Valmennettavana
Tarkoituksenani oli siis suorittaa sekä kemistintutkinto että sen lisäksi vielä kemianopettajan pätevyys. Kasvatustieteet lopetin tosiaan perusopintojen jälkeen eikä kaduta yhtään. Kemialta taas olisi tarkoitus ottaa kandintutkinto ulos ennen muuttoani, mutta rehellisesti sanottuna sekään ei kiinnosta enää kärpäsenkakan vertaa. Miksi tällainen luovuutta rakastava ihminen edes päätyi tälle tylsälle alalle! Kaikkeen tähän olisi ihana saada selkeyttä.
Nyt pääsinkin kätevästi selvittelemään sisintäni sekä sekavia tuntemuksiani tullessani kolmen muun bloggaajan ohella valituksi Indiedaysin ja Valmennuskeskuksen yhteistyökampanjaan. Valmennuskeskus tarjosi aivan mahtavan mahdollisuuden kokeilla coaching-uravalmennusta, jonka tarkoituksena olisi vähän selventää sitä, mitä minusta isona tulee. Aion kirjoitella uravalmennusfiiliksiäni tänne, joten tekin pääsette tavallaan mukaan retkelle pääni ja persoonani sisään. Jännittävää!
Parhaassa tapauksessa tapaamisten aikana selviää, tulenko viettämään ensi kevään pääsykoekirjojen parissa, välivuotta viettäen töissä vaiko tätä vanhaa tuttua opiskelua jatkaen. Olisi kiva selvittää, onko tässä nyt kyseessä pahimman luokan motivaatio-ongelma vaiko tosiaan aivan väärä ala. Ja jos on aika etsiä uusi ala, niin mistä sen sitten tietää, mitä se sydän haluaa. Kannattaako sitä sydäntä edes kuunnella vai onko ala valittava palkka-arvioiden ja työllistymisprosenttien mukaan?
Ensimmäinen viidestä tapaamisesta oli tänään. Jännitin aika paljon tapaamista, koska en tiennyt yhtään, mitä siltä odottaa. Kahdenkeskinen jutustelu uravalmentajan kanssa oli kuitenkin rentoa ja teekupin kofeiinin alkaessa vaikuttaa, kielenkantani irtosivat kunnolla. Höpöttelin tunnin ajan kertoen koulutuksestani, unelmistani, harrastuksistani sekä ajatuksistani. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli hieman selvitellä elämäntilannettani. Sain muutaman kotitehtävänkin seuraavaa tapaamista varten, odotan jo innolla niiden purkamista.
Fiilikset ensimmäisen tapaamisen jälkeen ovat siis toiveikkaat. Lisätietoja coachingista sekä valmennuskursseista kiinnostuneille löytyy Valmennuskeskuksen brändisivulta. Sivulla kannattaa tutustua myös frendialennukseen ja jos mikään aihepiiriin liittyvä askarruttaa mieltä, kysymysten esittäminen Valmennuskeskuksen ammattilaisillekin onnistuu näppärästi.:)
-Arrkku
sydäntä kannattaa kuunnella, tai muuten ei jaksa käyä töissä ja masentuu, jos sitä työtä inhoaa.
MouMou
Aamen tälle!<3
Laura-Maria
Mä kävin muutaman kerran syksyn aikana ammatinvalintaspykologilla, ja voi taivas kun alko suututtaan miten ammatti ihminen saa sanomaan ääneen ne asiat mitä ei ole itse uskaltanu kun vähän alitajunnassa kurkistella :DD tsemppiä ratkasuihin! :)
MouMou
Se on muuten hämmentävä tunne, huomasin tänään!:D
MillaH
Oi, kuulostaapa just sun tilanteelle sopivalta. Tsemppiä koitokseen – toivottavasti saat apua tuosta! :)
MouMou
Ei kyllä olisi parempaan saumaan voinut tällaista mahdollisuutta tulla. Olen äärettömän kiitollinen.:)
Jatta
Toi tekisi mullekin hyvää. Nyt väkisin rutistan BBA-tutkinnon MAMKista ulos, mutten oikein tiedä onko tää mun ala sittenkään. Huoh, miten voi olla näin vaikee tietää mitä oikeasti haluaa?
