Illuusio tavallisesta ihmisestä
Tein juuri päätöksen, etten vastaa enää ikinä yhteenkään opinnäytetyöhön tai mihinkään samantyyliseen prosessiin. On aivan hirveää lukea syväanalyysejä blogeista ja blogimaailmasta! Niitä sellaisia, joissa tyyliin asukuvan asennosta on vedetty johtopäätös siitä, miten bloggaaja koettaa manipuloida lukijan mieltä johonkin suuntaan. Mitä ihmettä? Tottahan tiedän, että kaikki materiaali, mitä internetissä julkaisen, on lähes kenen tahansa käytettävissä, mutta jotenkin sitä ei kai vaan osaa ajatella, että joku sitten myös käyttää sitä materiaalia.
Herää kysymyksiä. Voiko yhden blogin perusteella määrittää, millainen ihminen sen takana on? Tuntuuko teistä, että tunnette minut ja tiedätte minusta paljon vai onko teillä kenties sellainen olo, että blogi on minusta vain pintaraapaisu? Entäpä onko teille tullut täällä sellainen fiilis, että asioita kaunistellaan ja koetetaan saada näyttämään paremmilta kuin ne ovatkaan? En edes ehdi kirjoittaa tähän kaikkia kysymyksiä, joita päässäni risteilee!
Olen nyt jotenkin niin hämmentyneessä tilassa, että pommitan teitä kerrankin kysymyksillä. Tai ainakin koetan saada teitä vähän avautumaan siitä, millaisena koette blogini. Sellaisena paikkanako, johon voi tulla juttelemaan kuin ystävälle ja lukemaan kuulumisia vai kaukaisempana ajanvietepaikkana, josta löytyy takuulla tuoretta sisältöä usein? Vaiko kenties jonakin ihan muuna? Kommenttiboksiin saa kertoa (asiallisesti), mitä ajatuksia tämä minun aivosolmuni teissä herättää.
(Jos tämä kuulostaa vain hämmentävältä tajunnanvirralta, ohittakaa postaus suosiolla. Lähden nyt Tampereelle haahuilemaan ja palailen illemmalla vähän normaalimman postauksen kanssa. Ellen siis ole hämmenykseni vallassa poistanut blogiani…)
Sol
Blogien perusteella voi kyllä mielestäni tehdä erittäinkin paljon analyysiä. Varsinkin blogeista joissa kirjoittaja avaa paljon omaa elämäänsä/kuvia/ajatuksiaan. Se minkälaisen kuvan bloggaaja itsestään ja elämästään antaa, ei välttämättä ole aivan yksi yhteen todellisuuden kanssa, mutta mitä sitten? Se on se kuva jota julkisesti itsestään haluaa jakaa ja sen tulkitsee kukin tavallaan. Jotkut varmati postaavat vain parhaat asut, ruoat, bileet, hetket jne. joten kyllä sillä tavalla saa aikaan hieman “ruusuisen” kuvan elämästä. Harva laittaa kuvaa itsestään krapulassa halaamassa WC-pönttöä tai rumissa vaatteissa siivoamassa.
Jotainhan ne postaukset aina lukijalle viestittää. Kokemus on toki subjektiivinen, mutta kyllä niistä analyysia voi tehdä ja pitääkin tehdä. Esim nuorison suosimista blogeista, sillä kirjoittaja yleensä muodostuu jonkinlaiseksi esikuvaksi, roolimalliksi, tyyli-ikoniksi. On ihan hyvä analysoida, että millaista kulttuuria hän luo.
Pilvi
Pidän siitä, että persoonasi näkyy blogissa selkeästi. Semmoinen elämänläheisyys, mutta kuitenkin tietty etäisyys löytyy – et kerro kaikkea elämästäsi ja kunnioitan sitä.
Mutta kieltämättä kuuluin kauan blogisi karttajiin sen sisältämän jatkuvan mainostuksen takia. Kun tuotteita tulee ovista ja ikkunoista. Todella moni postaus sisälsi tuotemainontaa, joka käy pidemmässä juoksussa puuduttavaksi. Näkisin, että tuo on vähentynyt viimeaikoina ja siksi kuulunkin nyt lukijoihisi :)
Miaminttu
Tajunnanvirtaa sitten täältäkin päin! Tosin kovin nopeasti raapaistuna ja toinen jalka jo työpaikan ulko-oven välissä.. ;)
Ei blogin perusteella voi määrittää millainen ihminen on kokonaisuudessaan, tietenkään. Ihmisistä tuppaa tulemaan niin eri puolia esille eri tilanteissa, ettei voi mitenkään olettaa ihmisen olevan yhtä kuin bloginsa. Sitä paitsi blogin kirjoittaja päättää itse mitä julkaisee ja mitä ei, ja niitä ei-julkaisemattomia asioita bloggaajan elämästähän on äärettömästi.
Minusta tuntuu KUIN tuntisin sinut, mutta tiedän ettei se ole totta. Toisin sanoen tänne on kiva ikään kuin tulla tiiraamaan mitä se “kaveri” on kirjoittanut tänne, ja tulla kaverillisessa mielessä silloin tällöin kommentoimaan jostain jotain. En silti kuvittele olevani kaverisi, ja tiedän varsin hyvin etten oikeasti tunne sinua. Täällä on vain kotoisa olo :)
En ole IKINÄ saanut täällä sellaista kuvaa, että asioita kaunisteltaisiin. Täällä nimenomaan puhutaan asioista niin kuin ne on, valitetaan silloin kun on valittamista ja iloitaan silloin kun siihen on aihetta. Tietystikään täällä ei ole kuvattuna jokaista itkupotkuraivaria, jonka saat kun asiat menee elämässäsi pieleen, mutta eihän se tarkoita kaunistelua tai sitä, että yritetään näyttää elämästä vaan hyvät puolet.
Minä
Voiko yhden blogin perusteella määrittää, millainen ihminen sen takana on?
Ei, blogista saa vain pienen pintaraapaisun, eikä sen enempää.
Tuntuuko teistä, että tunnette minut ja tiedätte minusta paljon vai onko teillä kenties sellainen olo, että blogi on minusta vain pintaraapaisu?
Sekä että. Osittain tuntuu, että tunnen sinut hyvin ja osaisin kuvitella itseni ystävänäsi, joka on tuntenut sinut ja useamman vuoden ajan ;DD ♥ taikka vähintään tuttuna. Mutta toisaalta, on blogi vain heikko pintaraapaisu ja oikeasti en tiedä paljoakaan itse bloggaajasta. (Muuta kun että hänen “kotikotonaan” on übersuloinen kissa.)
Entäpä onko teille tullut täällä sellainen fiilis, että asioita kaunistellaan ja koetetaan saada näyttämään paremmilta kuin ne ovatkaan?
Jyrkkä ei ! Asiaa ei kaunistella, mutta ei kuitenkaan synkistelläkkään kokoaikaa, joten voin hyvin kuvitella jotkut vetämään moisia johtopäätöksiä.
Sellaisena paikkanako, johon voi tulla juttelemaan kuin ystävälle ja lukemaan kuulumisia vai kaukaisempana ajanvietepaikkana, josta löytyy takuulla tuoretta sisältöä usein?
Ite pitäisin vähän kuulumisten lukemisen ja kaukaisemman ajanvietepaikan väliltä. On kiva lukea just sun kokemuksia tuotteista, mutta ei kuitenkaan liian usein, alkaishan se sillon maistumaan, jopa liikaa puulta.
ps. Tässä blogissa on kaikki kohdallaan :DD ♥ Lämmintä kesäpäivää viilentävä hali!! ;)
muikku
Minusta sinun ei kannata miettiä noin tarkkaan, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat.
Koulutettujen ammattilaisten joukossa jokainen tekstejään julkaiseva kirjoittaja tietää ja joutuu ammatinvalintansa kautta myös hyväksymään sen, että kun teksti on julkaistu, se ei enää ole oma. Tarkoitan tällä sitä, että teksti alkaa elää omaa elämäänsä lukijoiden silmissä ja tulkitsemana.
