Kuvassa äiti ja lapsi loikoilemassa perhepedissä. Äidin ilme ei paljasta, että niskat ovat olleet jumissa vuoden ja että joka toinen aamu äiti herää siihen, että saa pienestä kantapäästä leukaansa. Parisuhteen romantiikka on kuollut välissä nukkuvan taaperon takia.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bella-blogien ja Piltti-lastenruokien yhteistyökampanjan myötä sain haasteen kirjoittaa vanhemmuuden paineista. Blogien suurkuluttajana tiedän tasan, miltä tuntuu, kun olo on riittämätön ja saamaton. Bloggaajaäidin koti on aina siisti ja puhdas, jotta lattialta voi hätätapauksessa vaikka syödä ja silti perheen äiti ehtii leikkiä lapsensa kanssa, keitellä vauvalle luomusoseita, jumpata olohuoneessa, vaikka olikin vanhoissa mitoissaan jo synnäriltä lähtiessä, ja kirjoittaa sitä kaunista blogia. Näitä äitejä löytyy toki ihan oikeastakin elämästä ja heidän luonaan kyläily saa leuan loksahtamaan auki. Saavatko toiset ihmiset ostettua jostakin ylimääräisiä tunteja vuorokauteen vai olenko minä vain huono äiti, kun joskus jo se, että saan lapsen pidettyä vuorokauden ajan hengissä, tuntuu suursaavutukselta?

Vanhemmuus tuntuu toisinaan mahdottomalta yhtälöltä. Olen tuntenut monesti, että minua revitään vastakkaisiin suuntiin. Toisaalta pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa, mutta apuvälineet, joiden avulla nipistän sitä aikaa lapselle, tuomitaan toisten vanhempien toimesta. Kyllä, kutsun mummon apuun lastenvahdiksi, jotta saan imuroitua ja mopattua koko asunnon ilman, että imuria pelkäävä lapseni huutaa vieressä. Kyllä, syötän Pikkukalastajan herkkua, joka on lapseni lempivalmisruokaa, hänelle, kun saavumme puistosta tunti ruoka-ajan jälkeen hukattuani ajantajun. Ja kyllä, otan pojan joka ilta viereeni nukkumaan, vaikka vanhat ja viisaat kertovat, että lapseni ei opi tämän vuoksi koskaan itsenäiseksi. Mutta näin minä saan siivottua, vältettyä itkuraivarit ja nukuttua jopa 12 tunnin yöunet 1-vuotiaan kanssa.

Kuvassa perheen olohuone on siisti ja lapsi rauhallinen. Mikään ei paljasta, että puoli tuntia aiemmin lapsi on juossut ympäri asuntoa alasti raivosta kiljuen, pissannut lattialle ja tiputtanut äidin älypuhelimen lämpöpatterin taakse, josta sitä ei meinannut saada pois edes paikalle soitettu huoltomies.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinkin näissä ruoka-asioissa vanhempia syyllistetään ihan maailmanloppuun asti. Jos keskustelupalstoja on uskominen, alimpaan kastiin kuuluvat he, jotka syöttävät lapsilleen valmisruokia ja sädekehäänsä kiillottavat he, jotka valmistavat jälkeläistensä ruuat alusta loppuun omin kätösin. “Lähituotantoluomureilunkaupanraaka-aineista” tietenkin. Valmisruokavalmistajien ainoa tavoite on syöttää lapsille lisäaineita ja rahastaa vanhempia. Vai meneekö se sittenkään niin? Varsinkin vauvavuoden aikana äitien jaksaminen on usein vaakalaudalla ja jos uupumusta ja pahimmillaan masennusta voidaan välttää sillä, että äiti voi säästää puolen tunnin kokkailusession ajan, lämmittää valmisruokaa puoli minuuttia ja käyttää säästyneen ajan johonkin, mikä tekee hänet iloiseksi, miksi sitä niin kritisoidaan?

Monilta tuntuu unohtuneen se, ettei valmisruokaa anneta lapselle joka päivä viidesti päivässä. Lisäksi harva ehkä tietää, että valmiita lastenruokien laatuvaatimukset ovat todella tiukat, niitä säädellään tarkemmin kuin muita elintarvikkeita. Lastenruoissa ei saa esimerkiksi olla lainkaan säilöntäaineita, väriaineita, arominvahventeita tai makeutusaineita. Se valmisruokapurkki, jotka katsot kassajonossa tuntemattoman äidinkädessä tuomitsevasti, saattaa sinä iltana pelastaa samaisen äidin itkemästä MLL:n tukipuhelimeen. Samoin se korvikepurkki, jota mulkoilet kaupassa halveksivasti, voi olla ainoa ravinto, jota pienelle lapselle, jonka äiti ei sairautensa vuoksi voi imettäää, voidaan antaa. Valmisruuat, purkkivälipalat, pussismoothiet, korvikkeet ja muut lastenruuat on kehitetty auttamaan. Elämässä on toisinaan hetkiä, kun pitää säästää aikaa ja/tai ajatella omaa jaksamista. Valmisruuistakin löytyy vaihtoehtoja jokaisen perheen tarpeisiin.

Kuvassa taapero sormiruokailee hymyilevän äidin kannustuksella. Kukaan ei kerro, että minuutin päästä seinässä ja lapsen vaatteissa tulee olemaan avokadoa ja äidin pään sisällä huutaa tuttu ääni sanaa, joka sointuu “tittu-herkeleen” kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulipa avautuminen, mutta jaksattehan lukea vielä hetken, sillä paasaamisesta päästään palkitsemiseen. Nyt voit päästä ihanalle kylpylälomalle jakamalla oman vinkkisi, jonka olet oppinut niin sanotusti kantapään kautta. Vinkin ei tarvitse liittyä ruokailuun, vaan se voi olla vanhemmuudesta yleensä. Piltti-kisan helpot ohjeet tulevat tässä:

“Vähennetään vanhemmuuden paineita yhdessä ja laitetaan hyvä kiertämään! Minkä asian sinä opit vanhemmuudesta vasta #kantapäänkautta? Jaa oma vanhemmuusvinkkisi Instagramissa muille äideille ja isille, vakavalla naamalla tai pilke silmäkulmassa. Merkitse kuvasi #kantapäänkautta @pilttipiiri. Kilpailu on käynnissä 19.11.–17.12. Parhaat vinkit palkitaan viikoittain Piltin tuotepalkinnoilla ja kisan voittaja saa lähteä perheineen pakoon arjen paineita Kylpylähotelli Flamingoon.“

Minun vinkkini voi kurkistaa TÄSTÄ LINKISTÄ! 😉