Hupsista vaan! Alkoi sen verran ärsyttää tuossa perjantaina muutamakin tapaus, että päätin käydä viikonloppuna vain julkaisemassa kommentteja blogissa. Kirjoitusinspis katoaa kummasti, kun koettaa pitää hyvänmielenblogia, jonne voi paeta arjen murheita, mutta muutama nihkeilijä vaan jaksaa keskittyä kerta toisensa jälkeen pelkkiin negatiivisiin asioihin. Hittoako sitä blogia pitää lukea, jos siitä keksii vain huonoa sanottavaa? Äiti ei tosiaankaan tainnut opettaa kaikille, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa pitää suu supussa. Ihan peruskäytöstapojen perään vain huutelisin, ei sen kummempaa tälläkään kertaa.

Kommenttiboksia ei kuitenkaan draamaa etsivien kannata turhaan kahlata läpi, sillä pahimmat tapaukset päättivät käyttää viestintäkeinona ihan sähköpostia ja anonyymia sähköpostiosoitetta. Luulisi, että viidessä vuodessa blogimaailma oppisi, etteivät bloggaajat ole paperinukkeja tai minkäänlaisia asiakaspalvelijoita. Blogiin kirjoitetaan omia asioita ja blogin sisältö riippuu täysin siitä, mitä bloggaaja sinne tahtoo pistää. Toiveita postausten suhteen jätetään kyllä, mutta bloggaajan suhteen toiveita on turha esittää. Kuinka vaikea tämä muka on ymmärtää? Kukaan ihminen ei ole toisen yläpuolella niin, että hänellä olisi valta kertoa, mitä toisen pitäisi tehdä.

Levon ja latautumisen jälkeen energiatasot ovat jälleen täynnä eivätkä kakkakärpäset jaksa kiinnostaa, joten eiköhän jatketa taas täyttä höyryä eteenpäin. Luvassa on ainakin pari mahtavaa arvontaa ja kilpailua sekä paljon toivepostauksia. Muutama haastekin odottaa varastossa julkaisua. Jos vauhti hirvittää, junasta voi jäädä nyt eikä siitä tarvitse erikseen ilmoittaa kommenttiboksissa. Oikeastaan suljen tämän postauksen kommentointimahdollisuuden ihan vain järkyttääkseni niitä ihmisiä, joiden mielestä bloggaajat “avautuvat” vain saadakseen kehuja.

Teki hirvittävän hyvää olla ihan itsekseen ja miettiä vain elämää ja omia asioita jakamatta niitä koko maailmalle. Huijaan kyllä vähän tuon yksin-sanan kanssa, sillä saatoin viettää aikaa erään hyvältä tuoksuvan tutun komistuksen kanssa. Rauhallisen viikonlopun soittolistana toimi ystävieni keskuudessa jo legendaariseksi noussut Nössöpossu-soittolista, jonka nimen alkuperää ei kovin kauaa tarvitse miettiä. Jos joku muukin harkitsee rauhallista vetäytymistä ylvääseen yksinäisyyteen, soittolistaani saa vapaasti hyödyntää. Toivottavasti tämä syksy tuntuu teistäkin inspiroivalta ja ihanalta eikä ahdistavalta. Jatketaan taas pian positiivisten juttujen kanssa! <3