Sen ehkä huomaa jo pienestä, kultaisesta kissakorvakorustani. Lässytysääni kissojen lähelle tultaessa vain vahvistaa teoriaa, samoin jokaisesta vastaantulevasta kissakuvasta tykkääminen Instagramissa. Täältä tulee kissaihminen leopardimekossaan! Koska vaatekaapin klassikoissa on kiva olla vähän twistiä, mustavalkoisen viskoosimekon printtiin on piilotettu salainen viesti, jonka huomaa, kun kuviota alkaa katsoa tarkemmin.

Sain valita itselleni mekon Weecos-verkkokaupasta, mutta se, että että mekko antoi minulle idean tähän postausaiheeseen, oli oma päätökseni. Eläinten oikeudet ja hyvinvointi on aiheena loputtoman laaja, mutta yksi osa sitä, mistä ei niin usein puhuta, on lemmikkien hyvinvointi. Toki kesäkissa-kampanja leviää joka vuosi ja hyvä niin, mutta myös niiden eläinten, jotka ovat lemmikkeinä vuodesta toiseen, hyvinvointia voisi miettiä.

Tulen maalta, jossa lemmikikissoja pitävät edelleen vapaina useat ihmiset minunkin tuttavapiirissäni. Kymmenen vuotta sitten se oli minusta täysin normaalia ja ajatus sisäkissasta tuntui kissan rajoittamiselta. Kissammehan rakasti pyydystää pieniä jyrsijöitä ulkona ja juosta heinikossa! Mitä nyt välillä piti hankkia matokuuri, kun karvakaveri söi jotakin sopimatonta. Kaikki kissamme ovat olleet “kuolemalta pelastettuja” ns. navettakissoja.

Ajattelin olevani kissarakas ihminen ja silti rakas perheenjäsenemme väisteli päivät niittokoneita pellolla ja autoja kotimme vieressä. Kyllä, kaksi kissaa menetimmekin niin, joten se siitä pelastamisesta. Näiden murhenäytelmien jälkeen blogiin saamani kommentit alkoivat vaivata mieltäni ja hyvä niin. Paljon on muuttunut, ja nykyään äidilläni on sisäkissa enkä voisi ajatella, että rassukkaa päästettäisiin ulos luonnon armoille.

mekko – Ivana Helsinki (saatu Weecosilta*)

nahkatakki – JC (vastaava malli*)

Joskus toivon, että lemmikkieläimet osaisivat puhua. Että koira voisi sen “haun” sijaan kertoa, että hidastelee lenkillä, koska kylkeen pistää. Kissa taas voisin “maun” asemesta avautua siitä, että tahtoisi keväällä sen iänikuisen kuivamuonan sijaan syödä ruohoa ulkona. Että lähdettäisiinkö valjasostoksille? Hamsteri voisi kertoa, että juoksupyörä jumittaa, ja kultakala, että vesi tuntuu erilaiselta akvaariossa kuin ennen ja kohta tekee mieli uida vatsaa, jos tilanne ei muutu.

Niistä navettakissoista vielä. Minä olen löytöeläinten ja niihin rinnastettavien lemmikkien suuri fani ja yritän tartuttaa tätä ajatusta lähipiiriinikin. Löytöeläinkodeissa on hylättyjä lemmikkejä odottamassa uutta, rakastavaa kotia. Voisiko sellaiselle eläimelle antaa mahdollisuuden parempaan elämään? Vai oletko kenties jo tehnyt niin? Kuulisin mielelläni tarinoita, jos jonkun rakas lemmikki on pelastettu löytöeläinkodista! <3

(*kaupallinen linkki)