Mitä tapahtuu synnytysvalmennuksessa vol. 3
Kolmas ja viimeinen ns. normaali perhevalmennuskerta on nyt takana. Seuraavaksi käydäänkin tutustumassa synnytyssairaalaan oman aikataulun mukaan. Sinänsä hauska aihe, sillä kukaan ei missään vaiheessa sanonut, koska ja millä perusteilla synnytyssairaala valitaan, mutta rakenneultrassa hoitaja sitten yhtäkkiä totesi, että meidän perheessä synnytetään Kätilöopistolla. Selvä juttu, siellä sitten! Eipä tarvinnut päättää mitään tai punnita eri vaihtoehtoja. Mietin joskus, otanko tämän raskauden vähän liiankin rennosti, kun en ole koko ajan googlailemassa erilaisia oireita ja suunnittelemassa kaikkea mahdollista etukäteen. Tuntuu vaan, että se itselle sopivin selviytymiskeino odotusaikaan ja synnytykseen on: “Go with the flow!“
Kolmannen perhevalmennuksen teemana oli synnytys sekä siihen liittyvät vaiheet, kivunlievitysvaihtoehdot ja hieman myös lapsivuodeaika. Koin tämän ehdottomasti hyödyllisimmäksi tapaamiseksi, vaikka ryhmästämme puuttuikin suurin osa juuri tällä valmennuskerralla. Vihdoin ja viimein katsottiin se odotettu synnytysvideo, joka kesti parikymmentä minuuttia. Nyt, kun siihen oli varautunut, ei se tuntunut juuri miltään. Toivon vaan, ettei alitajuntaani iskostunut liian positiivinen mielikuva synnytyksestä, koska videon päähenkilön pariin ponnitukseen ja hiljaiseen tuskanulvaisuun tiivistynyt ponnistusvaihe oli kyllä kieltämättä aika ideaali. Pieniä repeämiä, ei suurta meteliä eikä mitään hätää. Kieltämättä itsekin toivoisin sellaista synnytystä, mutta aika näyttää.
Mitä opin aiheesta? Synnytyksen eri vaiheet oli hyvä käydä läpi. On erityisen hyvä, että isäkin tietää, ettei sairaalaan lähdetä ensimmäisestä supistuksesta ja että äiti voi itse valita, haluaako kivunlievitystä ja millaista sellaista, jos edes haluaa. Terveydenhoitajat kuvailivat kivunlievityskeinoja melko neutraalisti jättäen jokaiselle äidille tilaa omille ajatuksille. Valmennusryhmässämme muutama kertoikin jo päättäneensä synnyttää luonnollisesti. Minä taas kallistun sille puolelle, että mitä ikinä lääkäriltä kipuuni rukoilenkaan, sitä tahdon myös saada, jos siinä vaiheessa enää mahdollista. Teen päätökset sen tilanteen mukaan enkä laadi tarkkaa käsikirjoitusta synnytyksestä, jotta en pety, jos kaikki meneekin aivan eri tavalla.
Oli kiva kuulla myös tarkempia ohjeita sairaalakassin pakkaamiseen. Tästä aiheesta löytyy mammablogeista postauksia sadoittain, joten oli hauska vertailla, miten bloggaajien listat erosivat ns. yleisestä suosituksista. Parhaita postauksia ovatkin olleet synnytysten jälkeen kirjoitetut postaukset, jossa on käyty läpi, mitä olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan. Syvimmälle mieleeni ovat painuneet kirjat, huulirasva ja aamutohvelit, mutta saa nähdä, koenko ne omalla kohdallani tärkeiksi.
