Helmikuussa olin tällä samaisella vuokramökillä saadessani puhelun, joka nosti ensin palan kurkkuuni pettymyksestä, mutta pelasti lopulta päiväni. Ja oikeastaan koko vuoden. Puhelussa kerrottiin, etten valitettavasti saanut hakemaani työpaikkaa, mutta eri tiimissä olisi minulle sopivasti paikka. Niinpä aloitin työt tuottajana WSOY:n myyntitiimissä verkkokaupan puolella. WSOY:lla en nyt viittaa WSOY-kustantamoon, vaan Werner Söderström OY:n Kirja-verkkokauppaan. Sen alla ovat kaikki kustantamomme eli WSOY, Tammi, Bazar, Johnny Kniga, Kosmos, Docenco, Minerva ja Readme.fi. Aikamoista, eikö? Tiesitkö, että kaikki nuo kustantamot ovat saman katon alla? Minä en.

Huomenna, kun on lokakuun ensimmäinen päivä, määräaikainen sopimukseni päättyy ja vakituinen alkaa. Voisin haljeta onnesta! Olen edelleen jokaisena päivänä kiitollinen, että saan tehdä töitä näin kiinnostavalla ja tärkeällä alalla. Miten pelkäsinkään, että joudun tänäkin vuonna joulun alla hakemaan töitä. Se oli viime vuonna todella stressaavaa, ja kuulin joistakin hakemistani työpaikoista vielä kesällä. Eli rekry-prosessi on voinut kestää puolikin vuotta. Se on kamala aika elää epätietoisuudessa.

Miten sitten oikeastaan päädyin töihin kirjakustantamoon? Aivan sattumalta ja todellakin mutkan kautta. Olin hakenut kaikenlaisia viestintähommia, mutta töitä ei vaan tullut. Aloin miettiä, pitäisikö minun lähestyä työnhakua eri tavalla eli selata hakemuksia kiinnostavilta yrityksiltä ja hakea heiltä vain jotakin työtä, jotta saisin jalkani oven väliin. Niinpä hain toimistokoordinaattoriksi Wernerille. Työhön olisi sisältynyt esimerkiksi toimistotarviketilausten hallintaa, työmatkojen järjestämistä ja kirjakaupalla työskentelyä. Ohjelmat olivat suunnilleen tutut, ja ajattelin, että sosiaalisena ja helposti oppivana ihmisenä handlaisin kyllä homman. Olihan minulla taustaa myyjänhommista sekä Jumpin- että Miun-liikkeistä. Lapselle hankkisin hoitajan iltapäiviksi, koska päivät venyisivät viiteen.

En kuitenkaan saanut hakemaani työtä, vaan toinen haastattelijani kyseli jo haastattelussa paljon CV:ni viestintäpuolesta ja ohjelmista, joita olin siihen listannut. Toimistokoordinaattoriksi löytyi upea nainen, jonka kanssa lounastan lähes aina ollessani toimistolla. Hän on ns. työbestikseni ja aivan täydellinen työhönsä. Seuratessani häntä tiedostan, etten olisi sopinut rooliin läheskään yhtä hyvin kuin hän. Onneksi teemme töitä samassa firmassa, kavereita ei voi koskaan olla liikaa.

Minulle taas rakennettiin myyntitiimiin paikka tuottajana, jotta pääsen hyödyntämään sekä rakkauttani kirjoihin, kirjoituskokemustani sekä jopa outoa himoani datankäsittelyyn ja sen perusteella toimimiseen. Hakusanaoptimointi saa silmäni suorastaan kiiltämään. Mikäpä sen täydellisempi työpaikka kuin itselle räätälöity. En kuitenkaan ole aina mukavuusalueellani, vaan opin koko ajan uutta. Kesän jäljiltä olen tutustunut mm. painomateriaalien tilaamiseen sekä sitä kautta kuvien väriprofiileihin. Olen saanut myös varmuutta kirjailijoiden haastattelemiseen. Kuvanmuokkausta opiskelin jo keväällä, kun mietin, että jos en saa vakituista työtä, saan ainakin lisää taitoja CV:täni täyttämään.

   

Välillä tunnen olevani musta lammas, kun lähes kaikilla, joiden kanssa juttelen on tutkinto suomen kielestä, kirjallisuudesta, viestinnästä tai markkinoinnista. Minä luin kemiaa (okei, tilastotiede sivuaineena oli todella hyödyllinen) ja opin kaiken viestinnästä, markkinoinnista ja myynnistä enemmänkin kantapään kautta. Silti sain kunnian liittyä tähän arvostettuun tiimiin kasvamaan ja etenemään urallani. Kirjoitin postauksen kustantamossa työskentelystä aloitettuani työt ja kun töitä oli takana kolme kuukautta, jos aihe kiinnostaa enemmän. Tällä hetkellä työn alla on postaus, jossa vastaan teiltä saamiini kysymyksiin kirja-alalta. Kiitos teille, jotka Wernerillä uskoitte minuun, ja kiitos blogini lukijat, jotka tsemppaatte minua uudessa työssäni, kun huijarisyndrooma yrittää nostaa rumaa päätään!

Psst! Tämän postauksen jokaisessa kuvassa on kirja, huomasitko? Se on töistä saatu vapaakappale. 📘