Esteitä, hidasteita ja eräs motivaattori
Tällainen kauhistuttava(n ihana) näky kohtasi minua eilen aamulla, kun kippasin surutta lähetin tuoman lahjakassin lattialle. Fazerilta lähetettiin ystävällisesti testiin kasa leivontatuotteita ja muutama muu herkku. Olen ehkä aiemminkin kertonut, miten nämä namilähetykset osuvat poikkeuksetta kuntokuureilleni ja niinhän siinä tälläkin kertaa kävi. Ristiäisleivonnaisia ajatellen ajoitus oli täydellinen, mutta laihdutustani ajatellen se oli kaikkea muuta. Joku teistä saattaa miettiä, ettei minun kannattaisi olla itselleni liian tiukka, vaan herkutella näillä satunnaisesti ja pienessä mittakaavassa. Sen estää kuitenkin tällainen näky.
Kokeilin aamulla huvikseni vaatekaapissani käyttämättöminä asuvia boyfriend-farkkuja, koska oloni oli jotenkin kutistunut. Suuri virhe! Nämä aleista ostetut farkut olivat himpun liian löysät(!) viime kesänä ja mietin, että nyt nämä saattaisivat sopia. Vatsani on kuitenkin valahtanut tyhjennyttyään juuri housujen vyötärönauhan kohdalle eikä farkkuja saa kiinni ilman “vararenkaan tervehdystä”. Tahdoin kuvata tämän tilanteen itsetuhoisesti blogiin, koska tuntuu, että nykyään ihmisillä on mielikuva bloggaajista, jotka palautuvat viikossa entiselleen. Minä en palaudu ja tiedättekö mitä? Sekin on ihan normaalia.
Sen verran tämä kuva kärventyi verkkokalvoilleni, että taidan sittenkin vaihtaa jo tänääb rasvaiset makkarat kevyempiin ja vaalean leivän ruisleipään. Jos se nyt sattuu vaikuttamaan maidontuotantoon, palaan takaisin entiseen, mutta en kyllä rehellisesti sanoen usko, että niin käy. Tärkeintä on kuitenkin syödä tarpeeksi. Vannon, että sovitan näitä farkkuja seuraavan kerran vasta syyskuun lopussa, etten saa hermoromahdusta, mutta tähän väliin muistutus vatsan koosta tuli ehkä tarpeen. Realismi se on, mikä naisen (kiinteytymis)tiellä pitää! ;)
Jörkki*
“nykyään ihmisillä on mielikuva bloggaajista, jotka palautuvat viikossa entiselleen. Minä en palaudu ja tiedättekö mitä? Sekin on ihan normaalia.”
<3
MouMou
Tekisi mieli vielä tummentaa ja alleviivata tuo “sekin” ennen kuin joku keksii väittää, että minusta nopea palautuminen EI ole normaalia. <3
karo
näytät terveeltä, kivan muodokkaalta ja kauniilta! :) älä ole liian ankara itsellesi ulkonäkösi suhteen. minulla meni n. 6 kk kun oli turvotukset poissa ja putosi muutama kilo vaunulenkkien ansiosta. :) ne jotka palautuvat viikossa ovat usein alipainoisia olleet jo ennen raskautta, ei kannata verrata itseään muihin. se on pahin virhe mitä voit itsellesi tehdä. olet kaunis tuollaisena ja varmasti upea muutaman kk päästä! :)
MouMou
Muodot ovat muuten kivoja, mutta kun ne estävät pukeutumisen, niin alkaa vanne puristaa päätä. Ei jaksaisi koko vaatekaappia uusia. :)
karo
ennen raskautta pukeuduin sporttisiin ja slim fit vaatteisiin, nyt ovat vaihtuneet legginsseihin/timmeihin farkkuihin ja väljiin yläosiin, niitä löytyy paljon kauniita. aluksi potutti kun ei voinut pukeutua kuin ennen raskautta, mut nyt olen tyytyväinen uuteen naisellusempaan tyyliini. korosta sitä mikä on pienintä/kauneinta omasta mielestäsi ja peitä se mikä häiritsee!
MouMou
Se on sitten naamakuvia vaan! :D
Ei vaan. Onneksi vartalomallissa säilyi tuo vyötärö, vaikka etumus ja takamus suurenivatkin. On ainakin olemassa kapea kohta vartalossa, vaikka sekin on suurempi kuin ennen.
