P6040003

Hei, tässä olen minä. Hiukset yönuttaralta avattuina, kasvot unihiekasta puhdistettuina ja kosteusvoiteella “ehostettuina”. Eli aika luonnontilassa ollaan. Näyttääkö erilaiselta kuin muissa blogini kuvissa? Sitähän minäkin. Facebookissa ja blogissa saatu kommentti siitä, miten raskauteni on selkeästi ollut helppo, kun en näytä sen väsyneemmältä tai siitä, miten raskaus saa minut hehkumaan, tuntuu kyllä hetken imartelevalta, mutta myös hieman huijaukselta. Se kaunis kuva on vain osa raskauttani. Se on muutama sekunti yhdeksästä kuukaudesta, jonka aikana olen valvonut kymmeniä tunteja, itkenyt suihkussa pari kertaa viikossa ja tuntenut itseni niin rumaksi, etten tahdo poistua kotoani.

Tietysti valitsen kuvistani ne parhaat esille ja tottakai säädän kameran kuvaustilanteessa niin, että oikeasta suunnasta tuleva valo häivyttää silmäpusseja ja viimeistään leveä hymy luo vaikutelman, että raskausaika on vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa elelyä. Ei se kyllä aina ole. Noiden kivojen kuvien takana on aivan yhtä väsynyt, turvonnut ja kettuuntunut odottaja kuin kuka tahansa keskiverto nainen on. Sellaisia ajatuksia keskiviikkopäivään. Tämähän menisi jo melkein mammabloggaajien Naked Truth -haasteesta! 😀