Terveisiä aamukahvikupin ääreltä! Tässä on nyt tullut sähellettyä sen verran, että juhannus uhkaa muuttua kurjaksi. Päätin eilisissä kampanjakuvauksissa suorittaa hienon hypyn, jotta tilanteesta saisi kivan kuvan. Laskeuduin kuitenkin amatöörimäisesti niin, että yksi varpaistani taittui itsensä alle. Nyt varvas on musta ja nesteestä turvonnut. Tämän vuoksi tuskainen kävelyvauhtini on keskimäärin kilometri tunnissa. Jos siis pystyn kävelemään, sillä se tuntuu varsin pahalta. Kunpa voisin edes sanoa, että hyppykuvasta tuli tapaturman arvoinen, mutta ei sitten lähelläkään. Harmittaa niin vietävästi, sillä suosikkipuuhaani maalla on lenkkeily ja luonnossa käveleminen. Nyt loma tulee kulumaan riippumatossa valitellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen huono tuurini liittyy siihen muutaman viikon kestäneeseen flunssaan, josta juuri selvisin. Tai oikeastaan luulin selvinneeni. Heräsin tänään aamulla kurkku niin kipeänä, ettei ole tosikaan. Nukun aina (siis oikeasti melkein ympäri vuoden) ikkuna tai jopa ikkunat auki, koska en siedä alkuunkaan hiostavaa ilmaa tai mitään kuumaa, mutta ikkunastani veti ilmeisesti koko viime yön niin, että palelluin. Kuvittelin jotenkin sinisilmäisesti kehittäneeni itselleni hyvän vastustuskyvyn totuttelemalla kylmässä nukkumiseen, mutta toivo osoittautui vääräksi.

Lähden tänään Kylmäkoskelle tunnustamaan äidilleni, että hänen 26-vuotias tyttärensä ei vieläkään osaa elää niin, ettei teloisi itseään ja tuhoaisi paljon odotettuja kivoja lomapäiviään. Tyhmästä päästä kärsii koko likka. :/