Susse
Ihana ja piristävä kuva kiiltokuvamaisen blogimaailman keskellä! :)
MouMou
Aina välillä pitää vilauttaa realismia, jotta voi jatkaa kauniiden asioiden parissa. Ei kiiltokuvissakaan mitään vikaa ole, mutta täytyy muistaa, että se on vain osa totuudesta. :)
nasu86
eiköhän tilanne ole eri sitten ensi kuun lopulla :) kun kerta tahti on ollu hyvä ja menevät housut kuitenkin kiinni asti. mulla ei menny ne isoimmatkaan housut, ehkä siinä 2 kk kohdalla sain ne jo jalkaan. sektiohaavan osuminen monien housujen vyötärönauhan alle ei ollu kyllä mukava tunne…
MouMou
Auts! Haava kyllä vaikeuttaa palautumista varmasti entisestään. :(
tainav
Voi sua, olet niin symppis noine kuvinesi.Kyllä sä palaudut kunhan jaksat sitkeästi,tsemppiä !!Sulla kyllä oli hankalan näköinen raskaus turvotuksineen.Ajattelin vaan kesähelteillä,että on sulla siinä kestettävää…
MouMou
Se loppu oli kyllä karmea! Tosin tuntuu, että sitä turvotusta oli juurikin todella iso osa. :/
Anselmi
Ihana Iina! <3 Kiitos tästä postauksesta ja kuvasta! Itsellä laskettu aika lähestyy ja raskauskilot hirvittää… Näiden avulla muistan sitten jokusen viikon päästä, etten ole kilokamppailuni kanssa yksin. :)
MouMou
Muista se! Ei tällaisia kuvia juurikaan näy lehdissä tai blogeissa. Kaipasin mm. vauvalehtiä selatessani juttuja palautumisesta ja kuvien kanssa, koska ei tekstin perusteella osannut yhtään varautua siihenkään, kuinka iso vatsa on vielä synnytyksen jälkeen.
Saraseeeni
Arvostan niin paljon siun asennetta. Olen oikeasti huomannut kyllästyväni blogien kiiltokuvamaisuuteen siihen, että elämä tuntuu olevan yhtä skumppaa. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa, kunhan jokainen muistasi, että se on vain yksi totuus heidän elämästään. Se kuva, minkä he haluavat isolle yleisölle antaa.
Sinun blogissasi on nykyään taas niin paljon sinun läsnäoloasi (välillä tämä oli ymmärrettävistä syistä hukassa), ilkikurisuutta ja elämänmakua, että tänne tulee palattua edelleen aina uuden postauksen myötä. :)
MouMou
Tuo pikkuinen kyllä pyöräytti kaiken niin ympäri, että (onneksi) se arkirealismi palasi entistä vahvempana blogiin. Tai molempiin blogeihin! :)
HeliJ
Pakko lohduttaa… Sain kuopukseni lähes 12 vuotta sitten ja vieläkin löytyy ylimääräistä vatsalta ;) Laiskuutta? Ehkä joo, mutta pääpointtini siis, että älä pidä liian kiirettä. Kyllä se vyötärö sieltä löytyy :) Tsemppiä kilojen karistukseen!!
MouMou
Taitaa monilli vartalotyyppikin muuttua niin, että “ylimääräinen” alkaa kerääntyä eri kohtaan kuin ennen. Saa nähdä, miten itselle käy. :)
E
Aah niin tuttu näky! Mutta kyllä se tuosta vielä sulaa :). Voit aina lähettää tännepäin noi herkut jos siltä tuntuu (voin lähettää osoitteen XD XD XD) niin voin sitten tsempata sun kuntokuuria täältä patukka suussa :D!!
MouMou
Ja lähetellä irvistyskuvia, kuinka pahaa suklaata oli! <3
Krisuli
Ihanan realistinen kirjoitus. Tai siis kyllähän monet palautuvat todella nopeasti, mutta itsellänikin on seitsenviikkoinen tytär ja vielä olisi 8 kg pudotettavana. Kokonaisuudessaan raskauden aikana tuli 20 kg. Mitkään entisistä vaatteista ei mene päälle ja uusissakin vatsa jää inhottavasti pullottamaan. Väkisinkin tulee välillä paha mieli kun joissain blogeissa näkee vatsakuvia kuinka muutamassa viikossa on vatsa palautunut ennalleen ja kilot poissa. Mutta sitkeällä työllä ne kai tässä pikkuhiljaa lähtevät. Tsemppiä myös sinulle :)
MouMou
Olen ihan rehellisen kateellinen niille, jotka lähtevät synnäriltä omissa farkuissa, mutta koetan samalla vakuuttaa itselleni, että hitaastikin voi saada hyviä tuloksia. :)
hanna
Täällä yksi samanmoinen moi! Ja mulla ei ole edes kunnon syytä tälle, en ole ollut raskaana mutta silti ‘venymisarpia’ löytyy ja vararengas on jokapäiväinen ystävä. Työtä asian teen, mutta voisin tehdä enemmänkin. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)
hanna
http://www.hannamariav.com
MouMou
Se on ihan totta. Mullakin on arpia ollut jo varmaankin kohta 15 vuotta, kun teininä “lantio repesi”. :/
-A
Musta oot palautunu nopeesti. Toihan on söpö masu :)
MouMou
Niin mustakin! Pitikin kokeilla farkkuja ja romuttaa omat hyvät fiilikset! :D
annina
Itse meinasin purskahtaa itkuun tänään kun pyysin miestä ottamaan kuvan minusta lapsen kanssa. Synnytyksestä 2kk ja olen edelleen valtava. Ruokavalio ei ehkä ole täydellinen mutta silti koen että enemmän olisi jo pitänyt tapahtua :(.