MouMou
Niinpä! Olen niin kateellinen niille, jotka jo joskus kaksivuotiaina julistavat haluavansa lääkäreiksi. Ja valmistuvat sellaisiksi!:)
Jatta
Mä julistin joskus lapsena haluavani eläinlääkäriksi…seuraavana viikkona se oli lentoemäntä, sitten taiteilija, opettaja, juristi yms. ja sama pätee nykypäivään. Joskus olen miettinyt olisiko sittenkin pitänyt opiskella kosmetologiksi, mutta tämän hetkinen ammattiepäilys on ehkä visualistin hommissa. Saas nähdä mitä mieltä olen viikon päästä :D
MouMou
Mulla oli eläinlääkäri myös unelma-ammatti. Siis kunnes joku kertoi, että niiden pitää myös lopettaa eläimiä. Se siitä haaveesta sitten!:D
Jatta
Jep, en ikinä pystyis sellaseen! Elämäni eläimet-sarja romutti sen haaveen aika nopeasti.
Opettaja-haave kaatui ysiluokan TET-harjoitteluun, jolloin tajusin, etten oikeastaan pidä lapsista :D
MouMou
HAHA, mulle se opetodellisuus iski vasta harjoitteluvaiheessa yliopistossa!:D
Pilvi
Kannustan täysillä seuraamaan sydäntä, jos luovempi tie kiinnostaa. Vaikka itse olen luovalla alalla, olen halunnut entisestään “luoventaa” omaa työnkuvaani, joten periaatteessa tuo tunteesi on jossain muodossa tuttu.
Esim. media-alan työtilanne on tällä hetkellä kamala. Meitä koulutettuja ammattilaisia on kasa työttömänä ja osa tekee silloin tällöin freelancer-hommia. Harva saa vuokrarahojaan kasaan joka kuukausi. Tällä hetkellä työllistyminen koko kulttuuri- ja viestintäalalle on ehkä vaikeampaa kuin pitkään aikaan.
Töitä pitää siis tehdä ihan hirveästi ja olla koko ajan haukkana etsimässä tilaisuuksia. Lisäksi alan vaihto tarkoittaisi todennäköisesti monen vuoden kouluttautumista, sillä se on nykyään melkein ainoa reitti alalle kuin alalle. Ellei sitten satu omaamaan isoa kasaa kontakteja ja törkeästi lahjakkuutta ja hyvää tuuria. :P
Pilvi
… Niin siis piti sanoa, että mikäli on valmis moiseen työmäärään, niin kyllä se tavoite sieltä joskus tulee vastaan. :)
MouMou
Toivon niin.:)
MouMou
Tuohan tässä onkin kamalaa, kun ei voi vaan opiskella sitä, mitä tahtoo, kun se työllistyminen pitää oikesti huomioida. Saa nähdä, mihin sitä päätyy.:)
supsu
Kuulostaa tosi hyvältä tollanen valmennus – tulis tapeeseen mulleki. :D Painiskelen ihan saman ongelman äärellä: takana on jo 3 ja puoli vuotta yliopisto-opintoja, ja koko ajan tuntuu vahvemmin siltä, et oon väärällä alalla. Oon pohtinu ihan samaa et onko kyseessä vaan sitkee motivaatio-ongelma vai oikeesti väärä ala?! Kauheen vaikeeta. Mä pidin jo yhen välivuoden, mut se vaan vahvisti tunnetta et ei tämä nykyinen polku oo mua varten. Toivottavasti tosta valmennuksesta on sulle apua, jään mielenkiinnolla oottelemaan tulevia postauksia aiheeseen liittyen. :) Follow your heart. <3
MouMou
Tuttu tunne. Todella tuttu tunne! Mutta kyllä me selvitetään vielä, mitä meistä tulee.:)
-mai-
Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta olen huono kommentoimaan ikinä mitään. Nyt on kuitenkin sellainen aihe, josta on PAKKO sanoa jotain. Itse opiskelin ammatin, valmistuin ja olin työelämässäkin, vain huomatakseni, että kyseinen ala oli minulle totaalisen ja täysin väärä… Harkitsin pitkään lähtisinkö vielä opiskelemaan. Järki ja tunne riitelivät päässäni (“oon liian vanha”, “nyt pitäis keskittyä jo töihin ja tehdä lapsia” jne.). Onneksi se tunnepuoli voitti ja heittäydyin uudelleen opiskelijaksi. Nyt olen viittä vaille valmis ja täysin varma tästä uudesta alasta. Vaikka välillä on töissä huono päivä, niin ei tarvi kun hetkeksi pysähtyä miettimään entistä ammattiani ja sitä motivaation puutetta, joka silloin vallitsi, niin tuntuu jo paremmalta.:)
Juttuni pointti on siis se, että työn on hyvä olla motivoivaa ja alaa kannattaa vaihtaa, jos siltä todellakin tuntuu. Kaikki alat eivät vain sovi kaikille. Itsekin kunnioitan ihan älyttömästi ihmisiä, jotka tekevät työkseen sitä, mitä minä ennen. En vain kokenut ko. ammatissa itse, että tää on mua varten.