Mitä en oppinut aiheesta eli mitä unohdin kysyä? Ainut asia, joka hieman vaivasi valmennuskerran aikana, oli se, hidastavatko erilaiset kivunlievitykset synnytystä, mutta tähänkin sain vastauksen lopulta ihan kysymättä. Esimerkkinä mainittakoon, että muutama odottajista perusteli, ettei halua epiduraalipuudutusta, koska se saattaa hidastaa synnytystä, mutta eräs läheiseni taas kertoi, että oli niin väsynyt kipuun, ettei tiedä, olisiko ilman epiduraalin suomaa lepohetkeä jaksanut ylipäätään ponnistaa. Piikkikammoinen tai en, pidän kaikki puudutusmahdollisuudet lähettyvillä ja avoimina vaihtoehtoina. Jos tuntuu, että mennään luonnonmukaisesti, niin mennään. Jos ei tunnu, pyydetään apua. Jotenkin typerä edes kuunnella tuttujen tarinoita kivunlievityksistä, jotka eivät toimineet, kun se toimiminen on ihmiskohtaista. Miksi siis perustaisin omat päätökseni toisten ihmisten negatiivisiin kokemuksiin? Mieluummin keskityn niihin onnistumisiin.
Yhteenvetona voisin kai todeta, että synnytysfaktat ja -neuvot karistivat mielestäni viimeisetkin irrationaaliset synnytyspelot. Tämän aihepiirin parissa tieto ei kai sitten lisääkään tuskaa. Ainakaan toistaiseksi. Saa nähdä, kääntääkö synnytyssairaalavierailu kaiken jälleen päälaelleen, kun pääse näkemään ne paikat, joihin sitten muutamaksi päiväksi tai pidemmäksikin ajaksi majoitun uutta elämää synnyttämään. Voihan olla, että jo kaikkien laitteiden näkeminen saakin pienen paniikin heräämään sisälläni, kun en ole hetkeen sairaalassa joutunut aikaani viettämään.
Olen nyt raskaudessani sellaisilla viikoilla (30+), että rankin vaihe on startannut. Tähän asti kaikki on mennyt omalla painollaan, ja alun jälkeen pahimpina raskausoireina on ollut lähinnä pientä vatsan kovettumista ja satunnaista vihlontaa sekä turvotusta. Keskiviikkoaamuna heräsin kuitenkin aivan uuteen oloon. Yöllä oli huono olo, satunnaisesti reistanneeseen jalkaani sattui niin, ettei se meinannut kantaa, ja sileä ihoni oli yön aikana revennyt ainakin kahdesta kohdasta. Aivan kuin yön aikana raskaus olisi siirtynyt seuraavalle tasolle kertarysäyksellä ja herättänyt minut sitten räkäisesti nauraen. Niin ja tunsin ensimmäiset erilaiset eli niin sanotusti oikeat supistuksetkin. Tästä se lähtee! Lopun alkua, sanokaa minun sanoneen. 😉
Maistuisiko kipulääke vai mennäänkö nuijanukutuksen ja kauratyynyn voimin luomuna? 😉
karoa
Ei tosiaan kannata stressata kipulääkkeistä tai suunnitella etukäteen, itsehän olin ensimmäisen rauhoittavan kipulääkkeen jälkeen sellaisessa hihitystilassa etten edes huomannut kun laitettiin jossain vaiheessa selän kautta kipulääkettä.. 😀 Näin jälkikäteen päällimmäisenä muistona synnytyksestä on se kun istun sängyllä heijaten itseäni päässä soivan frontside ollien tahtiin. Mutta tsemppiä jo synnytykseen!
