OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä niin! Luvassa muutamia hieman sumeita, huonosti rajattuja ristiäiskuvia, mutta tunnelma kyllä välittyy kuvista. Tai pitäisi kai ehkä sanoa ristiäislahjakuvia, sillä niistähän tässä on oikeasti kyse. Lahjojen avaamisesta, jonka allekirjoittanut sai suureksi riemukseen toimittaa, ei kovinkaan kauniita kuvia ole, mutta onneksi lahjat voi kuvata jälkikäteen ja juuri niin minä tein. Tuon yllä olevassa kuvassa olevan jättipaketin sisältä löytyi Vilacin auto, joka lienee nykyään kovinkin suosittu kastelahja. Kuvailin myös muutamat muut lahjat tähän postaukseen, jos joku etsii inspiraatiota kastelahjoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pojan pappa eli mieheni isä antoi päivänsankarille lahjaksi värikkään osakesalkun. Siis aivan kirjaimellisesti! Pieni peltisalkku oli niin symppis, että hormonimyrskyissä purjehtiva äiti liikuttui kovasti salkkua tutkiessaan. Tietysti arvostan myös sitä, että lahja on niinkin pitkäkestoinen, että jälkeläiseni pääsee osakkeisiinsa käsiksi vasta täytettyään 18 vuotta. Eipähän tuhlaa rahojaan teininä toisin kuin äitinsä teki aikoinaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osakkeet olivat kova sana myös minun vanhempieni mielestä, sillä tällaisen (jalo)kiviharakan pojalle sopivat erityisen hyvin ametistikaivosyhtiön osakkeet. Niiden lisäksi lahjapaketeista kuoriutui mm. ensimmäinen oma soitin, kaunis käärö kastetodistukselle ja pienet rasiat sekä ensihampaalle että ensimmäiselle kiharalle. Lisäksi poika sai mm. vaatteita ja säästölippaan, jonka kummitäti oli ystävällisesti jo täyttänyt. Ihan kaikkea en valitettavasti ehtinyt kuvata ennen lähtöä tänne maalle.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lahjat avattiin innokkaiden pappojen seurassa. Muistelen kastejuhlaa lämmöllä varmasti vuosikausia, sillä niin lämmin tunnelma meillä oli. Suurkiitokset vielä kerran kaikille vieraille ja erityisesti mieheni äidille, joka auttoi siivoamaan ja pitämään keittiökaaoksen kurissa myös juhlamme aikana. Kohta kastejuhla saa jäädä menneisyyteen, mutta vielä on käsittelemättä kaksi tärkeää aihetta. Mittatilaustyönä tehty kastemekko, joka sekoitti pääni täysin, ja poikamme nimi, jonka yksityisyydestä olen ottanut stressiä ahdistukseen asti. En voi ohittaa tätä aihetta vain kohauttamalla virtuaalisia olkiani, vaan julkisuuspohdinnat on aika lyödä julkisiksi. Tietysti itse päätöskin on vielä tekemättä. Mutta nyt viikonloppua viettämään, muistakaa rentoutua! 🙂