Hienoa, että sulla on näissä pohdinnoissa apua uravalmennuksen myötä, itsekin olisin varmasti avusta ollut silloin aikoinaan kiitollinen.:) Onnea pohdintoihin!:)
MouMou
Ihana, että päätöksestäsi seurasi niin paljon hyvää. Toivottavasti tälle hukassa olevalle tyttöselle käy samoin. Kiitos tsemppaavasta kommentista!:)
Lotta
Tollasta kaipaisin kovasti itsekin! Kirjotin kaks vuotta sitten lukiosta ja tän ajan olen kuluttanut miettien mitä seuraavaksi… Ehkä harkitsen itsekin tuollaista niin ei tarvitsisi kolmatta vuotta istua peukaloita pyöritellen.. :)
MouMou
Mua taas harmittaa, etten suosiolla pitänyt lukion jälkeen taukoa ja vaan miettinyt, mitä tahdon. Se olisi ollut kaivattu tauko.:)
Diana
Moikka! Mä oon sun Blogin uus lukija! Sulla on tosi mahtava blogi! Onnee sulle!
MouMou
Moikka! Kiva tutustua.:) Mistäs tänne eksyit?
paulahelena
oo, kuulostaa mielenkiintoselta! vaikka mua itteä alkais varmaan tollanen “terapiaistunto” vaan ahdistaa entistä enemmän, oon vähän sellanen “itte tiiän mikä on mulle parasta”-tyyppi nimittäin :D mut huippua että sait tollasen mahollisuuden selvitellä ajatuksias :)
MouMou
Ajattelin ensi, että ahdistus iskee, mutta joten päädyin avautumaan onnellisena heti. Ehkä mulle osui joku supervalmentaja, jonka kanssa vaan natsasi.:)
suklaasydän
Mielenkiintoinen palvelu ja toivottavasti siitä on apua!
En tiedä kiinnostaako kemia sinua enää ollenkaan, mutta itse omissa opinnoissani huomasin että oppiaineestani tuli ihan aidon kiinnostava vasta ihan kandinopintojen loppupuolella ja maisteritasolla, kun sai ne tylsät perusopinnot alta pois ja pääsi opiskelemaan mielenkiintoisia juttuja ja oikeasti käyttämään niitä taitoja. Eli jos se kemia yhtään enää kiinnostaa, niin sen vanhan tutun aineen parissa jatkaminen voi tuoda helpotuksen pulmiin. Tsemppiä!
