Ristiäistarjoilut
Melkeinpä ainoa kuvat, jotka ristiäisistä eivät menneet pilalle, olivat minun ottamani kuvat tarjoiluistamme. Onneksi tajusin kuvata keittiön pöydän ennen juhlien alkua, muuten olisi jäänyt tämänkin kauneus taltioimatta. Päätimme jättää pöytäliinan laittamatta ja koristella sen sijaan pöydän syksyisillä lehdillä. Kasteen jälkeen, juhlien “alkumaljaksi” tarjosimme kuplivaa Lehtikuohua. Juoma maistui kaikille lapsista aikuisiin kehuja keräten. Maku on kuvailtu hyvin tuolla alkon sivuilla. Tämä on niin herkkua, että joimme juhlien jälkeenkin Lehtikuohua ihan onnessamme.
Koska kastejuhlaamme matkasi väkeä myös vähän kauempaa kuin vain Tampereen läheltä, tarjosimme suolaista syötävää aika täyttävässä muodossa. Nämä tarjottavat saimme tuttujen kautta, sillä A21 Dining hoiti ystävällisesti suolaisten tarjottavien valmistamisen. Noudimme ruuat saman päivän aamuna, jotta ne olivat mahdollisimman tuoreet. Pöydässämme oli kaksi syksyistä voileipäkakkua, joista toisessa oli rapua, lohta sekä mätiä ja toisessa hirveä sekä sieniä. Kasvissyöjiä joukossamme oli yksi, mutta koska hän oli juhlien isäntä, kasvisvaihtoehdon puuttuminen ei haitannut. Kakut olivat niin komeat, että niiltä, jotka olivat pyöritelleet salaa silmiään, kun kerroin etukäteen voileipäkakuista, putosivat leuat lattiaan.
Jälkiruuaksi tarjottiin makean täytekakun lisäksi hauskoja herkkulusikoita, joissa oli suklaamoussea, hapankirsikoita ja koristeena vielä valkoista valkosuklaalunta. Myös lusikoiden sisältö tuli A21 Diningin taitavilta pojilta. Itse lusikat puolestaan tilattiin Iittalan verkkokaupasta. Suurin osa Taika-astioista, jotka kuvissa näkyvät, on taas lunastettu erään Re:fashion-kampanjan yhteydessä perheemme omistukseen. Voisin kuvitella, että nuo posliinilusikat tulevat olemaan kova sana mm. joulupöydässä puurolusikoina tai vaikka vain koristeina.
Kahvit tarjottiin alkuperäisen suunnitelman mukaan lainatuista Muumi-mukeista. Pakko sanoa, että oli jotenkin ihanaa, kun kastepappimme valitsi mukikseen juuri lempeän Hemulin. Juhlapöydän makeasta kakusta teen vielä ihan oman postauksen, mutta meillä väännetään edelleen kotona siitä, kerrotaanko pojan nimeä blogissa vai ei, joten en tiedä, pitääkö tässä blurrailla nimipalikoita ennen kuin postauksen voi julkaista. Olen lukenut miljoona postausta lapsen yksityisyydestä lähiaikoina, mutta pääni on edelleen täynnä ristiriitaisia tunteita. Voi tätä bloggaajan elämää ja rajojen määrittämistä urpojen varalta. :/
Annika
Mun mielestä noi nimi- ja kuva-asiat on ihan jokasen itse päätettävissä! Mä en ainakaan lakkaa lukemasta vaikka et nimeä julkistaisikaan! Uteliaana ihmisenä tietty kihisen täällä jännityksestä, mutta lupaan selvitä ja päästä asian yli vaikka et sitä julkaisisikaan! 😀 ja onpas kyllä ihanan näköset tarjoilut, onneks oon töissä ruokatunnilla ni ei iske NIIIIIN PAHA ruokakateus 😀
Iina / Bebe au Lait
Ruokakuviin pitäisi kyllä aina laittaa jokin varoitus. Muuten saattaa mennä näppis pilalle kuolasta. 😉
Annika
Onneks olin puhelimella, niin kuola valu vaan paidalle! 😀
Iina / Bebe au Lait
😀
Riina
Nami minkä näköstä herkkua! Ja noi lusikat on tosi kivat. Tohon nimipohdintaan, oon vähän sitä mieltä, että nimi ja kuva on musta sellasia asioita, joita voisin hyvällä omalla tunnolla paljastaa lapsestani, koska kaikilla lapsilla sellaiset on. Sen sijaan olen tykännyt monien bloggareiden viimeaikaisista linjauksista, etteivät kerro paljoa lastensa persoonallisuuksist koska noh, jokainen lapsi oma persoonansa (surprise) ja sen paljastaminen muille kuuluu mielestäni jokaiselle itselleen, myös lapsille.
