7:38

Voi himputti! Tässä sitä istutaan sutimassa silmiin vedenkestävää ripsiväriä. Ihan vaan, jos taas sattuisi itkettämään verikokeessa. Sokerirasitustestissä se itse litku ei niinkään jännitä, kun taas verinäytteet vastaavat pientä maailmanloppua. Aikuinen tai en – pelkään niitä kuollakseni. Nyt äkkiä laukkua pakkaamaan ja ratikkapysäkille. Se on tuomionpäivä edessä.

sokerirasitus1

8:57

Täällä sitä istutaan laboratorion odotustilassa. En ehtinyt kirjoittaa ennen näytteenottoa, mutta toisaalta olisin ehkä vain kirjoittanut: “APUA!” Nuori hoitaja pisti niin nopeasti ja kivuttomasti, etten ehtinyt itkeä tai oikein edes pelätä. Varoitin kyllä, että saatan alkaa itkeä.  Itse glukoosijuoma alias sokerilitku, jota join reilut pari desilitraa heti verinäytteen jälkeen, maistui lähinnä auringossaseisseeltä pillimehulta. Nyt odottelen tunnin verran tässä seuraavaa näytteenottoa ja sitten vielä toisen tunnin seuraavaa. En saa syödä tai juoda (paitsi lasin vettä) eikä nukkuminen ole suotavaa. Siispä kirjoittelen tuntojani ylös ja luen odotuskirjaani. Vielä on ihan hyvä olo, pikkuinen hieman potkii sokeritokkuraansa.

sokerirasitus2

9:26

Vauva sekosi sokerilitkusta ihan täysin ja potkii kuin vimmattu! Äidin (eli minun, totuttelen vain tuohon sanaan) olo on myös hieman tokkurainen. Energiaa olisi vaikka muille jakaa ja sormet suorastaan juoksevat näppäimistöllä. Silmissä sen sijaan heittää samalla tavalla kuin kolmen suuren kahvikupillisen jälkeen. Vielä ei ole huono olo, mutta ei tämä kyllä kivaakaan ole. En malta keskittyä kirjaan, vaan naputtelen postausluonnoksia valonnopeudella varastoon. Ohitseni kulki juuri potilas, joka lauloi Backstreet Boysia radion mukana ja meinasin revetä ääneen, itsehillintäni taisi jäädä näytteenottohuoneeseen. Onneksi vieressäni ei istu ketään!

sokerirasitus3

9:50

Toinen verinäyte otettiin. Se nipisti pikkuisen, mutta en vieläkään itkenyt. Tai oikeastaan edes muistanut pelätä. Kävelin näytteenottotilaan ihan normaalisti, mutta tuntuu, että syke on ihan korvissa pilvissä ja tekisi mieli vaan kikattaa. Alan ymmärtää, mitä sokerihumala oikeasti tarkoittaa. Ei muuten, mutta otin äsken kaverikuvan käsidesiautomaatin kanssa… Tai siis yritin ottaa! 😀 Palaan nyt kirjan pariin ennen kuin lähtee ihan käsistä tämä touhu.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

10:16

Olen siirtynyt toiseen vaiheeseen. Miksei muuten lapsille saa syöttää paljon karkkia kerralla? Jos hetken sokerihumalaa seuraa tällainen väsytys, alan nukuttaa oman jälkeläiseni herkuilla joka ilta. No, tuskinpa tosissani. Tulin vaan huikkaamaan, että syke on laskenut ja nyt jotenkin väsyttää. Kirjakin maistuu enkä naureskele enää ääneen. Kohta olisi kolmannen verinäytteen vuoro, mutta haaveilen jo ajasta sen jälkeen. Aion korkata evääni heti luvan saatuani. Herkuttelen omenalla ja kreikkalaisella jogurtilla (vadelma-granaattiomena, tietysti) ihan rauhassa ja sitten lähden kotiin. Lounas tekisi mieli ottaa mukaan jostakin ihan vaan, koska selvisin tästä aamusta kunnialla.

sokerirasitus4

10:58

Ohi on! En edes muista syödä eväitäni, kun jo kiidän vauhdilla ulos laboratorion ovista. Viimeinenkään verikoe ei sattunut, nipisti vain hieman väsyneen potilaan mielestä. Toinen käsi sai ensimmäisen reikänsä ja molemmat kyynärtaipeet teipattuina soitan 10-ratikasta ylpeänä äidille. Selvisin! Kesäinen päiväkin tuntuu olevan minusta ylpeä, kyllä on voittajafiilis.

sokerirasitus5

11:42

Kotona korkkaan vihdoin eväsomenan ja alan suunnitella lounasta. Hetken levättyäni jostakin iskee tuskanhiki ja vapina. Syön toisen omenan ja täyteläisen jogurtin. Heikottaa niin, että pitää mennä pitkälleen. Syöminen ja tuuletin auttavat, mutta yllätyn tällaista jälkireaktiota. Kylmäkin on, joten kaivaudun peiton alle kirjoittamaan postausta. Iso mukillinen testiin saatua kuumaa raskausteetä auttaa ja pienet päiväunet nautiskeltuani olen jälleen kunnossa. Taisi nälkä yllättää aika kovana, olinhan kuitenkin paastonnut  ohjeiden mukaan eilisillasta asti.

sokerirasitus6

Tämä tarina olkoon tukena kaikille heille, jotka kauhulla miettivät, millaista se pelottava glukoosijuoma on, tai heille, jotka pelkäävät piikkejä tai verikokeita syystä tai toisesta. Itselläni on tapana googlailla etukäteen kokemuksia tapahtumista, jotka ovat minulle vieraita ja jännittävät jostakin syystä. Joskus se jännitys johtuu juurikin siitä tietämättömyydestä. Jäin vaan miettimään tässä seikkailussa sitä, että kun aikaa pyydettiin varamaan 2-5 tuntia, että missä tapauksessa tuolla olisi mennyt se 5 tuntia? Kertokaahan tyhmälle.