Jos tämä lähtökohta ei ole selvä, ei kannata julkaista mitään kirjoittamaansa.
Ristiriitoja tai pahaa mieltä “tekstin oma elämä” aiheuttaa silloin, kun a. kirjoittaja ei päästä tekstistään irti rinnastaen sen näin omaan persoonaansa, joka on täysin eri asia kuin teksti, ja b. kun samanaikaisesti lukijoiden tulkinnat poikkeavat kirjoittajan alkuperäisestä tarkoituksesta.
Tekstien maailmassa alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ole koskaan tulkintojen yläpuolella, eikä niitä parempi. Ei, vaikka kirjoittaja niin toivoisikin.
Tämä fakta pätee ihan kaikenlaiseen kirjoittamiseen – siis myös blogeihin.
Kun kirjoittaa julkaistakseen omia ajatuksiaan, pahinta mitä voi omalle tekstilleen ja sitä kautta mielenrauhalleen tehdä on se, että yrittää kontrolloida ihmisten tulkintaa, joka voi tulla esille esimerkiksi kommenttien muodossa.
Blogeissa näkee usein, että mennään mukaan anojen touhuihin, suutuspäissään poistetaan postauksia, haistatellaan kommentoijille paskat ja niin edelleen. Sellaiseen ei kannata missään tapauksessa ryhtyä, vaikka mieli tekisikin. Miksikö? Koska se ei auta, ja kirjoittaja todennäköisesti nolaa vain itsensä.
Tämä ei tarkoita sitä, että bloggaajalla ei olisi oikeutta puolustaa itseään tai pahastua loukkaavista sanoista. Mutta kuten jo on todettu – pahastuminenkaan ei auta.
Teksti on ja elää sellaisena kuin kirjoittaja on sen julkaissut, eikä sille mahda tässä maailmassa kirjallisuuden nobelistikaan yhtään mitään. Enkä usko, että haluaakaan – hän tuntee pelin hengen ja kirjoittaa siitä huolimatta, tai kuka tietää, ehkä juuri siksi.
Kaiken kaikkiaan kirjoittaminen on raakaa puuhaa, joka ei sovi kaikille. Jos ihminen kokee kirjoittajana, että hän kohtuuttomasti kärsii saamastaan palautteesta, on syytä miettiä, onko järkevää jatkaa.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
-Muikku-
Nade
Musta sun blogi on tosi aito ja erotut kyllä eduksesi muihin muotiblogeihin verrattuna :) Postailet fiiliksen mukaan etkä pelkää kirjotella henkilökohtaisistakaan aiheista (esim. ehkäisyrengas). Osaat nauraa itelles! Sillon tulee parhaiten aito persoonallisuus esille, kun ei peittele ja häpeile jotain itsessään jatkuvasti. Mä luen sun blogia, koska osaat kirjottaa hyvin ja mielenkiintosista aiheista, ja koska tää on vähän kun tulis aina kattoon et mitä sille mun kaverille oikein kuuluukaan :) Et tietty kaikkee täällä meijän lukijoiden kans jaa, mutta ei se oo mun mielestä tarpeellistakaan.
Tervetuloo Tampereelle muuten! Paras kesäkaupunki <3
Milski
Ekaks nyt, elä ihmeessä oo poistamassa blogiasi ! Herran tähden. Kritiikkiä sun muuta tallapäiden kirjoittamaa shaibaa tulee tuutin täyteltä ties mistä. Näitä ihmisiä jotka eivät tiedä yhtään mitään, vaikka luulevat tietävänsä kaiken, on joka paikassa, eikä sille valitettavasti voi yhtikäs mitään. Heihin vain pitää yrittää tottua. Taino kannattaa yrittää 8)
Mun mielestä sinen blogi on semmosta lepposaa lukemista, tarpeeksi usein. Joskus tulee hyödyllisempääkin hyödyllisempiä kokeilu postauksia, jossa kerrot omat henkilökohtaset kokemukses jostakin tuotteesta tai muusta asiasta tai tapahtumasta, mikä auttaa hirmuisesti meitä muita. Se ohjaa meitä käyttämään niitä parempia tuotteita, ja säästymään hirveältä tuhlaukselta niitten huonojen kohdalla.
Välillä taas tulee ihanaa jokapäiväisen ihmisen postauksia, millon kerrot sun normiarjesta, joka taas tekee susta enemmän normaalin ihmisen lukijoiden silmissä. Sä et ole semmonen kaukanen Jumala, jossain päin maailmaa, jolle ei uskalla puhua ja jota palvotaan. Mutta vaikka et olekaan majesteettinen, olet silti monen lukijan silmissä ihan mielettömän ihana ihminen, jonka tahtois tavata ja johon tahtois tutustua. Tietenkin nää ärsyyntymis-masennus-yms-postaukset (joita on kyllä melko vähän mitä oon nyt huomannu), ni antaa susta vielä inhimillisemmän kuvan, eikä tee susta yhtään sen huonompaa ku kenestäkään muusta. Ilman niitä, ethän sä olis ihminen.
Mun mielestä me lukijat saadaan susta semmonen pintaraapasu, mikä saattaa lohkasta välillä ison palan kuoresta, ja päästää meidät vähän syvemmälle. Mutta ei me voida mitenkään sua kokonaan tuntea. Ihmisen pitää tavata toinen, montakin kertaa yleensä, jotta oikeasti osaa määritellä toista ihmistä oikein. Arvailu voi joskus osoittautua oikeaan, mutta miksi arvailla, kun voi tutustua ? Tän blogi ajan mitä oon lukenu, oon saanu susta hyvin miellyttävän kuvan, oot ilonen ja pirteä, annat mennä revittelet, etkä murehdi turhia. Tutustut helposti uusiin ihmisiin ja olet sosiaalinen – pidät ihmisten seurasta, mutta viihdyt yksinkin. Vaikka välillä on kiva tälläytyä parhaisiin vetimiin, välillä on ihana olla vaan rennossa lököalussa. Toisaalta, varmasti monet ihmiset voivat luetella nämä asiat sinusta, ja monesta muustakin ihmisestä. Koska kaikkihan voivat luoda itsestään millaisen kuvan tahansa. Toisaalta, miksi turhaan esittää, kun voi olla itsensä, niinkuin sinä tunnut ainakin olevan. Läheisesi voivat varmasti edellisten lisäksi luetella monen monta erilaista ominaisuutta mitä omistat, ja saattavatkin unohtaa nämä asiat mitä mainitsin, koska ne ovat heille itsestäänselviä. Koska he kuvailevat sinua sieltä syvemmältä, mistä me lukijat välttämättä emme pääse raapaisuiltamme. Vain sinä voit antaa meille sen todellisen kuvan itsestäsi.
Halit ja pusut sinne, voimia <3
Bisquits
Minäkään en vastaa enää niihin kyselyihin, koska a) olen jo vastannut niin monta kertaa (keksikää hyvät opiskelijat jo uusia aiheita), b) niitä lopputuloksia ei koskaan lähetetä minulle, vaikka aina niin luvataan. ;-)
Blogistasi – itse näen tämän jonkinlaisena pintaraapaisuna samaan tyyliin kuin mitä vaikka jonkun kaverin facebook-statukset antaa. On naiivia kuvitella tuntevansa bloggaaja pelkän blogin perusteella. Tästä blogista tykkään erityisesti siitä, ettei täällä kaunistella asioita (eli anneta sellaista kuvaa, että kaikki on täydellistä, rahaa riittää töitä tekemättä jne.). Täydellisestä elämästä on kiva lukea muutaman postauksen verran, mutta loppupeleissä luonnollisuus ja rehellisyys on niitä asioita, jotka koukuttaa ainakin meikäläisen lukemaan blogia pidempään ilman ärsyyntymistä.
Amina
Luen muotiblogeja satunnaisesti inspiraatiota saadakseni tai ihan vaan rentoutuakseni. En todellakaan kuvittele, että blogin perusteella saisi kovin kattavan kuvan ihmisestä! Kun avoimiltakin näyttävistä blogeista jätetään aina monet elämän tärkeät asiat pois, niin vielä vähemmän teemablogeista oppii tuntemaan tekijän koko persoonaa.