Iina / Bebe au Lait
Juuri noita pohdintoja minäkin luin! Kauhistuttaa vaan se, kun joku, joka on jo vuosia kirjoittanut postauksia lapsesta, tajuaa yhtäkkiä, ettei se ole hyvä idea, sillä netistä ei oikeasti saa mitään lopullisesti pois. Se on pelottava ajatus.
Cherrymarja
Minun henk.koht. näkemykseni ja neuvoni olisi, että jos yhtään epäröit, niin älä julkaise oikeaa nimeä. Vaikka se nyt tuntuisikin hyvältä ajatukselta, niin tosiaan joskushan voit tulla katumapäälle ja sitten niin sanotusti maito on jo maassa. Näin käsittääkseni kävi esim. Lapsellista-blogin Annalle, hän jossain vaiheessa kertoi katuneensa sitä että kertoi esikoisensa oikean nimen blogissaan.
Joku tuossa kommentoi että miehesi “pilaa” blogisi jos hän ei kannata lapsen nimen julkaisemista. Mutta onhan hänkin lapsen vanhempi ja hänellä on puolet päätäntävallasta lapsen suhteen 😀 Se nyt hassua olisi, jos jyräisit miehesti mielipiteen näin isossa asiassa.
Iina / Bebe au Lait
Samoihin juttuihin olen törmännyt. Bloggaajiin, joita yhtäkkiä ahdistaakin jo julkaistu asia. Kasvojen suhteen on menossa yhtä suuret mietinnät. Kun toisaalta nimen ja kasvot saa tietoonsa vaikka kuinka helposti, mutta toisaalta… Huokaus. :/
nasu86
onpas upeat kakut. ihan ymmärrettävää on jos et halua nimeä paljastaa täällä. onhan hänellä monta suloista lempinimeä 🙂
Iina / Bebe au Lait
Niitä kyllä riittää! Lukijahan ei edes tietäisi, onko jokin nimi oikea nimi vai lempinimi. Hyvin voisin ottaa käyttöön täällä nimen, joka on pojan lempinimi. 🙂
Anne
Hei
Pakko ihmetellä miks miehesi jarruttaa kaikessa, kun kerran pidät vauva blogia, niin mitä järkeä on siinä että vauvan kasvoja ja nimeäkään ei saa julkaista 🙁
Olen tosi vihainen äijälles kun pilaa niin paljon tästä blogista, mielestäni joko julkaiset mitä haluat tai lopetat koko blogin, kun näemmä vauvablogin vauva onkin suurin salaisuus >(
Iina / Bebe au Lait
Minä taas olen sitä mieltä, että parisuhde perustuu kompromisseihin eikä toinen vanhempi voi yksikseen päättää lapseen liittyviä asioita. Mutta kyllä välillä ärsyttää, kun joissakin asioissa ajatellaan ääripäissä ja kultaista keskitietä on vaikea löytää.
Siitä olen kyllä kanssasi erimieltä, etteikö vauvablogia voi pitää monella tavalla. Ärsyttää, kun blogimaailmassa bloggaahat survotaan tiettyihin muotteihin, vaikka jokaisen blogin tulisi saada olla omanlaisensa kokonaisuus. 🙂
CURIOUSNOORA
Voi morjens kuinka komeet voileipäkakut!! <3
Iina / Bebe au Lait
Tuo rapukakku oli ihan tai-vaal-lista. <3
Mulu
Ehkä sun ei kannata vielä kertoa, jos olet epävarma. Kerrot jos kerrot kun olet satavarma päätöksestäsi. Ja jos kerrot niin kenties pelkkä etunimi riittää? 🙂
Iina / Bebe au Lait
Sama kävi mielessä. Jos epäilyttää, jokin on “vialla”. Sukunimeä en missään tapauksessa kertoisi, ettei sitä etunimeen yhdistetä, mutta etunimikin kyllä mietityttää. :/
emmylou
Mun mielestä nimet ja nimivalinnat on älyttömän kiinnostavia, siksi olisi ihana kuulla mikä teidän pojan nimeksi tuli! Ja mikäli hänellä on miehesi sukunimi niin se ei liene suurelle yleisölle tuttu(?) joten sinänsä hän pysyisi kuitenkin aika anonyyminä. Toki myös äärimmäisen ymmärrettävää jos tahdotte pitää nimen salassa.