MouMou
Tuo olisi kyllä ihanaa. Mulla se vaan meni juuri niin päin, että erikoistumisvaiheessa meni maku. Tai siis kun piti valita pääaine.:/
marge
mielestäni (ainakin omalla kohdalla) tietää onko ala jota opiskelee oikea siitä kun ajattelee että mitä jos lopettaisin opinnot. Jos ajatus lopettaa opinnot tuntuu todella todella helpolta luultavasti on väärällä alalla. Itselleni nimittäin kävi niin. Aloitin yhdet opinnot, mutta jätin lopuksi kesken, koska ei kiinnostanut pätkän vertaa kun tiesin mitä oikeasti halusin. Ainoa este oli pääsykoe (josta ekalla kerralla en päässyt läpi).. Halusin siis lähihoitajaksi ja nykyään opiskelen toista vuotta! Ja lähihoitajan opintojen takia olen päätynyt sellaiseen paikkaan mihin en ikinä uskonut päätyväni ja elämäni muuttui posiitivisempaan suuntaan. Eikä kertaakaan ole tullut mieleen että jättäisin kesken. Ja tietty jokaiseen opiskeluun kuuluu että toisinaan motivaatio katoaa, mutta jos alasta on oikeasti kiinnostunut niin aina se motivaatio jostakin löytyy :) Tsemppiä MouMou <3 ja muista, niin tai näin kuinka päätätkään ikinä ei ole myöhäistä muuttaa mieltänsä (hope so!) :)
MouMou
Niinpä! Tuo tosiaan kertoo paljon. Ja jos tunne on sama vielä vuosien vatvomisenkin jälkeen, olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin!:D
mmilja
Eipäs mulla tähän asiaan paljon sanottavaa ole muuta kuin että kyllä sydäntä kannattaa loppujen lopuksi kuunnella :DD
Blogisi on aivan ihana mutta yksi pieni toive minulle olisi.. :)) Jos blogiarkisto (vaimikäseolikaan) olisi erilainen (niinku täällä : http://www.ostolakossa.com/) sieltä olisi helpompi etsiä postauksia tai tehdä kuten minä, eli aloittaa blogin lukemisen ns. alusta eli ensimmäisestä postauksesta lähtien :DD
Ku luin muuten sun edellisen kenkäpostauksen ja rupesin sitten miettimään asioita, tajusin että haluan oppia kävelemään kunnolla korkkareilla että voisin haalia itselleni IIIIIISOT varastot kenkiä ! :DD
MouMou
Näyttääkö paremmalta?:) Mä vähän mietin, onko tuo sivupalkki nyt liian täynnä… Mielipiteitä saa esittää!
Jenni
Jotain tuommoista minäkin tarvitsisin. Hinta on kyllä todella suolainen :( Olisi vain niin siistiä vuodattaa kaikki jollekin, joka osaisi sanoa jotain muutakin kuin, ettei enää kannata luovuttaa. Oikeastaan taitaisin kaivata sitä, että joku sanoisi minulle, että tee näin. Tällä hetkellä mikään ei kiinnosta, kaikki on vaan ihan sama. Toisaalta sain todella kivan kausityön ja toivon, että saisin jatkaa siellä koko kevään.
Sitä odotellessa täytyy näyttää omaa monoa takapuolelle ja toivoa, että osuisi ja uppoaisi. Onneksi on edes kiva sivuaine, niin jaksaa näyttäytyä yliopistolla. Se onkin ainoa mikä motivoi jatkamaan vielä tämän vuoden.
Jenni
Ainiin, kiitos, että jaat nämä filikset meidän kanssamme. Tulee niin hyvä olo, kun tajuaa, ettei ole yksin näiden fiilisten kanssa. Kampuksilla näistä harvemmin puhutaan. Kukapa kehtaisi siellä tunnustaa olevansa se luuseri, jolle oma ala ei ole se juttu. Varsinkaan, jos ei ole edes mitään vaihtoehtoa sille. On paljon helpompi sanoa lopettavansa, koska haluaa lääkikseen tai kauppikseen. Ei kiinnosta, on vaan väärä vastaus sekä kanssa opiskelijoille että opinto-ohjaajille.
MouMou
NIMENOMAAN. Onneksi meidän yliopistolla on pari ihanaa henkilökunnan jäsentä, joiden kanssa voin jutella suoraan ja jotka tukevat minua. Muuten ei sitten kovin hyvin sujukaan sillä rintamalla.