Mutta kun ihmiset kuitenkin haluaa ymmärtää toisiaan (tai ainakin yrittää) niin kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa tapahtuu mitä hassuimpia ylitulkintoja. Opinnäytetyössä pitäis kuitenkin pystyä perustelemaan väitteensä uskottavasti alansa teorioilla.
Kerro ihmeessä lisää mieltäsi hämmentäneestä “tutkimuksesta”. :D
Sami
No voi, minulta löytyisi sananen jos toinen tästä aiheesta mutta en jaksa kirjoitella. Kuvassa olet niin lutunen, ehkä sitten kesälomalla kirjoittelen enemmän jos joskus sellainen alkaa..
-SL
no omasta mielestäni tänne on kiva tulla lukemaan ja vaihtamaan ajatuksia koska blogisi on positiivinen. En viihdy blogeissa joissa esim. vain valitetaan kaikesta mahdollisesta joka postauksessa
Piia
Blogisi on lohtulukemista, kun kirjoihin ei jaksa perehtyä. Eläväistä tekstiä, tarinaa jokapäiväisestä elämästä silloinkin kun tuttuja ja kavereita ei saa puhelimella kiinni….
Juuri lopetin leipomisen kesken, koska raastin suklaan sijasta sormiani…. ja bloginnurkaan käpertyneenä löysin itseni, lohtua hakemasta
nasu86
minä henkilökohtaisesti pidän tyylistä ettei paljasteta koko elämää vaikka ison osan mutta silti jätetään jotain ihan pimentoon,tämä siitä syystä että blogien kirjoittajat ovat yksityishenkilöitä joilla on oikeus siihen!
oot Iina ihana pakkaus!=)
pysy tuollaisena kuin olet ja jatka samaan malliin.
en voi sanoa että tuntisin sinut mutta tiedän sinusta “paljon asioita” =)
Laesa
Justiin tuossa yks päivä mietin, kun luin blogeja, että mitähän nä ihmiset tekee sen ajan, joka jää tekstien ulkopuolelle ja tajusin, kuinka vähän näistä saa tietää ihmisestä! Käyn lukemassa blogiasi ajan kuluksi, mukavia tekstejä ja kuvia. En ala niiden perusteella ketään arvioimaan, arvioin enemmänkin sitä tekstiä ja sisältöä kuin ihmistä itseään.
Harmi, jos on tuollaisia päätelmiä tehty kuvien perusteella. Ei kuulosta kovin luotettavalta opparilta, johon tehdään noin kaukaa haettuja havaintoja. Ehkä jotkut lukijat vaan uppoutuvat bloggaajan maailmaan niin ettei nähdä sitä ihmistä takana vaan nähdään vain se blogi-minä, joka on monen mielestä vapaata riistaa.
Eerika
Mun mielestä sun blogi on (kuten jo aiemmin kerroin ::D) positiivinen tuulahdus mun päivässä. Sä et todellakaan kerro kaikkea sun elämästä, vaan just tarpeeksi. Ihan kun kaveri kertoisi kuulumisiaan päivästään. Rakastan lukea blogiasi (:
Epe
Miusta on ihan hyvä, että sie tälläiseen aivosolmuun olet pohtinut kysymyksiä – joskus oon miettiny että ajatteleeko bloggaajat juuri tällaisia kysymyksiä?
Miusta ainakin siun blogin kohdalla realismi on yksi sellainen asia mitä arvostan. Aivan kuin meillä kaikilla, on siullakin huonoja ja hyviä päiviä sekä parempia ja kökömpiä hetkiä. Niistä kaikista sie kirjoitat tänne, mikä miusta ainakin “laskeuttaa” siut “tavallisen” ihmisen tasolle. Ehkä johtunee siitä, että siunkin blogi on paljon esillä (nettikeskustelut, erilaiset palkinnot jne.) niin joidenkin mielestä saatat olla “julkkisbloggaaja” – miusta kuitenkin pitäisi aina muistaa, että siellä takana on aivan normaali, tavallinen ihminen jolla toisena päivänä on hiukset huonosti, ja toisena päivänä mikään ei näytä hyvältä päällä, vaikka se ei ehkä meille asti täällä näykkään.(ja hei, onhan ainakin melkein kaikki julkkikset on joskus ollu ihan niitä samanlaisia naapurin tätejä ja setiä, joitten vessassa haisee ja ruoka palaa pohjaan :D)
Itsekin pidän blogia, eikä se mikään maailman suosituin lukijamäärältään ole. Tiedän tasan tarkkaan, että rekisteröityneet lukijat ovat miun ystäviä, joille olen linkannut että heihoi, lukekkee jos kiinnostaa. Mutta kuten mie oon asian miettiny, mie annan itsestäni vain yhden puolen blogiini vaikka siellä monipuolisia ja erilaisia asioita käsittelenkin.
Kun mie kuulin ekan kerran bloggailusta, kauhistelin sitä ajatusta, kuinka ihmiset pitäisivät omia päiväkirjojaan julkisena netissä. Monta monituista vuotta myöhemmin tajusin, että voihan se toki olla tuotakin, mutta myös paljon muuta. Bloggaajia kohtaan muodostuu minusta aina henkilökohtainen suhde – toisille kommentoin kuin he olisivat vaikka naapuriasunnossa asuvia naapureita (joita näkee silloin tällöin rapussa, ja joilta käydään lainaamassa sokeria tai kanelia), toisille tulee jotenkin pidettyä hieman kaukaisempaa, ikäänkuin “sievempää” linjaa.
Sie oot jotenkin sellainen bloggaaja, josta on helppo muodostaa ystävällinen, ja lämmin kuva – mutta en tietenkään sano että heti livenä tavatessamme olisimme ylimpiä ystäviä. Ehei. Jokaisesta muodostuu aina se kuva niitten muutamien ensihetkien aikana kun toisen esimerkiksi kaupungilla tapaa, ja mie ainakin luotan siihen mielikuvaan himpun verran enemmän, blogin luoman mielikuvan ollessa kuitenkin eräänlaisena “taustatietona”.
Ja pakko tähän vielä sanoa, että onhan se tietty jokaisella lukijalla omakohtaista, miten hän blogin ja sen kirjoittajan kokee. Joillekin se on kuin elinehto, jotkut käyvät kuluttamassa blogeissa aikaansa jne. Miun pääintresseinä on käydä katsomassa vinkkejä, nauraa yhdessä siun sattumuksille ja mikä miusta tärkeintä – käydä katsomassa mitä siulle kuuluu. Finskiä unohtamatta :) Vaikka ei tunneta, niin mie olen sellainen että vaikka itsellä ei menisikään hyvin, niin aina on ihana lukea että muut on onnellisia tai muuten vain hyvässä jamassa. :)
Joten piä vain lippu korkeella, aivosolmuile aina välillä mutta elä liiaksi ja vietä ihana kesä! :) Ja Finskille rapsutuksia ja silityksiä ja lääppimistä enemmän kuin laki sallii! =^.^=
mimma
Hmm, riippuu paljon kirjoittajasta ja blogista. Noihin esittämiisi kysymyksiin ei taida voida vastata kovin yksiselitteisesti :) Toiset blogit kertovat paljon kirjoittajastaan, toiset ei.
Kuitenkin useimmiten blogia lueskellessa selviää kirjoittajasta ainakin jotain :) Vaikeaahan tällaista on kirjoittaa kertomatta itsestään mitään.. En kuitenkaan koe tuntevani kaikkien lukemieni blogien kirjoittaija, mutta toiset taas tuntuvat todella läheisiltä tuttavilta..
Hassua miten pelkän tekstin ja vaihdettujen kommenttien perusteella voikaan tuntea ystävyyttä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa.