Iina / Bebe au Lait
Tästä väännetään ja kovaa meillä. Pitänee kirjoittaa ihan kunnon postaus aiheesta muutenkin, kun monella muulla bloggaajalla tuntuu olevan sama pohdinta päällä! 😀
susu
Tuo ikuisuuskysymys on paha. Kun joskus kirjoitan lapsestani facessa en käytä hänen nimeä sielläkään ja näen punaista jos joku muu tekee niin (siis käyttää mun lapsennimeä). Toinen lapsi näkyy jo netissä harrastuksensa puolesta. Toisesta ei näy googlehaulla mitään.
Vauvablogeja on moneen makuun. Mä en oikein tiedä mitä mieltä oon siitä kun aika useassa näkyy vauvankasvot…ne jää nettiin ikuisiksi ajoiksi… Nykyaikaa vissiin sit. Jos vauvan nimi on kovin harvinainen, en itse julkaisisi sitä. Sukunimestä puhumattakaan…
Noh. Nää on vaan mun pohdintoja…
Herkkutarjoilut muuten!
Iina / Bebe au Lait
Hyviä pohdintoja. Me laitettiin henk.koht Facebookiin nimi rajatusti vain tietyille näkyviin, kun puhelimet kilisivät niin kovaa kastejuhlan jälkeen. 🙂
Sanna
Itse ajattelisin nimi- ja kuva-asian niin että käyttäisin omasta lapsestani joko kirjainta (esim. E jos lapsen nimi olisi vaikka Eikka) tai sitten lempinimeä. Jos jota kuta kiinnostaa nimi niin paljon niin eiköhän hän sen saa jotain kautta selville muutenkin. (valitettavasti)
Kasvokuvaa en itse laittaisi juuri sen vuoksi ettei kuvaa saa pois netistä. Ja mistäpä sitä tietää mitä mieltä oma muksu on muutaman vuoden päästä siitä että omaa pärstä löytyy netistä.
Iina / Bebe au Lait
Tuota mietin myös. Että kun nimi on aivan todella helppo selvittää, niin ne, jotka meinaavat tukehtua uteliaisuuteensa, saavat sen kyllä selville. Se vaan ärsyttää, että sitä tarvitsee jossakin palstalla sitten ruotia. 🙁
Anna
Moikka, olen vähän myöhään liikkeellä, kun on tullut pidettyä blogipaastoa, but here are my two cents: jos päätöksen tekeminen on vaikeaa, niin mene pienimmän riesan tien kautta. Eli älä kerro, käytä “työnimeä”, lempinimeä tms.
Ensinnäkin, jos lapsen isä on julkistamista vastaan on se jo merkittävä tekijä – puolet päätösvallasta kuitenkin kuuluu hänelle, mitä tulee lasta koskeviin asioihin. Toisekseen, olet tekemässä pitkäkestoista päätöstä poikasi puolesta, päätöstä, joka ei ole helposti peruttavissa/korjattavissa, tuskin lainkaan, joten suosittelisin suurta varovaisuutta. Kolmannekseen, olet itse aika helposti tunnistettavissa sekä nimen että naaman perusteella, mutta tämä on käsittääkseni ollut oma valintasi aikuisiällä – haluatko riistää lapseltasi mahdollisuuden samaan päätöksentekoon?
Ja vielä lopuksi: itse omaan niin harvinaisen nimen, että harvoin sitä netissä käytän edes etunimen osalta (koko nimestä puhumattakaan, kokonimikaimoja ei taida olla yhtäkään Suomessa…), joten itse kyllä olisin närkästynyt, jos äitini/sukulaiseni siekailematta julkistaisi minua koskevia privaattielämän tietoja, olkoonkin kuinka viatonta tahansa. Se, mitä minä haluan elämästäni kaikelle kansalle kertoa, pitäisi olla minun eikä kenenkään muun päätös. Saatika, että onpahan pienempi riski löytää ikäviä yllätyksiä postiluukustaan tai ulko-oven takaa.
Tee niin kuin itse parhaaksi näet, tämä on kuitenkin sinun blogisi. Tässä kuitenkin erään henkilön, joka olisi jo nimensä perusteella helposti tunnistettavissa, näkemys asiasta. Ugh, olen puhunut 🙂
Iina / Bebe au Lait
Hyvät perustelut! Samoja olen pyöritellyt päässäni. 🙂
noorq
Näyttää kyllä kivalta ja mukavan erilaista tarjottavaa ja kattausta:)
Iina M.
Kiitos, tykättiin kyllä kovin. 🙂