MouMou
Täällä ollaan kanssa niin hukassa, että jutteleminenkin tekee jo hyvää. Lähipiiri ei tue juuri yhtään tämän yliopistosta karkaamisen suhteen, joten olo on aika toivoton.:/
Heidi
Harmi, että lähipiirisi ei tue sinua. :( Uskon, että he kyllä muuttavat vielä mielensä, kun huomaavat miten paljon onnellisempi olet alanvaihdon jälkeen.
Itse olen ehkä ihan kauhea koulutussnobi, mutta herranjesta, jos minäkin ymmärrän ettei yliopistokoulutus ole ainoa tie onneen, niin kyllä sinunkin läheisesi saavat sen ymmärtää.
Minun kommenttini tuohon kenkäpostaukseen eivät ilmeisesti tule läpi. Sinulla lienee joku suodatin, joka estää liian houkuttelevien kenkien linkittämisen? :D Tsekkaa kuitenkin L.K.Bennettin Shilot.
MouMou
Äh, se on se roskipostifiltteri varmaan. Mä kurkkaan!:)
Ja joo, tuo vanhanaikainen ajatusmalli elää kyllä vielä vähän liian hyvin. MItä väliä tutkinnolla, jos sen kanssa on onneton!
Heidi
Joku tuollainen voisi sopia minullekin, vaikka olenkin jo oman pääaineeni päättänyt. En vaan tiedä yhtään, mitä voisin ja haluaisin tehdä isona. Aika näyttää, ja uskon työtehtävien muokkautuvan sitten omien kiinnostuksieni mukaan.
Itse olen sitä mieltä, että kannattaa kuunnella sekä sydäntään että järkeään ammatinvalinnassa. Tylsää työtä ei jaksa hyvästä palkasta huolimatta, ja toisaalta huonopalkkaisella mutta kivalla työllä voi taas jäädä moni vapaa-ajan asia toteutumatta. Jollain parin tonnin kuukausipalkalla voi olla aika heikkoa hankkia omistusasuntoa pääkaupunkiseudulta, harrastaa ja matkustaa. Eri alojen työllisyyttä on aika vaikea ennustaa seuraavan 40 vuoden ajan, mutta sitäkin kannattaa miettiä edes jonkin verran. Eipä se kiva ammatti lämmitä, jos ei ole töitä.
MouMou
Nämä ovat kyllä vaikeita asioita. Eihän rahalla voi onnea ostaa, mutta kyllä se vaan elämää helpottaa.:)
mmilja
Hihii, kyllä vain ! :DD Mulle on ainaki helpompi lueskella kaikkia vanhoja postauksia näin :D
MouMou
Se kyllä varmasti helpottaa. Pitää varmaankin ladata kuvia noihin väleihin vähän tauottamaan tuota hurjaa tekstimäärää.:)
Siiri
Moikka! joku tossa kommentoikin tosta sun arkistointijutusta, ni mun piti vaan sitä sanoo että se on ehkä hitusen sekava! tai yleensä en ees mee niiden aihepiirilinkkien kautta vaan kirjotan vaan suoraan hakuun jos etin jotain tiettyä postausta (esim tänään etin sitä banaanikärpästentappo postausta :D). En meinaa ymmärrä noita linkkejä millä pääsis noihin vanhoihin postauksiin, tai siis ne on vähän sekavat ja niitä on niin paljon :/ muuten tykkään sun blogista ihan sikana, ja jatka samaan malliin!
onnea näiden opiskelujuttujen kanssa! oon ekaa syksyä nyt yliopistolla ja mietin että onko tä mun ala sittenkään, vaikka tätä nyt toista kertaa hain lukemaan! kai se kattomalla selviää:)
MouMou
No niinpä! Ja parastahan on se, että kun blogi siirrettiin tänne, kategoriat menivät sekaisin. Eli parin vuoden takaiset postaukset ovat väärissä kategorioissa. Voi, kun ne saisi siivottua.:(
emppu
Täällä saman opinahjon opiskelija kirjoittelee, moi vaan! On tietenkin tärkeää, että kokee alan itselleen oikeaksi, mutta ota ihmeessä huomioon myös taloudelliset näkökohdat :-D Se on perin ikävää valmistuttuaan todeta ettei töitä ole ja lähteä uudelleen opiskelemaan. …Ja kannattaa muistaa, että monia yllättäviäkin reittejä voi päästä itseä kiinnostavien asioiden pariin työskentelemään: esimerkiksi kaupalliselta alalta voi päätyä melkein mihin tahansa.