Ja jälleen, toisissa blogeissa kaunistellaan asioita ja huokuu oikein sellainen “elämäni on täydellistä ja ihanaa asenne” mutta esimerkiksi sinun blogista en ole koskaan saanut sellaista kaunisteltua kuvaa :)
Blogisi on juuri hyvä tällaisenaan, kirjoitat paljon, erilaisista aiheista. Vähän jokaiselle jotain luettavaa. Sinusta saa mukavan kuvan ja vaikutat ystävälliseltä, vastaat asiallisesti lähes jokaiseen saamaasi kommenttiin, etkä selkeästikään koe olevasi meitä muita parempi ihminen, koska blogisi on suosittu tms. Kirjoitat vaikeistakin aiheista rehellisesti ja voisin kuvitella että sinulta voisi ongelmatilanteessa kysyä apua ja auttaisit jos osaisit..
Jep, sellaisen kuvan minä olen saanut :) Olen seurannut tätä blogia ties kuinka ja kauan ja mielipiteeni on alusta asti ollut sama!
Kesäkuumin terkuin,
Minna
Arde
Jos annettaisiin blogien elää vaan omaa elämäänsä ilman syväanalyysejä tai tutkimuksia, ainakaan menemättä yksilötasolle johtopäätöksissä eli vetämättä tulkintoja bloggaajasta.
Ainakin minä koen että tuot omilla kirjoituksillasi ja ajatuksillasi raikkaasti, avoimesti ja myös huumorilla esiin ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia asioista jotka ovat sinulle tärkeitä, ja havainnoistasi aika monenkinlaisista asioista. Rehellisesti omina mielipiteinäsi manipuloimatta ketään.
Uskon vakaasti että julkaisusi ovat blogisi seuraajalle tärkeitä. Näkeehän sen kommenteista joita saat. Varmasti osa persoonaasikin välittyy ainakin jonkinlaisina raapaisuina, sehän on pelkästään hyvä asia. Yksi hieno piirre sinun julkaisuissasi on mielestäni juuri tuo avoimmuutesi, tuot välähdyksinä esiin tapahtumia ja kokemuksia omasta elämästäsikin, omista tunnelmistasi.
Älä välitä mokomista tutkimuksista, voit ne jättää omaan arvoonsa. Jatka omalla ihanalla ja avoimella tyylilläsi, sellaisena kuin olet, sillä tavalla kun haluat asioita esiin tuoda. Sitä me blogisi seuraajat kaipaamme. Sinä olet huipputyyppi!!
Lyyrinen
Minulle tämä on oman unelman toteuttamista ja fantasioita. Tänne blogin toiselle puolelle vaikutat kieltämättä elävän täydellistä elämää johon kuulu myös huonot päivät.
Täydellisyydestä unelmoinnissa miljoonakartano ja uima-allas palvelioineen on liikaa vaadittua joten keskityn tälläisiin realistisiin unelmiin johon kuuluu shoppailu, merkki tuotteet ja kosmetiikka. (Vaikka kehuvat pirkka voiteita niin silti tulee halpa ja kämäinen olo niitä käyttäessä.) siinä olet esikuvani :)
Olen nyt vasta ostanut ensimmäisiä tigijäni ja täältä luin kaikki sinun aihetta käsittelevät postauksesi ja se “positiivinen kateus” iski heti. Voi luoja kun niitä on paljon! Lisäksi vuosi(?) sitten suosittelemasi suolasuihke hiuksille on loistava! KIITOS!
Mutta minun täytyy tehdä töitä saadakseni rahaa ja sitten ostan oman kokoelmani. :) Luen kahta blogia aktiivisesti (=päivitän ehkä kerran tunnissa sivun jos uusi postaus olisi tullut :D) joista tämä on toinen. Ja sitten olen samallainen!
Olen erityisen mieltynyt tyyliisi vuosina 2008-2009.
AT
Koetan vastata omasta puolestani. Ja muutenkin purkaa oikein kunnolla!
Mulle blogien lukeminen on viihdettä. Taitaa olla myös tirkistelyä toisen elämään. Joistakin tyyleistä saatan saada jopa inspiksen, vaikkakin harvoin. En ajattele, onko teksti kaunistelua, koska se ei kuulu mulle. Tykkään blogeista, joissa ilmaistaan mielipiteitä. Toki toivon että kukin kirjoittaja seisoo sanojensa takana. Joskus saatan miettiä, mitähän tuokin oikein esittää, mutta sitten tajuan että blogi on vain osa elämää. Koetan välttää negatiivisen kommentin antamista. Tai ainakin yrittää kertoa sen ystävällisesti.
Tykkään jutella tuntemattomien kanssa ja se tuntuu olevan helpompaa koneen takana piileskellen :-D Mielen pahoittajat harmittavat. Semmonen ei kuulu keskusteluun. Asiallinen kritiikki on eri asia. Kaikilla muilla on oikeus mielipiteeseen paitsi bloggaajilla. Hmph. Pitäisi muistaa että joka koneen takana on oikea ihminen.
AT
En muistanutkaan noita örkkejä. Rakastan niitä <3 Siitä sulle iso plussa ja hali :-)
Arde
Lisäyksenä vielä tuosta manipulointi ajatuksesta. Jokaisellahan on oikeus esittää mielipiteitään ja tuntemuksiaan asioista näin julkisestikin. En tajua miten joku voi ajatella että manipuloisit julkaisullasi ketään. Sinähän tuot vain esiin omia mielipiteitäsi ja kokemuksiasi, nehän ovat sinun mielipiteitäsi ja kokemuksia, ja sellaisena ne varmasti jokainen ottaa. Täytyy olla aikas köykäinen ja omaatahtoa vailla oleva ihminen jos blogistasi manipuloituu, silloin on jo korvien välissä pahasti viirausta;)
Arde
Siis unohda noi höpsötykset manipuloinnista yms. Oikein iso hali sinulle, ja jatka omalla tielläsi, sillä se on juuri oikea! En ole varmaankaan tyypillisin blogisi seuraaja, en ollenkaan, sitäkin paremmalla syyllä, sinulla on tiesi ja mielipiteesi, ja sellaista ihmistä on oikein kunnioittaa. Annat ihmisille ideoita, ja saat heiltä kommentteja, jotka huomioit. Ja huomioksi jokaiselle, kunnioitetaan ihmistä joka avaa itseään ja mielipiteitään.
kiokiokio
mun mielestä kyllä voi aika paljonkin päätellä just esim. asukuvan asennosta ja juurikin siitä mistä blogissansa kirjoittaa. onko yli-iloinen vai valittaako jostain turhasta…lista on loputon. olen kyllä harmillisen usein huomannut että monet itsestään epävarmat ihmiset eivät esim. julkaise mitään muita kommentteja kuin tyyliin: kiva asu, oot kaunis tms.
laiiza
Mun mielestä sun blogia on hauska lukea, en oota mitään enemmän, kirjotat hyvin ja tätä on ilo lukea!
“Sellaisena paikkanako, johon voi tulla juttelemaan kuin ystävälle ja lukemaan kuulumisia” Toi kuvaa aika hyvin sitä millanen tää blogi musta on, ja tää on ihan mahtava blogi!! :) En tiiä antoko tää mitään irti mut anyway..
Hibbuli
Hmm.. Ehkä sitä välillä ajatellaan bloggareita enemmän esineinä kuin ihmisinä, ajatellaan kuinka heillä on kaikki aina niin hyvin ja täydellistä, mutta eivät he kaikki kaikkia murheita ja ongelmia kuitenkaan blogiin kirjoita.
