Tähän väliin vaihteeksi puhtaasti työpainotteinen postaus. Tai no, ainakin tavallaan, sillä kuvat ovat ihan random-räpsyjä eivätkä liity aiheeseen. En ole rehellisesti sanoen viime päivinä ehtinyt kuvata juuri mitään järkevää tai mitään mihinkään tiettyyn postausaiheeseen liittyvää. Tämä teksti raottaa vähän toimistomme arkea erään hauskan tavan kautta.

Aloitimme vuodenvaihteessa hauskan kokeilun ja liitimme Slackiin (eli työpaikan sisäiseen kommunikaatioalustaan) Donutin, jota myös tuttavallisesti donitsilotoksi kutsutaan. Jos syöt aina lounasta yksin tai saman tyypin/porukan kanssa, tämä toimii juuri parhaalla mahdollisella tavalla. Donitsilotto nimittäin parittaa arpomalla työntekijöitä suunnilleen kuukauden välein ja “pakottaa” heidät tapaamaan. Meillä donitsitreffit ovat yleensä yhteinen lounas, mutta Saksan toimistolle soittelemme videopuheluita muihinkin aikoihin, jos pari sattuu olemaan sieltä.

Donitsilotto saattaa työntää työntekijän myös epämukavuusalueelle. Jos työpaikalla sattuu olemaan joku, jonka kanssa kemiat eivät kohtaa yhtään tai jonka kanssa epäilee treffeistä tulevan hiljaiset tai muuten kiusalliset, voi tapaamista odottaa jopa vähän kauhulla. Tähän mennessä olen vain yllättynyt positiivisesti ja oppinut uusia asioita työkavereistani. Samalla opin itsestäni uutta, sillä huomaan ottavan helposti keskustelussa “tenttaajan roolin”. Lounas kanssani saattaa tuntua työhaastattelulta, kun tahdon kuulla seuralaiseni elämäntarinan, työhistorian ja haaveet.

On hauska päästä pinnan alle sellainen ihmisen kanssa, josta tietää ehkä vain työnkuvan ja sen, millaisena hän juo kahvinsa. Tuntuuko donitsilotto sinusta houkuttavalta vai ahdistavalta idealta? :)

(paita saatu Lunette-kampanjasta)