KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / UNELMA ITSESTÄ -VALMENNUS

Unelma itsestä -verkkovalmennusta on nyt takana puolitoista kuukautta. Lue kurssin aloitustunnelmia tästä aloituspostauksesta päästäksesi paremmin kärryille, mistä on kyse.  Saatat tosin yllättyä, kuinka erilainen tunnelma tuossa postauksessa on tähän verrattuna. Ensimmäisen postaukseni jälkeen arvioin vähän elämääni ja valitsin kolme osa-aluetta, joita haluan kehittää. Ne olivat ajanhallinta, liikunta ja henkinen hyvinvointi. Parhaat pisteet annoin osa-alueille työura, ulkonäkö ja itsevarmuus. Näiden välille jäi kaikkea kodista erilaisiin ihmissuhteisiin.

AJANHALLINTA

Alkutilanne oli hieman hektinen. Hoin monta kertaa viikossa, miten on niin kiire. Teen täyttä viikkoa viestintäpäällikkönä, kirjoitan blogia tuntimäärissä suunnilleen puolipäiväisesti ja kasvatan siinä samalla 4.5-vuotiasta lasta. Parisuhde tallautuu kaiken muun jalkoihin enkä edes maininnut sitä kehitystä kaipaavien osa-alueiden listassa. Se jäi puoliväliin. Vuorokauden tunnit tuntuvat vieläkin aika lyhyiltä, mutta jotakin on muuttunut.

Kurssin aikana olen oppinut varaamaan aikaa ja priorisoimaan. Kun sanon varaamaan, tarkoitan ottamaan. Jo ennen kurssin alkua aloitimme jossakin vaiheessa nukuttamaan poikaa vuoroiltoina. Käytännössä sain siis kirjoittaa blogia rauhassa joka toinen ilta. Nyt se ilta eli “oma aikani” alkaa usein 20-40 minuutin joogatunnilla, minkä jälkeen käyn suihkussa ja avaan läppärin, jos siltä tuntuu. Koska poika nukahtaa kello 19-20 välillä, tunnin treenin/rentoutumisen jälkeen voin työskennellä parikin tuntia ilman, että ilta venyy pitkälle yöhön.

Oikeastaan mikään ei muuttunut, mutta en vaan aikaisemmin tehnyt näin, koska ajattelin aina, että tahdon treenata aamuisin. Se ei onnistu, ellen herään viideltä, joten pakotin itseni hyväksymään tuon faktan ja siirryin epämukavuusalueelle treenaamaan iltaisin. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan se, mitä Unelma itsestä -työkirja suositteli, sillä siellä treenit on jaettu salilla tai kotona tehtäviin treeneihin eikä se ole mitään joogaa olohuoneen lattialla lelujen keskellä. (Mikä on muuten suorastaan loistava paikka joogata, koska tunnin aikana unohdan kaiken muun paitsi oman hengitykseni.)

LIIKUNTA

Äskeisessä kohdassa sivusin jo liikuntaa, mutta siihen liittyy muutakin. Ensimmäisten viikkojen aikana, kun tarkasteltiin liikuntatottumuksia kävi selväksi, että olen rapakunnossa. Siis aika löysä spagetti, joka saa pohkeensa jumiin jo pelkästään varvistamalla. Se ei ollut vain tunne, vaan sain alun kuntotestistä joko toiseksi tai kolmanneksi huonoimmat tulokset joka kategoriassa. Toisella viikolla valittiin oma treeniohjelma ja minä päädyin kotitreeniin, mikä tuskin yllätti ketään.

Puolentoista kuukauden ja erään valmentajani kanssa käydyn keskustelun jälkeen tein ohjelmaani merkittävän muutoksen. Huomasin jo muutaman kotitreenin jälkeen, että odotin treenipäivää aina pahantuulisena ja halusin vaan hoitaa sen pois alta. Joogahetkiä taas odotin innolla ja mietin jo päivällä, miten ihana on päästä illalla vahvistamaan vartaloa ja avaamaan lukkoja oman kuplan sisään, jossa voin keskittyä kuuntelemaan vartaloani.

Mietin kuitenkin, oliko tuo se hetki, kun pitäisi kuunnella sydäntä ja vartaloa, ja alkaa etsiä hiljalleen haastavampia joogaohjelmia, jotta kehityn, mutta toisaalta mietin, olisiko pitänyt puskea kunnolla epämukavuusalueelle ja lisätä “väkisin” ne Unelma itsestä -lihaskuntotreenit joogan rinnalle? Sovimme, että jatkan joogalla, koska se tuottaa iloa ja alan haastaa itseäni lisää, ja JOS siltä tuntuu, voin tehdä joogan jälkeen kevyitä kotitreenejä lisäksi. Jos-sana auttoi siinä, etten mörköile kotitreeneistä, koska kaikki on minun käsissäni.

HENKINEN HYVINVOINTI

Uhosin aloituspostauksessa, ettei verkkokurssiin kuuluva Facebook-ryhmä voisi vähempää kiinnostaa. Jo parin viikon seurailun jälkeen heittäydyin kuitenkin mukaan jakamaan ajatuksia ja tsemppaamaan muita. Oudointa oli se, etten tehnyt sitä siksi, että olisi tuntunut siltä kuin niin pitäisi tehdä, vaan iloitsen aidosti muiden edistyksestä ja haluan sanoa sen ääneen. Tuntuu ihan pöhköltä, miten jo kolmen viikon jälkeen huomaan asioiden loksahtelevan kohdilleen. Näinkö helppoa se olisi aina ollut? Tarvitsinko vain jonkun lempeän ihmisen kuten Sini-Maria elämääni sanomaan sen ääneen?

Tiedän, että tuttavapiirissänikin muutama on pyöritellyt silmiään minulle. Esittelen kiitospäiväkirjaani ylpeänä, tiettyjen mittojen sijaan tavoittelen notkeutta, terveyttä ja rauhaa, hymyilen enemmän enkä olen räjähdysherkkä joka päivä. Toivon todella, että tämä oloni heijastuu myös sinne ruudun toiselle puolelle ja että voitte imeä sitä itseenne kuin inspiraatiota.

Kurssin tavoitteeni oli alussa ja on edelleen: “Opin rakastamaan itseäni tällaisena kuin olen.” Tavoite on kuitenkin näiden viikkojen aikana tarkentunut ja konkretisoitunut hyvin paljon. Nykyään unelmani on enemmänkin muotoa: “Hyväksy, että jotkut asiat pitää tehdä eri tavalla kuin muut ne tekevät ja muista, ettei se ole tekosyy jättää niitä kokonaan tekemättä.” Parempi, eikö? Haluaisitko kysyä jotakin verkkokurssista? Entä kiinnostaisiko arvonta Instagramin puolella? :)

       

Psst! Koodilla “unelmamoumou” saat 15% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista. Kurssien (mm. tämä minun kurssini ja tämän kurssin edullisempi kevytversio) lisäksi myynnissä on mm. koruja ja kuukuppi. Verkkokaupan löydät täältä!