutta siis puolen vuoden päästä on todennäköisesti taas ihan erilaiset vaiheet menossa.
Oma ihanan rauhallinen ja säntillinen esikoiseni laittaa 100% varmuudella ranttaliksi, jos hänelle antaa etukäteen ohjeita, miten jossakin tilanteessa pitäisi käyttäytyä: neuvolassa ei puhuta sanaakaan, jos on etukäteen kerrottu, että vastaat sitten reippaasti tädille tai kyläpaikassa riehutaan ja juostaan, jos on sanottu, että siellä pitää sitten olla nätisti… Siinäpä sitten selität, että "ei se yleensä" 😀 😀 Ei oo helppoa kasvaa, eikä etenkään kasvattaa! Jokainen päivä kasvattaa onneksi viisautta sekä lapselle että itselle. En olisi sama ihminen ilman lapsiani – niin kliseistä, mutta totta!
Iina M.
Ihana päinvastoin-vaihe! Harkitsin jo, että alan pyytää päinvastaista, jotta lopputulos on mielenen, mutta se kostautuisi vähän vanhempana, kun Nöpsy selittäisi terapiassa, että kun äiti sanoi, että ravintolassa kiljutaa, ihmisiä purraan ja pistorasiaa pitää sörkkiä! 😀
nasu86
nuo sun kengät <3 ja suloinen riiviö lapsi 😉 <3 puistoilu on kivaa kyllä, harmittaa kun ei nyt töihin paluun jälkeen ole tullut niin usein lähdettyä. onneksi poika pääsee hoidossa kuitenkin ulkoilemaan.
Iina M.
Joskus toivoisin, että Nöpsy olisi hoidossa eikä aina itse tarvitsisi olla se aktiivinen tyyppi, joka pukee, vie ulos, leikittää ja riisuu ja toistaa päivässä 1-3 kertaa. 🙂
nasu86
Täysin ymmärrettävää.