MouMou
Se on inhottava tunne. Etähali täältä! Hitaasti palautuminenkin on ok. <3
Minttu
Minusta on ihanaa, että näytät myös sitä ei-kiiltokuva puolta itsestäsi. <3 kaunis olet joka tapauksessa!
MouMou
Sitä puolta mussa onkin 90 %! :D
Manna
Kiitos että rohkeasti näillä kuvillasi osoitat sen, että kaikki eivät palaudu hetkessä ja mikä vielä tärkeämpää: EI TARVITSEKAAN! Tämä on ihan aidosti tärkeä viesti monille, joten nostan hattua kun laitat itsesi noin peliin
MouMou
Kiitos. Toivottavasti tästä on apua monelle palautujalle. :)
Nöpö
Itsehän olen 21-vuotias lapseton nuori nainen ja vatsani näyttää juuri tuolta. Raskausarpia tuli teini-iässä, kun lihoi ja vartalo muuttui. Ne ovat onneksi jo vaalenneet, mutta ovat silti yhä näkyvissä vatsassa ja rinnoissa. Vyötärön seudulle on kertynyt ylimääräistä ja kun erehtyy laittamaan liian pienet farkut jalkaan, ei näky ole mairitteleva. Olen kuitenkin jättänyt liian pienet farkut suosiolla kaapin perälle ja pukeudun mukaviin ja sopivan kokoisiin vaatteisiin, joissa näytän kauniilta ja tunnen oloni naiselliseksi ja mahtavaksi! Raskausarvet ja ylimääräiset kilot eivät mielestäni määrittele ihmistä – ne kertovat vain eletystä elämästä. Minun kohdallani nuoruuden hullutteluvuosista ja ylimääräisistä nautinnoista, sinun kohdallasi siitä, että olet saanut maailmaan lapsen. Ylimääräisistä kiloista pääsee kyllä eroon ja arvetkin vaalenevat, mutta sitä odotellessa niitä ei tarvitse häpeillä. Olet ihan mahtava esimerkki juuri oikeanlaisesta rohkeudesta ja asenteesta, juuri tälläista avoimmuutta tarvitaan kaikkien ulkonäköpaineiden keskelle, kiitos :)
MouMou
Niin kannattaakin! Jos olisi rahaa (enkä olisi vuosien varrella kerännyt itselleni rakkaita vaatteita, joihin liittyy vielä rakkaita muistoja), lakkaisin stressaamasta ja uusisin vaatekaappini tälle kropalle sopivaksi. :)
Salamander
Rakas Iina,
En ole koskaan kirjoittanut blogiisi, mutta nyt on ihan pakko! Olen jo päälle 30v kahden lapsen äiti ja voin niin myötäelää kanssasi tuon ensimmäisen raskauden jälkeensä jättämät kehon muutokset. Itselleni tuli raskauden aikana painoa n. 12kg, mutta laitokselle jäi vain n. vauvan verran… Ensimmäiset itkut omasta ulkomuodosta vetäisin ristiäisiin sopivia vaatteita etsiessä – rintojen kohdalta ei sopinut yhdetkään ja maha oli varsin komea pullataikina sekin! Kaikki hokivat, että odota vain hetki ja, että imetys laihduttaa. Noh, minua ei laihduttanut pätkääkään. Päin vastoin, aloin laihtua vasta kun lopetin imetyksen. Kävin myös imetyksen loputtua usein juoksulenkeillä. Pikku hiljaa se paino ja vyötärö siitä solakoituivat. Ja rinnatkin palautuivat entiselleen. Ennen toista raskautta olin jotakuinkin samoissa mitoissa kuin ennen ensimmäistä raskauttani. Nyt toisen lapsen jälkeen mahaa on taas, mutta asia ei stressaa enää. Nyt jo tiedän, että tämä on vain hetkellinen elämänvaihe. Tsemppiä! Älä stressaa turhia, kyllä sinä vielä saat sen omalta tuntuvan kroppasi takaisin!
