Torstaina luoksemme yökylään saapunut pappa toi tuliaisiksi puisen purulelun, jonka hän oli itse tehnyt pojanpojalleen. Lelu on niin kevyt, ettei se käy ihan käsipainosta, vaikka ulkomuotonsa puolesta lelusta voisi hyvinkin sellaiseksi olla. Puruleluna tämä on kuitenkin ihan hitti, sillä lelu sopii käteen ja sen päät ovat sellaista kokoa, ettei niitä saa kokonaan suuhun, mutta niillä voi helpottaa ienkutinaa, jota hampaat aiheuttavat. Tai siis hammas aiheuttaa. Tämä tuliainen pomppasi kaikkien lelujen ykköseksi pojalle, vaikkakin Muumi-pallo pyrkii kakkossijalta suosikiksi aktiivisesti. Jokin siinä pallossa on vaan niin hienoa. Mutta hei, onhan meillä muitakin puuleluja. Kuvasin nekin tässä samalla, kun otin kuvia tuosta papan tuliaislelusta.

Puulelut ovat muutenkin mieleemme, sillä Lekmeriltä tuli vähän aikaa sitten paketillinen BRIO-leluja. Värikkäät rytmimunat ovat ihan lempparit! Niillä on ihana hakata puulattiaa ja ravistella niitä oikein kovaa kädessä. Helikopterilla taas houkuttelemme poikaa ryömimään ympäri asuntoa, joten en tiedä, onko tämä enemmänkin “sähköjänis” kuin lelu. Yksin Nöppis ei tällä vielä saa leikkiä. Punaista leppäkerttua en enää löytänyt nettikaupasta, mutta keltaisia ja vihreitä siellä on. Leppäkerttu on sellainen kaveri, että kun poika näkee sen, alkaa kunnon sätkätys ja räkätys. Olisin muuten varmaan aika natsimutsi lelujen ikäsuositusten kanssa, mutta kun tutuilla on noita leluja käytössä samanikäisillä lapsilla kuin mitä omani on, uskaltaa näillä leikkiä yhdessä pojan kanssa. Musta palikkalaatikko tosin odottaa vielä vähän tutustumista. Itselläni oli pienenä tällainen ja klassikkolelujen ystäväni olen onnellinen, että poikakin sai omansa. Odotan jo, milloin alamme opetella tämän toimintalogiikkaa yhdessä.

Vauvakutsuiltani jäi käteen upeassa puutarhassa koristeina käytetyt puuautot. Näitä olen pitänyt vain koristeina eikä autoilla ole leikitty. Pohjassa kyllä lukee, että lelut sopivat yli kaksivuotiaille leluiksi, mutta jotenkin nämä ovat tunnelmaltaan enemmän koristeita kuin puhtaasti leikkimiseen tarkoitettuja leluja. Tällä hetkellä nämä autot koristavat makuuhuoneemme punaisia lipastoja, mutta saatan siirtää nämä jossakin vaiheessa olohuoneeseen ikkunalaudalle. Pienet pojat ja autot vaan sopivat suloisesti yhteen, siinä päristelyssä on jotakin tavattoman helyyttävää.

Tällaisia puuleluja meiltä löytyy. Toki muovisiakin on ja niistä varsinkin kaikki soivat lelut ovat pojan mieleen. Jotenkin puuleluissa on vaan erilainen tunnelma ja jos saisin päättää, meillä olisi varmaankin pelkkiä erilaisia puuleluja. 🙂