Joskus niillä joiden elämä päällepäin näyttää täydelliseltä on asiat kaikista huonoimmin. Ja sitäpaitsi, sellaista blogia on lukijoiden paljon “tylsempi” seurata jossa kaikki on täydellistä, kuin sellaista jossa bloggaajalla on omat ongelmansa ja jotka tekevät bloggaajasta enemmän “ihmisen” ja joihin voi samaistua. (en nyt tarkoita että kaikki ongelmat pitää nettiin kirjoittaa ja kertoa kuinka kaikki on hanurista ja kuolisimpa jne.). Mutta susta, välillä tuntuu että tuntisi ja olisi suurin piirtein hyviä ystäviä, mutta kun alkaa miettimään, niin enhän mä tiedä susta mitään ja sullakin on varmasti omat kiukkupäivät joskus! :)
Heidi
No, mä tulen tänne ehdottomasti juttelemaan niinkuin ystävälle ja lukemaan kuulumisia, sekä tietysti kuolaamaan kenkiä. En muista varmasti, mutta olen saattanut joskus hehkuttaa sinulle omia kenkäostoksiani, sillä omasta lähipiiristäni ei löydy ketään joka pitäisi yhtä paljon kengistä.
Uskon jollain tasolla tuntevani sinut, mutta se taso on kyllä aika pinnallinen. Mielestäni ihmisen tuntee siinä vaiheessa, kun tietää miten toinen reagoi eri asioihin, ja sillä tasolla en todellakaan tunne sinua.
En usko, että yrität kaunistella asioita, yrittää saada jotain näyttämään paremmalta kuin se onkaan tai manipuloida lukijoita ostamaan tuotteita.
Blogin perusteella ei voi määrittää sitä, minkälainen ihminen on. Tietysti jonkinlainen mielikuva tulee muodostettua kirjoittajasta, mutta lienee välillä hyvä muistuttaa itseään siitä, että se ei ole koko totuus.
Itse kuvailisin sinua seuraavilla sanoilla blogisi perusteella, itse tiedät varmasti menikö oikein: kenkäfriikki, kissaihminen, urheilullinen, helposti innostuva, haaveilija, läheinen perheensä kanssa, kiltti, itsepäinen, tykkää popcornista ja erikoiskahveista, kokeilee erilaisia reseptejä.
Riikka
Oon seurannu sun blogia monta vuotta. Tänä aikana mun käsitys susta ei ole paljon muuttunut. Joka on siis hyvä asia. Olet ollut aina alusta asti mielestäni todella aito ja rehellinen lukijoillesi. Ja pidän huumorintajustasi paljon, joka paistaa blogistasi.
On vaikea vastata siihen, että tuntuuko musta että tuntisin sut jotenkin. Voin kuitenkin kertoa, että tiedän joitain asioita pidät ja joista raivostut. En voi kuitenkaan syvemmin analysoida jollekkin elämänkatsomustasi ja se ei olekkaan tarpeellista.
Miten voisin kuitenkaan tietää onko blogi vain pintaraapaisu elämästäsi, ellen usko sitä, että sinä sanot niin. Jos tietäisin koko elämäsi tietenkin silloin voisin vastata tuohon kysymykseen.
Blogisi on minulle paikka josta voin lukea sekä mielipidetekstejä, arvosteluita eri asioista että ihastella kauniita vaatteita. Olen sua muutamaa vuotta nuorempi, joten pidän sua vähän niinkuin kaverillisena isosiskona. Jos sanot jonkun tuotteen olevan viallista/huonoa ym. uskon sinua ja en luultavasti hanki tuotetta itselleni. Kaupassa jos näen jonkun mekon tms. saatan ajatella tai sanoa ystävilleni että MouMoulla tai Iinalla on samanlainen :D
Pidän blogistasi todella paljon, ja anteeksi vähän pitkästä ja rönsyilevästä kommentista. En paljon kommentoi, mutta silti seuraan blogiasi todella aktiivisesti. Sen vuoksi joka kerta kun kirjoitat jotain lopettamiseen viittavaa tulen surulliseksi. Vaikka meitä lukijoita on monenlaisia ja anonyymit eivät vihaisia sanojaan säästele, toivon että jaksat silti jatkaa blogiasi vielä todella pitkään.
KadMa
Pidän blogissasi siitä, että lukiessani minulle tulee fiilis että tämä henkilö ei yritä olla mitään eikä muuta kuin oma itsensä. Toisin kuin joidenkin blogien kohdalla, joista välittyy sellainen suurenteleva ja teennäinen olo, jo bloggaajat alkavat olla jo jonkin asteisia “julkkiksia”.
Blogin perusteella en osaisi määrittää sinua ihmisenä juurikaan, ehkä blogista voi saada vähän käsitystä millainen olet tuttavana, mutta ei syvempää.
Jotenkin noista “maanläheisistä” fiiliksistä ja muutenkin mukavista jutuista olen jäänyt koukkuun ja tulee aina käytyä lukemassa mitä kirjoittelet. :)
Keep Going!!
Karoliina
Tutulta kuullostaa… Meista taalla eraassa suurkaupungissa bloggaavista tehtiin pari vuotta sitten myös tuollainen eraan yliopisto-opiskelijan toimesta. Ja lopputulos oli jokseenkin hiuksianostattavaa luettavaa. Esimerkiksi blogissa kaytetty sanonta “silta loistaa kaikissa sateenkaaren vareissa” kuvasi tutkijan mielesta yltiöromanttista suhtautumista orientalismiin ja “kaupunki on vienyt sydameni” lausahdus merkitsi etta olemme erheellisesti henkilöittaneet kaupungin ja ties mita muuta diipadaapaa se nyt tarkoittikaan. Teimme asiasta ko osastolle valituksenkin, monet kaytetyt kohdat olivat taysin kontekstista irroitettuja ja nain ollen saatiin vaannettya niista haluttuja huomioita. Ja tuon tutkimuksen tuloksena itsekin sen blogini suljin. Eli tsemppia sulle, kylla ne arsytystunteet viela joskus ohi menevat ;)
piu
Hassua että satuinkin tänne juuri nyt. Voi olla, ettei sua edes kiinnosta tämän suuntaiset mielipiteet, mutta mä siis koen sun blogin siis jonain ihan muuna. Luin tätä ennen aktiivisesti, mutta nykyään todella harvoin. Mua ahdistaa ja ärsyttää jotenkin se muutos, mikä tässä vuosien myötä on tapahtunut. Toki kaikki blogit ovat muuttuneet siitä, mitä ne alkujaan silloin monta vuotta sitten olivat. Siinä on kuitenkin yksi vissi ero: jotkut ovat kehittyneet positiivisesti, toiset taas eivät. Mulle sä kuulut jälkimmäisiin. tää blogi tuntuu olevan olemassa sitä varten, että sä saisit mahdollisimman kivoja tuotelahjoja, yhteistyökumppaneita, mahdollisuuksia, rahaa jne. eikä siinä mitään, mun puolesta bloggaaja saa tienata blogillaan vaikka koko elantonsa, mutta mua ei kiinnosta sun tapasi markkinoida näitä asioita lukijoille. mun mielestä se taannoinen NYT-liitteen juttu oikeastaan tiivisti hyvin tän sun blogisi keskeisen ongelman, mutta en tiedä tajusitko sitä itse? jos siihen olisi valittu joku toinen bloggaaja, koko juttu olisi ollut aivan erilainen. miksiköhän luulet että toimittaja halusi juuri sut? mitä mieltä muuten itse olit siitä jutusta?
sitä paitsi totta kai sä ohjailet täällä ihmisten ajatuksia kertomalla jotakin ja jättämällä jotakin pois. kuulostaa myös oudolta, että nyt et enää halua antaa blogitutkimukseen minkäänlaista apua tulevaisuudessa sen takia, että jonkun ihmisen johtopäätökset eivät sua sattuneet millyttämään? miksi ihmeessä?
ulla
En missään nimessä kuvittele tuntevani sinua tämän blogin perusteella, mutta totta kai jotain mielikuvia on herännyt. Yhdistän suhun sellaisia luonteenpiirteitä kuin innostuneisuus ja ahkeruus. Ja ehkä myös ailahtelevaisuuden, mutta se johtunee enemmän siitä, että uskallat kirjoittaa blogiin myös huonoista hetkistä.