Iina / Bebe au Lait
Mä haluan myös olla huomaamatta piikkejä! 😀
Tarja
Itsekin menin ensimmäiseen synnytykseeni ajatuksella, että otan vastaan, mitä tuleman pitää ja toimin sen mukaan. Mitä muuta siinä olisi voinutkaan, kun ei oikeasti tiennyt, mitä edessä on! Yhtä vähän kuin voi tilata itselleen lapsia, voi tilata mieluista synnytystä. Onneksi kätilöt ja synnytyslääkärit ovat ammattilaisia ja he tekevät sen, mikä on oikein ja parasta. Toisesssa synnytyksessä sitä jo tiesi, mitä edessä EHKÄ on, mutta jokainen synnytys on kuitenkin uniikki tapahtuma, joten siinäkin joutui toimimaan ihan sen mukaan, miten tilanne eteni. Vaikka kumpikaan tapahtuma ei ollut helppo, niin silti minulla on ihan positiiviset muistot tapahtuneesta – jotenkin se vauva sitten kuitenkin kuittaa kaiken “vaivan” ja päällimmäisenä mielessä on kuitenkin se hetki, kun pikkuinen on maailmassa 🙂
Niin ja piti vielä sanomani, että synnytys ei ole mikään urhoollisuuskamppailu, josta palkitaan mitalilla. Tyypilliseen tapaan äidit osaavat olla tässäkin tosi ilkeitä toisia kohtaan ja se paras vaihtoehtohan tietysti synnytys ilman kivunlievitystä jne. Jos pärjää ilman kivunlievitystä, niin hyvä niin, mutta tärkeintä lienee kuitenkin, että äiti ja lapsi jaksavat ja voivat hyvin. Tilanteen mukaan siis ja rauhallisin mielin ennen kaikkea 🙂
Ihanaa loppuodotusta – toivottavasti helteet eivät kovasti käy voimillesi! t. nimimerkki “kaksi kesävauvaa yli lasketun ajan, huh hellettä” 😀
Iina / Bebe au Lait
Tämä kesä on kyllä aikamoinen haaste! Mutta kuten sanoit, vauva palkitsee. Pikkuinen on kaiken läkähtymisen, säryn, repeilyn(:D) ja itkun arvoinen palkinto. <3
Lillis
Se on vähän niin, että mikä toimii toisella niin ei toimi toisella.. Jollain epiduraali hidastaa ja itselläni se vauhdittaa; kolmessa synnytyksessä epiduraalin jälkeen on melkein samantien ruvettu ponnistamaan. Ensimmäisellä kerralla olin auki vasta 1,5cm kun sain epin ja kolmannella kerralla olin auki 3cm.
Itse myös ajattelen ettei kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia, koska ei tiedä yhtään miten synnytys menee.
Iloista odotusta! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Niinpä. Paha tehdä suunnitelmia muiden kokemusten perusteella. Tai no, ehkä sen verran, etten odota ihan epärealistista kokemusta suuntaan tai toiseen. 🙂
nasu86
se jalan kipukin voi olla supistus. itsellä ne tuntuivat reisissä,ärseessä sekä ala selässä. vatsassa ei tuntunu ollenkaan. olisin halunnu kokeilla vesi synnytystä mut käynnistyksen takia ei se ollu mahdollista.
Iina / Bebe au Lait
Mitä?! No, nyt on outoa! Mulla tuntuu koko ajan alaselästä polveen asti sellainen vihlova/vetävä kipu. 🙁
nasu86
itellä kipu oli sellasta polttavaa…jospa sulla on joku hermo puristuksissa tai jotain..??!
Iina / Bebe au Lait
Sitä lääkäri veikkasi. Ja ihanasti säteilee lonkkaan eteen, ai että! <3
nasu86
kurjaa! 🙁 koitappa muuten jaksaa näillä kamalilla helteillä <3 ihan tuskaa täälläkin päässä kun saa tuota ihanaa "pientä" miestäni kannella…
Iina / Bebe au Lait
No varmasti! Jaksamista siis sinnekin. 🙂
Minna
Mä kanssa kuulin ennen synnytystä tuosta puudutteiden synnytystä hidastavasta vaikutuksesta, siinä vaiheessa kun kätilö alkoi suositella epiduraalia ja synnytys oli jo kestänyt jotain 18h luokkaa, olin ihan kauhuissani että ei mitään hidastavaa kiitos 😀 No kätilö sitten valaisi minua, että epiduraalilla voi olla hidastava vaikutus jos se annetaan liian aikaisin, mutta että minun tilanteessa (7cm) olisi epiduraalilla vain positiivinen vaikutus synnytyksen kulkuun. No, uskalsin sen sitten ottaa ja mikä tärkeintä, sain todella kaivatun lepotauon ja ihan pian jo päästiinkin sitten ponnistamaan 🙂
