Ulkoilusta on tullut meidän perheelle entistä mukavampi tapa viettää aikaa. Pitkään mietin, ettei vauvan kanssa voi muuta kuin kärrytellä ulkona, mutta mitä lähemmäs yhden vuoden ikää poika kasvoi, sitä enemmän ulkoa löytyi yhteistä tekemistä. Parasta on, kun isikin ehtii mukaan, mutta aika usein ulkoilemme kahdestaan isin työpäivän aikana. Illalla, kun mies palaa töistä, olen monesti niin loppu, etten jaksa lähteä enää ulos. Paitsi tietysti lenkille, sillä juostessa huolet karisevat hartioilta ja olo kevenee. Lapsen kanssa ulkoillessa on ollut ihana huomata, miten sää ei vaikuta lapsiin samalla tavalla kuin aikuisiin. Siinä, missä aikuinen kiroaa sadesäätä ja miettii, lähteäkö ollenkaan, lapsi saattaa olla entistä enemmän innoissaan lähtemään ulos.

Taaperon kanssa ulkoillessa voi esimerkiksi:

• lähteä leikkipuistoon tutustumaan uusiin kavereihin. Aina tuttavaperheet eivät ehdi treffata ja silloin voi lähteä lähipuistoon etsimään seuraa. Hiekkalaatikolla ja keinuilla tutustuu muihin lapsiin yhteisten leikkien lomassa. Myös äiti tykkää, kun saa kahvitteluseuraa hiekkalaatikon reunalle.
• opetella kasveja. Minä vietin pienenä paljon aikaa luonnossa isäni kanssa. Opettelimme sekä matematiikkaa laskemalla kukkia, puita ja eläimiä, että biologiaa tunnistamalla niitä kasveja ja eläimiä. Selostan nykyään entistä enemmän pojalle, mitä kasveja esimerkiksi mummolassa takapihalla kasvaa, jos ne jäisivät jossakin vaiheessa mieleen.
• lenkkeillä. Tunnustan, että rakastan lenkkeillä yksin, mutta poika nauttii täysillä, kun hölkkään kevyesti rattaiden kanssa ja meno yltyy töyssyiseksi. Tietääkö joku muuten juoksurattaista mitään? Olen miettinyt, onko sellaisten kanssa oikeasti hyvä juosta, kun lenkkimahdollisuudet ovat arkisin aika huonot meidän perheessämme. Toisin sanoen siis lastenvahtitilanne on surkea.
• leikkiä kahluualtaassa. Ja nimenomaan altaassa, sillä tämä äiti on yleensä siellä myös viilentämässä itseään ja tietysti vahtimassa, ettei poika keksi aloittaa sukellusharrastusta. Plussaa siitä, että vedessä saa kivan rusketuksen!
• nautiskella piknikistä. Muutamana päivänä, kun seinät ovat tuntuneet kaatuvan päälle, olen pakannut meille eväät kylmälaukkuun ja lähtenyt läheiseen puistoon ruokailemaan. Äiti on saanut happea ja hengähdystauon arjesta, kun taapero on mutustanut tyytyväisenä (munakas)muffinssejaan viltillä äidin kainalossa.

Kirjoittelin aurinkotuotepostausten yhteydessä muutama viikko sitten, että auringolta suojautumiseen meillä käytetään enimmäkseen UV-vaatteita ja niitä näkyy nyt näissä kuvissa. Niskaa täydellisesti suojaava UV-hattu Somme ja Belize-uimavaippa on saatu  keväällä Reimalta. Hattu on Nöpsyn oikeaa kokoa, mutta vaipasta otin 72 senttiselle pojalle koon 68. Suomen kesä vaan on sellainen, että tänä kesänä näitä on päästy käyttämään vasta  peräti kahdesti. Nämä kuvat on otettua illansuussa, kun aurinko on jo matalalla eikä se paahda enää täydeltä taivaalta. Muuten en pojan ylävartaloa uskalla pitää noin paljaana, vaikkakin selkään, vatsaan ja käsivarsille levitetyssä aurinkosuojavoiteessa on sama suojakerroin kuin näissä UV-vaatteissa eli SPF50. Hattu meillä on käytössä aika usein, mutta allaskelejä saa kyllä taas takuulla vähän odotella! 😀