Vaikka esitteletkin runsaasti vaatteita, kosmetiikkaa ja oikeastaan kaikkea maan ja taivaan välillä, niin silti mua kiinnostaa enemmän sun persoona, joka puskee näistä teksteistä läpi. Tietyllä tavalla oot mulle sellainen tutkimuskohde, josta voi yrittää keksiä lisää yksityiskohtia lukemalla tätä blogia :)
En koe, että hirveästi ohjailisit ihmisiä blogillasi tai yrittäisit luoda itsestäsi parempaa kuvaa blogin avulla. Päinvastoin olen joskus miettinyt, että tuo parvekkeen kuvakulma ei välttämättä korosta juuri parhaimpia piirteitäsi… mutta väliäkös sillä, vaatteistahan niissä kuvissa on kyse!
Oletan, että ystävä- ja seurustelukuviosi ovat suurelta osalta rajattu pois blogista, mutta muita katvealueita en ole bongannut. Aito on varmaan se sana, jolla luonnehtisin blogiasi :)
Karoliina
Minä kommentoin tätä tekstiä aika tuoreena lukijana, löysin sinut nimenomaan tuon yllämainitun NYT-liitteen kautta ja ihan silkkaa ärsyyntynyttä uteliaisuuttani tulin vilkaisemaan. Ärsyynnyin siitä lähinnä siksi että siitä (lehtijutusta) tuli semmoinen olo että saisit tuotteita ja mahdollisuuksia. Kuitenkin nyt kun olen tätä lueskellut, olen muuttanut mieleni täysin! Luin siis koko blogin, ihan alusta alkaen viimeisimpään postaukseen, ja minustakin tyylisi oli ihanimmillaan juurikin ennen sitä tuotteiden virtausta. Tykkään tästä blogista kyllä, ja aion lueskella sitä jatkossakin. :)
Lyyrinen
Miten se “iltapostaus”? t. intofani.
MouMou
Koetan just ladata kuvia koneelle!<3 Netti täällä maalla on vaan HIIIDAAAAS…
Lyyrinen
Ihanaa!
randomkisu
VTTTU! Kirjotin pisimmän kommentin mitä oon ikin mihikää blogii kirjottanu, ja se paska ei tullu! Sori, oon ihan raivona :DD Argh, no, tää oli sen pääpointti:
Oot ihanan aito bloggaaja, paras hetki siun blogis on ollu se, ku oli kuva teekupista, mikä oli ihan tavallisen (“vanhanaikasen”) hellanlevyn päällä, ja siin liedel oli likaa <3 :D Niin normaalia ja arkista ja tavallista, tosi kotosta! Tänne siun blogii ku tulee ni tulee kotonen fiilis, ja siis sellanen "katsotaas kuulumiset" -fiilis :)
Ja siulle on tosi kiva kommentoida, koska vastaat kaikkii kommentteihi. Tosin sit aina mietin, et kehtaanko ees kommentoida jos sinuu ärsyttääki miun tylsät kommentit! Eikai?
…tää kommentti ei oo nyt yhtää yhtä hyvä ku se alkuperänen… (ja se ei varmaa tullu siks ku menin samaa aikaa muokkaamaa miun profiilii ku en kestäny enää katella sitä kamalaa ikivnahaa kuvaa… :D turhamaisuus "palkitaan")
randomkisu
JA VVVVTTTTTTTTTTTTUUUUUUUUUUUUU NY SE KuVA EI EES OO _VAIHTUNU_!!! Käyn kai koht itkee…
:DD
MouMou
:D<3
randomkisu
Oioi se on vaihtunu :D HUH!
Shazz
Mikä ihmeen NYT-liite! Mistä kaikki puhuvat! :D
Mä tykkään sun blogista. Oot ihanan aito, mutta et kuitenkaan avaudu liikoja. Yks ehdoton lemppari bloggari oot ehdottomasti. Enkä mä ainakaan analysoi sun asukuvia kovin syvällisesti. ;) Jatka samaan malliin, oot ihana(n oloinen, sillä enhän mä sua tunne) typy!
MouMou
Tähän on pakko selventää, että siis Helsingin sanomien NYT-liitteessä oli tuossa keväämmällä musta juttu, jonka näkökulma oli kauniisti sanottuna hieman kyseenalainen. Tai ainakin erikoinen.
muikku
Jotenkin toivon, että lukisit tuon kommenttini aiheeseesi liittyen, ja edes jollain tavalla pysähtyisit miettimään sitä.
Ainahan saa toivoa.
Muikku
naela
Heips! Olen seurannut blogiasi pari vuotta ja tykännyt. Tosin viime aikaiset tuotevirrat ovat välillä olleet häiritseviä, useampi postaus toisensa perään vain “mainoksia”, niin se alkaa kyllästyttämään. Kyllä niitäkin mielellään lukee, mutta pikkuisen harvemmalla tahdilla.
En koe että kaunistelisit asioita. Varmasti jätät osan elämääsi kuuluvista asioista kertomatta mutta se ei ole sama asia kuin kaunistella.
En myöskään koe että yrittäisit manipuloida tms. Vaikutat rehelliseltä ja aidolta, ja tykkään huumorintajustasi joka välittyy kivasti blogissa.
Viime aikaisst matkajutut ovat olleet kivoja, vaikka niissäkin on ollut “tuotesijoittelua” niin matkapostauksissa on aina muutakin (kaupungin esittelya jne) joten kokonaisuudessaan ne viihdyttävät ja ovat hyvää lukemista.
En ole lukenut NYT-liitteen juttua, enkä oikeastaan välitäkään. MouMou on hyvä ja viihdyttävä blogi, toivottavasti jaksat jatkaa vastaisuudessakin :)
joku
Olen psykologi ja minulla on paljon psykologeja facebook-kavereina, kirjoitan myös blogia, joista jotkut tuttuni tietävät. Kirjoittaessani tiedostan, että mitä kaikkea varsinkin psykologituttuni niistä voivat halutessaan tulkita….me kun teemme usein työksemme myös mm. pyskologisia tutkimuksia ja koulutuksemme on ihmisten analysointia ja arviointia täynnä. Joskus aiemmin mietin asiaa enemmänkin, mutta nykyään ajattelen enemmän, että kerranhan täällä vain eletään ja olen oma itseni. Jos joku ei tykkää tai tekee jonkun arvion, niin ei voi mitään. Ja toisaalta kaikkihan me arvioimme ja lokeroimme toisiamme välillä. Tietenkin mietin myös, että mitä kirjoitan ja miten ja miten sen voi tulkita, mutta en jätä persoonallisuuttani niin piiloon kuin ehkä voisin.
Sinun blogista saan kuvan, että olet hyvin normaali, empaattinen nuori nainen.
joku
Lisäys: Taikka siis minulla on paljon psykologeja myös ystävinä opiskeluaikojen ja töiden kautta. Olen myös nuorehko nainen, 5-vuotta sinua vanhempi.
joku
Lisäys: Että tosiaan tulee illuusio tavallisesta, fiksusta, nuoresta, mukavasta ja nätistä ihmisestä. Tulee kuitenkin myös tunne, että sieltä välittyy aito sinä, eikä että kyseessä olisi manipulointiyritys tai vain illuusio. Varmaksi ei tietty voi sanoa, kun en sinua blogin kautta saamaani kuvaa enemmän tunne.
