… että aina ehtii lukea edes vähän. On ihan ok tavoite lukea kirjaa vaikka aukeama päivässä. Se on jo paljon enemmän kuin ei mitään.

… lukunäytteiden upeuden. Verkkokaupan puolella voi lukea ilmaiseksi kirjoista alkua jonkin verran. Joistakin jopa pari ensimmäistä kappaleitta.

… että oppiminen on ihanaa. Opiskelen uusia asioita töiden ohessa, kuvankäsittelyn lisäksi keskityn nyt mm. tekoälyn hyödyntämiseen, taulukkovelhoiluun ja vähän salaa myyntiin.

… rakastamisen lisäksi myös vihaamaan joitakin kirjoja. Tietyt teemat menevät salamana tunteisiin, joten kyselen usein etukäteen kollegoilta, uskaltaako jonkin kirjan lukea, jos on ns. herkkis.

… ettei työpäivän aikana kannata juoda vielä yhtä kupillista kahvia “huvin vuoksi” tai “seuraksi”. Siitä tulee huono olo.

… Tammen kustantamon olevan jo 80-vuotias virkeä seniori. Onnea sankarille tämän upean juhlavuoden johdosta!

… että maailma kehittyy ja se huomioidaan myös kirjallisuudessa. Kuulun siis heihin, joiden mielestä Peppi Pitkätossun isän “titteli” ja Christien And Then There Were None -kirjan nimi kuuluikin korjata vastaamaan sitä, millainen kieli on hyväksyttävää nykyaikana.

… hyvin konkreettisesti sen, miten erilainen sama kirja voi kahdelle eri ihmiselle olla. Useista esimerkiksi Paperipalatsi oli kaunis ja koskettava, kun taas itse koin sen rujona ja ahdistavana.

… hiljalleen eri kustantamoiden eroja siinä, millasia kirjoja niiden alla kustannetaan. Itse sijoitun lukijana jonnekin Tammen ja Bazarin välimaastoon ripauksella Johnny Knigaa.

… “Poirot’n” sijaan käytettävän uusissa käännöksissä kirjoitusmuotoa “Poirotin”. Niin se kieli kehittyy, minä vaan laahaan yleensä junttina jälkijunassa. 😅