MouMou
Kiitos tsempistä! Sitä juoksemista odotan todella, koska olen todennut sen itselleni sopivaksi “lajiksi”. :)
Susu
Hiljaa hyvä tulee. Esikoiseni oli 7 v. Kun ajattelin et nyt riitti lihavana olo(tai mieheni aloitti oman kuntokuurinsa ja sai mut mukaan). En nyt super iso ollut mut tarpeeksi. Parissa vuodessa pääsin haluttuun tulokseen, tai siis jo puolessa vuodessa mut nyt olen löytänyt sen tasapainon joka ontullut jäädäkseen. Se ei vaadi hirveitä kun kuureja enkä sixpaxkiä havittele mutta oon tyytyväinen.
Eli tsemppiä sinne! Rohkean kuvan oot julkassu. Nostan hattua!
MouMou
Tuo muuten auttaisi, että mieskin olisi samalla ruokavaliolla eikä mättäisi jättikarkkisäkkejä vieressä. Tämä lause perustuu tositapahtumiin. :)
Ja pakko sanoa, että olet kyllä hienossa kunnossa. <3
Susu
Voi sun miestä! Vois vähän tsemppaa ! Kerro sille miten turhaa on syödä sokeria.
Voi sinua, kiitos kohteliaisuudesta :D
MouMou
Niinhän se on ja sitä pirulaista on kaikkialla. :/
Janika
Hei Iina! Seurailin sun blogia siihen aikaan kun asuit Jyväskylässä, muutaman kerran kommentoinkin täältä Malesiasta :) Eksyin sun uuteen blogiin tässä ihan vasta, ja olin toooosi yllättynyt nähdessäni vauvakuvia – siis positiivisesti yllättynyt :) Oikein paljon onnea! Minä odottelen toista lastani syntyväksi jouluaattona (!), ja halusin vaan sanoa, että älä ota turhia stressejä nyt tässä vaiheessa, nautit vaan vauva-ajasta! Kilot kyllä karisee siitä kun kerran imetätkin. Tsemppiä!
p.s. Asiaan ei-mitenkään liittyvä kysymyskin olisi: Näin jossain postauksessa sun ihanan pinkin Lumian puhelimen, mikä malli se on? Täytyisi ostaa uusi puhelin..
MouMou
Se oli Lumia 800! Ihana puhelin, muistelen lämmöllä. <3
Ja kiva, kun palasit kurkkaamaan tänne. Onnittelutkin ovat paikallaan. Olisipa hauska, jos laskettu aika osuisi kohdilleen. :)
Janika
Varsinkin, kun meidän 2v. poika on syntynyt vappuna – olis sit vappu- ja jouluvauvat ;)
Suositteletko nykyistä puhelintasi, onko edelleen Nokia?
MouMou
Ei huono! :)
Edelleen olen Nokia-tiimissä. Jos ei tarvitse huippukameraa, Lumia 800 on hyvä valinta, mutta jos yhtään kuvailee enemmän, kallistun tähän 920-malliin. Kuvanlaatu on HUIKEA! <3 (Ja tämä puhelin on vielä itse ostettu, kolmas samaa mallia, kun hukutin kaksi edellistä hengiltä.)
L
Rakastan lukea sun “kiiltokuvakapinaa” :DD En muuten lue paljoa blogeja, koska mua kiinnostaa oikeat ajatukset, eivätkä monet blogit sitä kriteeriä mielestäni täytä, mutta tämä on aina pakko vilkaista silloin tällöin läpi! Saa toki suositella jotain muitakin mielestäsi kivoja blogeja, jotka ei kuvaa koko aikaa pelkästään päivän muoti-ilmiötä tai muuta ei-yhtään-kiinnostavaa :D Kaikkea hyvää vauvaperheelle ja älä stressaa liikoja <3
MouMou
Kiva kuulla!
Arjen hetkiä ja oivalluksia tarjoilevat (mielestäni) hyvin rehelliseen tapaan mm. Nelliinan vaatehuone ja Tyyliä metsästämässä. “Vanhan linjan” bloggaajista eli kauemmin bloganneista arkea ja realismia löytyy jotenkin helpommin. :)
Hanna
Kolmannen lapsen jälkeen palautuminen on ollut hitaampaa mutta en ole ottanu asiasta stressiä. Reilu vuosi imetystä takana ja reilu kymmenen kiloa paino pudonnut. Vaikka syön herkkujakin ja ruokaa reilusti niin tuo imetys on ainakin tähän asti pitänyt kilot kurissa. Toki myös kävelylenkkejä on sisältynyt jonkin verran vuoteen. :) Että älkää oikeasti tavotelko sitä viikossa litteää vatsaa vaan omalla tahdilla ja oman jaksamisen mukaan.
MouMou
Aivan näin, vaikka pahalta tuntuisi katsoa peiliin. :)