Helena
Hei! Pakko laittaa kommenttia (eka kerta!). Ihailen todella paljon sinun (ja monen muun bloggaajan) avoimuutta. En voisi ikinä kuvitella avautuvani itse omista asioista noin paljon, tai siis… juuri ollenkaan. Esimerkiksi.. Olen ollut samassa työpaikassa kohta 6 vuotta eikä monet työkaverit tunne mua yhtään vieläkään, tai ainakin hyvin vähän, siis silleen todella :)jotenkin olen tosi varovainen paljastamaan itsestäni vaikka eipä kai suurempia luurankoja kaapista löydy. En tiedä tarkalleen miksi, mutta rajoitan jostain syystä kaiken oman elämän kuulumiset hyvin läheiselle ja “valitulle” joukolle. Niin täytyy ihailla oikeesti tätä bloggailun maailmaa ja avoimuutta. Eikö se ikinä hirvitä että kuka tahansa vastaantulija tietää esim. minkälaista ehkäisyä käytät? ( siis tämä oli vaan hyväntahtoinen esimerkki ). Itselleni sopii “hieman erakko elämä” vallan hyvin :D. Mustakin tuntuu, että tuntisin sut, täytyy aina tsekata kuulumiset :) sulla on tosi mielenkiintoinen blogi, hauskaa kesän jatkoa!! :)
noo_ra
Oon mä tän aiemminkin sanonu, mutta mun mielestä sun blogi erottuu valtavirrasta sillä, miten aito tyyppi oot. Et vaikuta yhtään pinnalliselta, mutta uskon, että blogi oikeesti antaa susta vaan pintaraapaisun. Jatka samaan malliin, ja toivotaan että muutki ihmiset keksis jotain parempaa tekemistä kun miettiä joka ikisestä pienestä asiasta että miksi ja miten. Hyvänä vaihtoehtona tälle ois elämästä nauttiminen.
Okei, tää meni nyt ihan sivuraiteille :D
smes
Mäkin nyt laitan lusikkani tähän soppaan, kun kerran kommentteja ja mielipiteitä haluat. :)
Olen lukenut blogiasi suunnilleen vuoden verran, eli koko sen ajan olet bloggaillut Indiedaysilla (korjaa toki, jos olen väärässä).
Mä todella tykkään sun blogista. Sun kirjoitustapasi, tyylisi ja persoonasi (se osa joka siitä blogin kautta välittyy) ovat aitoja ja melko tavanomaisia. Tällä tarkoitan sitä, ettet koita olla mitään muuta kuin olet, eikä blogistasi saa sellaista kuvaa, että olisit jotenkin lukijoitasi parempi tai ylempiarvoisempi. Näytät sopivasti palasia myös ihan tavallisesta arjestasi, etkä kerro vain kaikista bloggailun mukanaan tuomista hienouksista.
Kirjoituksiasi on mukava aina kommentoida, koska voi olla varma, että sinulta tulee myös vastaus. Blogin kautta ei tietenkään voi saada kokonaiskäsitykstä bloggaajan persoonasta, mutta ainakin sinun blogissasi persoonasi välittyy sopivasti tekstiesi kautta.
Blogissani on melko paljon mainontaa (suoraan tai epäsuorasti), muttei mielestäni liikaa. On myös hyvä, että kerrot saamistasi tuotteista ja niiden käyttökokemuksista, jotka saattavat auttaa lukijoitasi valitsemaan juuri oikeanlaiset tuotteet. Ja aika usein blogissasi on käynnissä jonkinlainen arvonta, jotta lukijatkin voivat voittaa omakseen ilmaisia tavaroita.
P.S En ollenkaan tajua niitä ihmisiä, jotka valittavat siitä, kuinka bloggaajat saavat ilmaisia tuotteita yms. Mikseivät nämä valittajat kokeile omia siipiään bloggaajina? Siten hekin voisivat saada ilmaistuotteita, joista tuntuvat olevan niin kovin kateellisia. ;)
Selena
Olen lukenut sun blogia jo jonkun aikaa ja olen saanut sellaisen kuvan että olet todella avoin ja välitön ihminen :) Tänne kun tulee ja lukee kirjoituksiasi tuntuu kuin olisit unohdettu ystävä jonka on löytänyt uudelleen. Kuulostaa ehkä oudolta mutta jotenkin ajatuksesi tuntuvat kovin tutuilta. :)
AT
MouMou, HS:n maine totuuden torvena on hieman kyseenalainen. Tai ainakin rakoileva. Vaikka siellä väitettäisiin maitoa valkoiseksi, älä usko. Ja juttu susta (en ole lukenut sitä) oli vain jonkun oma mielipide. Pizte.
Sulla on aika monta lukijaa ja sun blogista tykätään. Mieti sitä.
ellivee
Tykkään ihan hirmuisesti sun blogista ja se onkin ainoa, jota seuraan lähes päivittäin. Välillä huvittaa kun tulee kirjoitettua kommentteja kuin tuttavalle, mutta sun avoimuuden ansiosta tulee monesti sellanen fiilis, että “just noin minäkin ajattelen!”. Lisäksi sulla on hyvä huumorintaju etkä taida ottaa itseäsi liian vakavasti 8)
Paula
Ei ja voi blogin perusteella määrittää, millainen ihminen sen takana on. Se riippuu niin paljon blogin sisällöstä. Sinun blogistasi ei voi täysin määrittää millainen ihminen olet. Eikä nyt ihan täydellisesti kai mistään blogista voi. On se kuitenkin jonkinmoinen pintaraapaisu. Toiset blogit ovat sitten taas ihan pään sisälle meneviä ja siten aivan toisenlaisia kuin omasi.
Kyllä tuntuu siltä, että sinut tuntee tai että sinua ainakin vähän tuntee. Blogia on kuitenkin tullut seurattua jonkin aikaa.
Asioita ei suoranaisesti “kaunistella”, mutta näytetään useimmiten ne kauniit puolet. Siis hyvällä tavalla, varmaan ymmärrät. Blogi on myös muuttunut oman kasvusi myötä, sekä myös Indiedaysille siirtymisen myötä. On syntynyt yhdenlainen muotibloggareiden “klaani”, jos näin voisi sanoa. Lukiessa tietää, että taustalla vaikuttaa mainonta, markkinointi yms. asiat, mutta onneksi niitä ei tuoda liiian vahvasti esiin!
Joo, voi tänne tulla juttelemaan yhdenlaisena ystävänä. Tämä on myös ns. kaukaisempi ajanvietepaikka, josta löytyy kivasti tuoretta sisältöä mukavan usein. En sitten tiedä mitä itse tarkoitit tuolla “kaukaisempana ajanvietepaikkana”. Minusta on mukava lukea nuorten ihmisten blogeja, joista löytää jotain uutta ja fressiä niin sanotusti, useimmiten.:)
Mikko Hautakangas
Blogien hektisessä maailmassa tämä viikon vanha postaus ja sitä seurannut keskustelu on jo muinaishistoriaa, mutta kommentoin tänne silti, koska löysin tämän vasta, ja tämä sekä tätä seurannut “maailman pisin postaus” olivat oman työni kannalta äärimmäisen kiinnostavaa luettavaa. Minä olen nimittäin yksi näistä tutkijoista, jotka koettavat saada blogeista irti muutakin kuin mitä riveille on kirjoitettu.
Olen tutkijana Tampereen yliopiston blogeja koskevassa tutkimushankkeessa, johon keväämmällä sinuakin, Iina, pyydettiin haastateltavaksi (et halunnut osallistua, mikä on tietenkin OK!). On kiinnostavaa nyt lukea tätä keskustelua, koska juuri tämän tyyppistä bloggaajien oman kokemuksen “kaltoin kohtelua” olemme pyrkineet hankkeessamme välttämään. Olemme mm. avanneet tutkimusblogin (puolimatkassa.wordpress.com), jotta käsittelemämme teemat olisivat julkisesti kaikkien luettavissa, arvioitavissa ja kommentoitavissa jo tutkimuksen kestäessä, eikä vasta loppuraportin julkaisun yhteydessä. Toivomme nimenomaan avointa keskustelua ja vuorovaikutusta bloggaajien kanssa, emme suinkaan yritä urkkia jotain piilomerkityksiä tms.
Muutenkaan meidän hankkeemme pyrkimyksenä ei ole selvitellä yksittäisten bloggaajien persoonallisuuksia, vaan tutkia koko blogi-ilmiötä kulttuurisena ilmiönä, nostaa esille niitä rakenteita, jotka blogosfäärin muodostumista ohjaavat. Esimerkiksi kaupallistuminen on tietysti yksi niistä, samoin Indiedaysin kaltaisten “puolivirallisten” medioiden muotoutuminen suosituimpien blogien ympärille.