MouMou
Tuo on juuri se ikävä puoli. Pitäisi olla iso perintö tulossa, jotta voisi huoletta heittäytyä alalle, jossa työnäkymät ovat hyvin epävarmat. Kauppis kävi kyllä mielessä, mutta en sitten tiedä, olisiko musta siihen(kään) porukkaan.:)
NA
Tee sitä mistä tykkäät.
näillä mennää :)
MouMou
Voi, kun se olisikin niin helppoa, mutta kun kaikki maksaa ja pummit eivät juurikaan tienaa!:D
emppu
…Tosin etköhän ole jo varmasti kaikkea tätä itsekin pohtinut, mutta tulipahan sanottua :-)
MouMou
Hyvä, kun sanoit! Välillä joku sanoo jotakin, mikä ei ole itselle edes pälkähtänyt pieneen päähän.:)
Aura
Mä oon aatellut vähän sillä tavalla, että se on aika pitkälti vaan ihmisen oma valinta, mitä kannattaa pitää suurimpana arvona tulevaa ammattia tai työtä valitessa. Ois hienoa jos eniten nauttisi sellaisesta hommasta, johon on myös kiinnostavat opinnot, hyvä työllistymisnäkyvät ja muhkea palkka, mutta eihän se yleensä ihan niin mene. Itse lähdin lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan alaa josta olin suhteellisen kiinnostunut ja josta oisin saanut varman ammatin ja kohtalaisen palkan. Aika nopeasti alkoi tuntua että harrastukseni musiikki kiinnosti niin paljon enemmän, että yliopistossa pyöriminen tuntui turhalta siitä tulevasta ammatista ja mukavasta palkasta ja ihan mielenkiintoisista luennoista huolimatta. Tällä hetkellä opiskelen musiikkia, tykkään hurjasti opinnoistani ja koen ne älyttömän mielekkäinä, vaikka en rehellisesti sanottuna yhtään tiedä, saanko tästä ikinä ammattia tai tulenko ikinä elämään tällä jutulla, mitä nyt opiskelen. Mutta olen todella tyytyväinen valintaani. Toisaalta olen sitä mieltä, että aivan yhtä hyvä valinta olisi voinut olla se, että olisin jäänyt varman ammatin, mukavan palkan ja kivan, suhteellisen helpon opiskelun perässä yliopistoon – jos se vain olisi tuntunut oikealta. Palkka ja työllistyminen ovat kuitenkin myös merkittäviä asioita, niin kuin toisaalta sekin että kokee työnsä mielekkäänä ja mukavana. Uskoisin että tärkeintä on että tekee sellaisia valintoja, jotka itse kokee oikeiksi ja joiden kanssa pystyy elämään ilman että tuntuu siltä, että oikeastaan pitäisi olla jossain muualla.
MouMou
Tuo pyhä kolminaisuus olisi kyllä mahtava saada. Mieluinen opintoala, työllistyminen heti ja vielä palkka, jolla ei tarvitse sinnitellä. Ei sen tarvitsisi olla edes mikään hurja.:)
Nede
Tosi hyvän kuulonen juttu! Oi jos itsekin saisi jotain coatcausta tähän elämään, itellä on se aika pian tulossa että pitää päättää mennäkkö töihin, ja jos niin mihin töihin, onko edes valinnanvaraa töistä, saako sellaista mitä haluaa, vai pitäiskö jatkaa opiskelua vai… no kesään asti mulla on aikaa tehdä opinnäytetyötä, mutta nää asiat mietityttää jo nyt ihan kauheasti. Voin vaan kuvitella miten sun mietintämyssy höyryää kun olet pohdintojen äärellä juuri nyt!