Menin synnytykseen myös ajatuksella, että valitsen kivunlievitykset ihan fiilisten mukaan ja se toimi mielestäni hyvin – kuuntelin avoimin mielin kätilön neuvoja, mutta saimme kuitenkin mieheni kanssa tehdä päätökset ihan itse, eli mitään ei tyrkytetty 🙂 Tsemppiä loppusuoralle!! 🙂
Iina / Bebe au Lait
Tuo on kyllä mukava kuulla, ettei mitään tyrkytetä. Kiitos tsempistä, se tulee takuulla tarpeeseen! 🙂
JennL
Ehdottomasti parasta pitää juuri tuo asenne, go with the flow! Jokainen synnytys on erilainen (itselläkin kolme niin erilaista takana, että!), eikä siihen voi oikein mitenkään valmistautua. Suosittelen kyllä itsekin valitsemaan mukaan mukavat aamutossut ja luettavaa. Mulle tais mies tuoda oma-aloitteisesti läppärin ja mokkulankin, etten tylsistyisi, tais huomata että aika käy hieman pitkäksi:D
Iina / Bebe au Lait
Noista tossuista on moni sanonut, vaikka terkkari yritti väittää, että sairaalassa on ihan hyvät tossut! 😀
Nina, verkkareista
Epiduraali on neulakammoiselle siitä hyvä, että sitä pistämistä ei edes voi nähdä, vaikka haluaisi. Mä otin sen, enkä tuntenut yhtään pistosta. Sitä ennen laitettiin jotain puudutetta. Tsemppii <3 Mun synnytyksen voi muuten opiskella Vauva-lehden huhtikuun numerosta 😀
Iina / Bebe au Lait
Kuulostaa ideaalilta! En koskaan tahdo nähdä niitä neuloja.
Mun pitäisi hankkia kasa vauvalehtiä käsiini ja voisin kyllä aloittaa tuosta Vauva-lehden numerosta. Kiitos vinkistä, utelias arvostaa! 😀
hannam
Moikka! Ihana kirjoitus, jälleen kerran ! Ehkä nuijanukutus voisi olla hyvä vaihtoehto, miehellesi nimittäin. Jos hän alkaa hirveästi panikoida ja hössöttää kun tärkeä hetki koittaa niin voit sitten hetkeksi hänet rauhoittaa tällä perinteisellä tavalla 😀
Iina / Bebe au Lait
Nuija lähtee siis mukaan synnärile, ilmastointiteippi kun ei taida riittää! 😀
Laura
Mä olin myöskin kuullut, että puudutteet hidastaisivat synnytystä. Kun sitten menimme synnärille (Kättärille juurikin), kätilö kysyi, mitä olen ajatellut kivunlievityskeinoista. Sanoin, että haluan yrittää ensin “luomuna” (ihan vain, jotta huomaisin, millaista kipu on – sitä kun ei tosiaan etukäteen voi tietää, niin turha mielestäni etukäteen mitään päättää), mutta tarvittaessa olen valmis ottamaan mitä vain. Sairaalaan saapuessa olin auki 3 cm, kahden tunnin päästä 5 cm. Kivut olivat kovat: tärisin ja en oikein ollut “tässä maailmassa” enää. Mies ehdotti, että jokohan olisi sen epiduraalin aika, ja sanoin, että ei vielä koska pelkään synnytyksen hidastumista! Kätilö sanoi, että ei se kyllä niin aina mene.. Noh, otin sitten epiduraalin, jonka ansiosta koko kroppa rentoutui niin, että nukahdin tunniksi. Ja sen tunnin jälkeen olinkin täysin auki ja valmis ponnistamaan! Eli epiduraali ei todellakaan aina hidasta kulkua, vaan kohdallani päinvastoin nopeutti. Ilmeisesti kroppa oli mennyt jotenkin “kipsiin” kaikesta kivusta eikä “antautunut” valmistautumaan synnytykseen.
Mutta jokainen nainenhan on erilainen, ja toki on muitakin kivunlievityskeinoka kuin lääkkeet 🙂 Joten suosittelen todella, että avoimin mielin siis käyt taistoon ja luotat kätilön ammattitaitoon ja ennen kaikkea omiin tuntemuksiisi! Selviät varmasti hyvin, ja mitaleita ei tosiaan jaeta!!
Iina / Bebe au Lait
Sepä näissä on aina hankala, kun me kaikki reagoimme eri tavoin kipuun. Kunpa tietäisi etukäteen sen itselle parhaan lievityskeinon! 🙂