Ymmärrämme hyvin tuon ahdistuksen, mikä syntyy, kun omaa puolijulkista toimintaa arvioidaan ja siitä esitetään päätelmiä. Me tunnemme samaa ahdistusta, kun koetamme saada omia tutkimustuloksiamme julki sellaiseen muotoon, että ihmiset ymmärtäisivät, mitä hankkeilla ajetaan takaa. Blogimme ensimmäisestä postauksesta voitte lukea enemmän tällaisista kohtaamisista…
Tässä mielessä olemme siis lopulta aika samankaltaisessa tilanteessa. Siksi olisi kivaa, että tutkimuksen maailmaa ei koettaisi jotenkin todellisesta maailmasta ja arjesta erillisenä ja kartettavana, vaan että tutkimus voisi todella olla osa tätä yhteiskuntaa ja kulttuuria, herättää keskustelua ja tulla kritisoiduksikin suorassa vuorovaikutuksessa. Sehän kuuluu jo tieteen itsekorjaavuuden periaatteeseenkin!
Itse ainakin ajattelen, että tätä työtä olisi mielekkäämpää tehdäkin, jos työn tuloksista olisivat kiinnostuneita muutkin kuin kollegat… Minusta yksi ongelma tämän “tutkijat ne kammioissaan tutkivat” -puheen takana on myös kielellinen: yhteiskuntatieteellinen tutkimushan on ennen muuta “studies”, eli jonkin ilmiön yhteyksien osoittamista ja tarkkaan analysoimista – ei niinkään luonnontieteellistä mitattavien totuuksien paljastamista (“science”).
Tietenkin tutkimusta on monentasoista ja erilaisiin tavoitteisiin tähtäävää, hyvinkin voi olla, että bloggaajia käytetään helppoina “koekaniineina” esim. opinnäytteissä, koska blogeissa on paljon tutkimusaineistoa valmiiksi tarjolla (erilaiset päiväkirjathan ovat esim. sosiologisen tutkimuksen aineistonkeruun metodi, mutta suht työläs sellainen).
No, tuli ehkä maailman pisin kommentti, mutta innostuin tästä keskustelusta. Voisimme hyvin jatkaa tätä keskustelua esim. tuolla meidän tutkimusblogimme puolella, tervetuloa kaikki kiinnostuneet!
MouMou
Ei pitänyt vastailla tämän postauksen kommentteihin, mutta jotenkin tätä ei voi ohittaa.
Ensiksinkin kiitos pitkästä kommentistasi. Siinä oli hyviä pointteja ja tuttuja tunteita. Tietysti tästä yllättävästä avautumisestani tuli lukijoille ehkä vähän sellainen olo, että kaikki tutkimus, joka kohdistuu blogeihin, on karmeaa. Joukossa on luonnollisesti sekä niitä tutkimuksia, joiden näkökulma on kyseenalainen ja tutkimusmetodit vähintäänkin oudot, mutta toki joukkoon mahtuu niitä fiksujakin tutkimuksia, joita sitten ei ole niin hyytävä lukea, kun ne valmistuvat.
Harmi vaan, että itse osallistumisvaiheessa ei voi juurikaan tietää, mitä sieltä sitten lopulta tulee ulos. Tällä perustelen omaa päätöstäni lopettaa yhteistyön näiden tutkijoiden kanssa. En tahdo ottaa riskiä, että joudunkin henkilökohtaisen syväanalyysin kohteeksi ja kun se harmittaa, ihmiset hymähtävät, että itsepä suostuit.
Siinä olet kyllä oikeassa, että ahdistavaa tätä tutkiminen on, tehdään se sitten hyvin tai ns. huonosti. Kyseessä kun ei nyt ole toimittajan tuottama sisältö johonkin mediaan, vaan paikka, jossa ihminen avaa itsensä ja päästää lukijoita tavallaan elämäänsä. Mielestäni on vaan jotenkin liian intiimiä tutkia toisen ihmisen elämää ja ajatuksia. Toimittaja voi ottaa kritiikin vastaan tuotoksistaan eikä se välttämättä edes tunnu henkilökohtaiselta, mutta bloggaajan kohdalla se kritiikki kohdistuu hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa. En tiedä, miten tämän voisi sanoiksi pukea, mutta kaipa sitä ihminen naiivisti ajattelee, että kaikkea, mikä liikkuu, ei tarvitse tökkiä vaan siitä tökkimisen ilosta. Analysointi kun tuntuu pilaavan monta hyvää asiaa.
Alkaa karata ajatus jo. Pointtini on kai kuitenkin se, että jotenkin blogimaailmasta on hankala tehdä mitään tutkimusta ilman, että se on jollakin tasolla liian henkilökohtaista. Oli se tutkimus sitten hyvä tai ei niin hyvä.
Mikko Hautakangas
Kiitos paljon vastauksestasi! Varmaan arvaatkin: tämä vastauksesi oli erittäinen kiinnostava myös tutkimuksemme näkökulmasta ajatellen :) Koetan pitää lyhyenä ja olla menemättä henkilökohtaisuuksiin, mutta en malta olla kommentoimatta:
“Kyseessä kun ei nyt ole toimittajan tuottama sisältö johonkin mediaan, vaan paikka, jossa ihminen avaa itsensä ja päästää lukijoita tavallaan elämäänsä.”
–> Yksi hankkeemme keskeisiä kysymyksiä on selvitellä “virallisen” median ja henkilökohtaisen viestinnän rajojen muuttumista blogien lukijamäärien kasvaessa ja toiminnan muuttuessa ammattimaisemmaksi. Tämä vastauksesi kertoo hyvin, miten sinä näet oman suhteesi “mediaan” ja julkisuuteen. Toisaalta, on sellaisiakin bloggaajia, jotka suorastaan pyrkivät “mediamaiseen” asemaan, esim. omaa uraansa edistääkseen.
“Pointtini on kai kuitenkin se, että jotenkin blogimaailmasta on hankala tehdä mitään tutkimusta ilman, että se on jollakin tasolla liian henkilökohtaista.”
–> Tämä oli pysäyttävä ajatus! :) Tokihan mikä tahansa aineisto, jossa kysellään yksilön toimista tai pään sisällöstä on aina jollain tasolla vastaajan näkökulmasta henkilökohtaista – vaikka kysymyksessä olisi kysely ruokailutottumuksista tms. Tutkijan tehtäviin sitten kuuluu asettua tämän henkilökohtaisen tason ulkopuolelle + pitää kohde tunnistamattomana esim. loppuraportissa. Mutta on jännä ajatella, että yhtä aikaa on OK, että tuhannet ihmiset lukevat bloggaajan elämästä ja kommentoivatkin sitä, ja samalla se tuntuu intiimiltä ja tunkeilevalta, jos tuo keskustelu tapahtuu eri puitteissa.
Ymmärrän kyllä pointtisi, enkä siis piinaa enempää. Varovasti vielä kumminkin sanon, että olisi tosi kivaa, jos vastoin vakaumustasi voisit täyttää blogisivuiltamme löytyvän kyselyn, kun kumminkin olet näitä asioita miettinyt. Ei mene kuin 10 min, vastaukset käsitellään täysin anonyymisti eikä nimeään ole pakko edes kertoa :)
Ja samaan kyselyyn saavat siis vastata kaikki muutkin, sivulla puolimatkassa.wordpress.com
Kiitokset keskustelusta ja kivaa kesän jatkoa!
MouMou
Niin, tämä on taas niitä aiheita, joissa olisihelpoin vedota siihen, että tämän harrastuksen aiheuttamat tunteet ymmärtää vain, jos viettää hetken niiden tuntijan saappaissa. Sitä löytää kumman epäloogisia ja ristiriitaisia ajatuksia sisältään. Tuohon henkilökohtaisuuteen kommentoin vielä sen verran, että blogissaan on helppo julkaista monille lukijoille juttuja, koska niitä tuntee hallitsevansa ja väärinkäsityksiä voi oikoa kommenttiboksin puolella lähes reaaliajassa. Se ei niinkään ahdista, mutta se, jos joku muut ottaa paloja blogikokonaisuudesta ja alkaa vääntää niitä haluamaansa muotiin, se ahdistaa.