MouMou
Musta olisi kamalan kiva, jos kaikille ihmisille annettaisiin valtiolta yksi coaching-jakso käytettäväksi elämän aikana. Veikkaan, että se auttaisi moneen pulmaan.:)
Nede
Aika hyvä idea!
MouMou
Pitääkin alkaa kerätä nimiä paperiin tämän(kin) asian puolesta.:)
Kati
Hieno juttu, että pääsit mukaan tuollaiseen valmennukseen. Toivottavasti siitä on apua. Minunkin pitäisi varmaan mennä ammatinvalintapsykologin pakeille, sillä olen miettinyt viimeiset kaksi vuotta, mitä haluaisin todella tehdä työkseni. Tuntuu siltä, että minua kiinnostavilla aloilla työllistyminen on melko epävarmaa. Minulla on kirjasto- ja tietopalvelualan tutkinto, ja työpaikat ovat kiven alla, joten en haluaisi opiskella toista “turhaa” tutkintoa perään.
On ikävää, että lähipiirisi ei tue päätöstäsi. Jos ala tökkii, ei kannata jatkaa opiskelua vain sen takia, että on sen kerran aloittanut. Itse olin lukion jälkeen kaksi vuotta yliopistossa opiskelemassa suomen kieltä, mutta vaihdoin ammattikorkeakouluun, kun ammattivaihtoehdot alkoivat epäilyttää ja tuntui, että soljuin suuntaa vailla. Aluksi hävetti jättää tutkinto kesken, enkä kertonut asiasta kovin monelle ihmiselle. Yllätyin iloisesti, kun äitini sanoikin, että hänestä oli rohkeaa vaihtaa opiskelupaikkaa. Ehkä sinunkin läheisesi vielä oppivat näkemään asian siten. Minusta ainakin se on rohkeaa ja järkevää silloin kun sydän sanoo niin. Töissä yksinkertaisesti jaksaa paremmin, kun ala on mieluisa.
MouMou
“Tuntuu siltä, että minua kiinnostavilla aloilla työllistyminen on melko epävarmaa.”
Tämä on juuri yksi niistä isoista ongelmista, joiden kanssa painin. Ja myös, miksi läheisiä pelottaa valintani. Minä kun olen niin höpsö, että voisin hyvin julistaa ryhtyväni katusoittajaksi, koska sydän sanoo niin.:)
Nede
Mulla on ollut aina pienenä utopistisena haaveena lukea jotain historiaa ja opiskella faaraoiden ajan elämästä ja Versaillesin loistosta, mutta jos järjellä ajattelee niin missä ammatissa sitten näitä tietoja voi hyödyntää.. ei kauhean monessa. Siispä päädyin opiskelemaan sosiaalialaa, sillähän tulee aina olemaan työpaikkoja vaikka millä mitalla, ja pian valmistunkin sosionomiksi. Kuitenkin se historia kiinnostaisi :D
MouMou
Tuo on ärsyttävää! Miksei vaan kaikilla aloilla voisi olla yhtä hyvät työllistymismahdollisuudet.:)
IraCassandra
Ehdottomasti mennään sydämen mukaan! Olen aina ollut sitä mieltä, että mielummin työskentelen ammatissa, mikä on intohimoni ja mitä todella haluan tehdä vaikkei palkka olisikaan siellä kärkipäässä tai edes keskitasoa, kuin että teen työtä, mistä en pidä, mutta tienaan hyvin. Valmistun ensi syksynä sosionomiksi / lto:ksi, ja minulta on joskus kysytty, miksi haluan huonosti palkatulle alalle. Vastaus on aina ollut, että hyvinvointi ja mielenrauha on tärkeämpää kuin raha, sitäpaitsi, työ lasten kanssa on arvokasta, eikä sitä voida rahalla määrittää :) Tsemppiä valinnoillesi MouMou!
MouMou
Kiitos! Ehkä se oikea polku alkaa pian minullekin paljastua.:)
Diana
Sun blogin osoite oli Demissä, niin olihan se pakko käydä kattomassa.
