Kolme kuukautta kirjakustantamossa ja opin…
… että aina ehtii lukea edes vähän. On ihan ok tavoite lukea kirjaa vaikka aukeama päivässä. Se on jo paljon enemmän kuin ei mitään.
… lukunäytteiden upeuden. Verkkokaupan puolella voi lukea ilmaiseksi kirjoista alkua jonkin verran. Joistakin jopa pari ensimmäistä kappaleitta.
… että oppiminen on ihanaa. Opiskelen uusia asioita töiden ohessa, kuvankäsittelyn lisäksi keskityn nyt mm. tekoälyn hyödyntämiseen, taulukkovelhoiluun ja vähän salaa myyntiin.
… rakastamisen lisäksi myös vihaamaan joitakin kirjoja. Tietyt teemat menevät salamana tunteisiin, joten kyselen usein etukäteen kollegoilta, uskaltaako jonkin kirjan lukea, jos on ns. herkkis.
… ettei työpäivän aikana kannata juoda vielä yhtä kupillista kahvia “huvin vuoksi” tai “seuraksi”. Siitä tulee huono olo.
… Tammen kustantamon olevan jo 80-vuotias virkeä seniori. Onnea sankarille tämän upean juhlavuoden johdosta!
… että maailma kehittyy ja se huomioidaan myös kirjallisuudessa. Kuulun siis heihin, joiden mielestä Peppi Pitkätossun isän “titteli” ja Christien And Then There Were None -kirjan nimi kuuluikin korjata vastaamaan sitä, millainen kieli on hyväksyttävää nykyaikana.
… hyvin konkreettisesti sen, miten erilainen sama kirja voi kahdelle eri ihmiselle olla. Useista esimerkiksi Paperipalatsi oli kaunis ja koskettava, kun taas itse koin sen rujona ja ahdistavana.
… hiljalleen eri kustantamoiden eroja siinä, millasia kirjoja niiden alla kustannetaan. Itse sijoitun lukijana jonnekin Tammen ja Bazarin välimaastoon ripauksella Johnny Knigaa.
… “Poirot’n” sijaan käytettävän uusissa käännöksissä kirjoitusmuotoa “Poirotin”. Niin se kieli kehittyy, minä vaan laahaan yleensä junttina jälkijunassa. 😅
Wella
Paperipalatsin alkupläjäys oli niin hämmentävän huono, että ihmettelen jenkkiläistä kustannustoimittajaa. Vastaavanlaisia fifty shades of grey- tyylisiä kohtauksia ei jotenkin odottaisi kaunokirjallisuuden puolelta. Ansiokasta kirjassa oli eri episodien “terävät leikkaukset”, kuin elokuvien kohtaukset (liekö jo jotakin leffaa ja sarjaa suunnitteilla).
Koska lukeminen on niin tärkeä harrastus, ja aikaa on kuitenkin rajallisesti, itse olen ainakin koko ajan vain nirsompi ja valikoivampi lukija. Välillä joku laajasti kehuttu uutukainen lössähtää jo alkuun, kun taas toisinaan on ihan haltioissaan jostakin kirjasta, minkä vaikkapa tuttavat lyttäävät armotta. Tästä aiheutuu mielenkiintoista ristiriitaa: miten paljon toisten mielipiteet ja valmiit kritiikit esim. medioissa suuntaavat lukukokemusta tai mitäs sitten, kun muodostuukin täysin päinvastainen kokemus, kuin mitä ennakkoon oli olettanut?
Iina M.
Vau, hyvää pohdintaa! Itse olen päätynyt siihen lopputulokseen, että valmiit kritiikit ohjaavat hyvinkin paljon lukukokemusta. Joskus melkein hävettää, jos ei pidä jostakin, mikä on “kaikkien muiden” mielestä ollut viiden tähden teos. 🤔
Viola
Kuulostaa mainiolta! Iloa seuraaviinkin kustantamokuukausiin ja -kuulumisiin 😊. Kiva juttusarja, mieluusti seuraan. Aurinkoista viikonloppua ☀️💚!
Iina M.
Voi kiitos, ihana kuulla. Toivotaan, että juttusarja saisi jatkua pitkään. 😊📚
Haituva
Olen aina ollut lukemisessa suhteellisen monipuolinen. Esiteininä jopa liiankin – ei olisi ihan kaikkea pitänyt vielä siinä iässä lukea. Itselleni kieli on työkalu, jolla voi, saa ja pitää leikkiä. Koen myös, että kirja on aikansa heijastuma. Joten aiemmin luon Jules Vernen kirjat vanhoina käännöksinä. Siis niinä alkuperäisinä suomennoksina. Jotenkin se oli minulle aidompi. Kun kirja on tavallaan aikansa scifiä, tuntuu hassulta lukea se modernilla kielellä. Joten savannilla juoksevat jalopeurat ja jollain on ikää viisineljättä vuotta. Uudempi käännös on varmaa nuoremmalle lukijalle helpompi ymmärtää. Mutta näin enemmän lukeneena saan noin kirjasta uusia vivahteita irti, pääsen paremmin aikakauteen kiinni. Samalla minulla on kahtijakoinen tunne. Toisaalta tiettyjä asioita ei enää voi sanoa, koska se on väärin mm. henkilöitä kohtaan. Mutta on ollut aikakausi, jolloin ilmaisut olivat arkipäivää ja ihmisten jaottelu todellisuutta. Sitä ei saa unohtaa. Ei saa pyyhkiä tekstin tähän päivään tuomisella pois sitä, että historiassa on tehty hirveitä asioita.
Iina M.
Se on kyllä totta. Liika sensuuri ei ole koskaan hyvästä ja seuraaville sukupolville pitää välittää tieto ja ajankuva. Se tapahan siinä on ratkaisevassa asemassa ja hyvä pointti sekin, että nuoremmat ehkä ymmärtävät modernimman kielen paremmin. Itsekin juuri ihmettelin noita “viisineljättä vuotta” ja muita jossakin teoksessa, mutta Google auttoi onneksi nopeasti ymmärtämään logiikan. 😅
Itse en kuulu vähemmistöihin, joten tiettyjen sanojen loukkaavuutta on vaikea arvioida näin kovin etuoikeutettuna, mutta jos joku taho on tullut siihen lopputulokseen, että jotkin sanat on parempi jättää pois kokonaan, siihen on takuulla hyvä syy. 🫶🏼