“Bebe oli muutaman viikon armollisesti rauhallinen, mutta nyt alkuraskaudesta tuttu nipistely on palannut. Huomaan komentelevani vatsaani hellästi välillä jopa ääneen. Mies naureskelee, kun vierestä kuuluu yhtäkkiä: “Voisitko ottaa vähän iisimmin, muru?” Odotan jo jännityksellä, milloin vauvan liikkeitä alkaa tuntea. Ensimmäisen raskauden kohdalla niitä ei useinkaan kuulemma näin alkuvaiheessa tunne, mutta olen silti toiveikas. Tekisi mieli käydä ultrassa joka päivä, kun se on ainut todiste, että vatsassa kasvaa elävä olento. Välillä raskausvatsa tuntuu vain pahalta turvotukselta.

Vatsani koko on sitä tasoa, että kohta sen peittäminen on mahdotonta. Valokuvissa on vielä helppo hämätä, mutta en tiedä yhtään, kuinka “vatsakkaalta” näytän vastaantulijoiden silmiin. Töissä kokeilin neuletakilla, kuinka vatsaa voi korostaa ja kuinka taas piilottaa. Älkää huomioiko kuvien hiustyyliä, olen kipeästi kampaajan tarpeessa ja tiedostan sen itsekin. Sain ajan helmikuun lopulle, mutta siihen on vielä pitkä aika. Olo on muutenkin jotenkin epäsiisti, joten aloitin tänään panostusprojektin ja päätin käyttää ulkonäkööni jatkossa enemmän aikaa.

1556246_521378654644946_196268667_o

Vanhemmista vaivoista itkukohtaukset ovat vähentyneet selkeästi, mutta niiden rankkuus on aivan uutta tasoa. Muutama päivä sitten istuin puolisen tuntia(!) kuumassa suihkussa itkien. Tarvitsisin kylpyammeen oloa helpottamaan, sillä se määrä, mikä vettä valuin viemäriin heikon hetkeni aikana oli aika hurja. Kuuma vesi helpottaa oloa fyysisesti ja henkisesti, joten ensimmäinen asia, mitä viikon sisällä tapahtuvan muuton jälkeen on tehtävä, on saunavuoron varaaminen. Jos en saa kylpyammetta, tunti lämpimässä saunassa saa luvan auttaa.

Tähän loppuun tahtoisi rakkauspuuskassani kiittää kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, joilta olen saanut tukea raskausaikanani. Arvostan kaikkia eleitänne. Kiitos, että olette ottaneet tämän niin hyvin, vaikka tämä ns. tilanne hieman yllättäen tulikin. 😉“