MouMou
Kiva, kun tulit kurkkaamaan!:)
K
“Your work is going to fill a large part of your life, and the only way to be truly satisfied is to do what you believe is great work. And the only way to do great work is to love what you do. If you haven’t found it yet, keep looking. Don’t settle. As with all matters of the heart, you’ll know when you find it. And, like any great relationship, it just gets better and better as the years roll on. So keep looking until you find it. Don’t settle.”
-Steve Jobs
MouMou
Viisas mies. Kiitos tästä.:)
*jossu*
Moni tuntuu kommenttien perusteella olevan kiinnostunut tollasesta palvelusta, niin ajattelin alan ammattilaisena muistuttaa, että TE-toimistot tarjoavat ihan ilmaiseksi ammatinvalintapsykologin palveluita ja monet lisäksi erillisinä ryhmäpalveluina tuon coachauksen kaltaisia juttuja. Eli ei se urasuunnittelu ole vain harvojen ja valittujen etuoikeus, vaan kyllä teillä kaikilla kiinnostuneilla on siihen mahdollisuus.
MouMou
Mä en tiedä, miten tämä valmennuskurssin versio eroaa noista (vai eroaako edes), mutta hyvä tietää.:)
RI
Mielenkiintoinen postaus! Itsekkin mietin samoja asioita, minulla tosin takana lukion jälkeen yksi välivuosi, jonka vietin tehden titä koulunavustajana alakoululla ja nyt “toinen välivuosi” kuluu opiskeltaessa vapaan sivistystyön opistolla. Jossa suoritan tiettyä linjaa+kasvatustieteen perusopinnot.
Mun opiskeluongelma on se haenko lääkikseen+luonnontieteitä (kemiaa :DD <3 hah ) niinkuin edellisinä vuosinakin (kävin jopa valmennuksen) vai jotain aivan muuta…
hankalaa!
MouMou
Ah, tuo on kyllä paha valinta, että jatkaako yrittämistä vai kokeileeko muuta. Toisaalta paria pääsykoetta ja valmennusta viisaampana nyt voisi tärpätä.:)
Iida
Hei,
opiskelu vaikuttaa olevan usealle se elämän haastavin mutka. Lukeudun itsekin samaan joukkoon. Valmistuin kolmevuotta sitten lukiosta ja luin hakuoppaista farmasiasta. Sillä hetkellä oli semmonen tunne, että tää on mun ala. Olen nämä vuodet siis opiskellut sitä ja valmistunkin ensi keväänä farmaseutiksi (töitä on onneksi tarjolla), mutten ole innostunut opiskelemaan sitä maisteritasolle asti. Olin aluksi varma siitä, että haluan ehdottomasti proviisoriksi, mut sitte totesin: nääh..
Sitä tulee seiniä vastaan. Farmasia terveysalana on kyllä muuten kiinnostava, mutten mä halua vakituisesti loppuelämääni välttämättä apteekissa istua. Sitten rupesin miettimään, että pidin lukiossa erityisen paljon kemiasta ja pääsinkin arvosanoillani suoraan sisään ja aloittelenkin tässä niitä opintoja. Tällä alalla on kans toi työllisyysongelma..poikaystäväni kyllä aina sanoo, että hyville löytyy töitä ja pitää olla yksinkertaisesti hyvä. Tää on mun mielestä aika terävästi ilmaistu, mutta toisaalta itsevarmuus auttanee tässäkin asiassa. :)
Opiskelupaikan miettiminen ja itselleni tällä hetkellä sen aloittaminen hiukan jännittää. Ehkä kuitenkin pitää mennä sillä fiiliksellä, mitä sydän sanoo ja katsomallahan sen näkee. :) Onnea sinulle valmennuskurssin kanssa ja muutenkin tulevaisuuteen! Koen monesti, että sinuun on bloggaajana lukijankin helppo samaistua. Olet ihanan aito. :)
MouMou
Mulle kävin vähän sama temppu! Kemiaa oli kiva opiskella, mutta ei tehnyt mieli olla loppuelämää kemisti. No, tällä hetkellä olen yrittäjä, mitä en ihan osannut odottaa! :)
Kiitos kivasta kommentista. <3