Kastepappia tapaamassa
Taapersimme tänään muutaman sata metriä läheiselle kirkolle kastepappiamme tapaamaan. Iloitsin koko matkan, sillä rakastan sateista säätä. Lätäköiden lotina kumppareiden alla ja vaunujen sadesuojaa hyväilevät vesipisarat tiivistävät syksyn syvimmän olemuksen. Kastepäivä lähenee ja jännitys alkaa jo kutitella selkää, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Suolaiset ja makeat ruuat on tilattu, kastemekon saan huomenna niin kuin myös oman mekkoni, äitini tuo kaikki ne kastepöydän pakolliset tarvikkeet, joita meiltä ei löydy, ja nimi on tuntuu yhtä oikealta pojalle kuin tähänkin asti. Kaikki kutsumamme sukulaiset pääsevät juhliin, sekin on hieno juttu eikä lainkaan itsestäänselvyys.
Kuljin koko aamun kummi- ja nimimonisteet tiukasti käsissäni, jotta en unohtasi ottaa niitä tapaamiseen mukaan. Onneksi kaikki sujui hyvin. Kastepapin kanssa oli tosin aluksi hieman säätöä, sillä ensin pappi unohti soittaa meille, sitten meille olikin yhtäkkiä varattu kaksi pappia ja lopulta tarina sai vielä hurjan sairastapauskäänteen ja nythän meillä on sitten eri pappi kuin mitä aluksi piti olla Pääasia on, että joku kastaa lapsemme, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, kun se viimein saatiin ratkaistua. Kastepappimme on miellyttävä vanha herra. Tämä kirkkoherra on jo kuulemma oikeastaan eläkkeellä, mutta tekee “kastekeikkoja” vielä tarvittaessa.
Juteltuamme kastepapin kanssa kirjoitin itselleni ylös pienen muistilistan sunnuntaita varten. Pelkään unohtavani jotakin tärkeää, joten konkreettinen lista on ihan hyvä idea.
Kastepäivän muistilista hajamieliselle äidille:
- kastemalja eli mikä tahansa malja
- kasteliina lapsen pään ja papin käsien kuivaamiseen
- kynttilä kastekynttilän sytyttämistä varten
- kastemekko lapselle
- kastepöytä
- (raamattu)
- (valkoinen liina kastepöydän päälle)
- (kukkia kastepöydälle)
Malja ja liina taitavat tulla vanhemmiltani, samoin kynttilänjalka. Kaikkia noita on käytetty omassa kastejuhlassani aikanaan. Itse kynttilä pitää muistaa sunnuntaiksi ostaa. Kysyin raamatusta papilta ja se ei kuulemma ole pakollinen. Muutenhan sen siirtäminen kirjakaapista kastepöytään ei olisi iso homma, mutta en koskaan muuttanut kirjalaatikoitani tähän asuntoon. Virsien kanssa olen eniten lirissä, sillä en keksinyt ainuttakaan laulua, joka ei avaisi itkuhanoja. Siksi virsinämme taitavat olla “Ystävä sä lapsien” ja “Jumalan kämmenellä”. “Maan korvessa kulkevi” on mielestäni ihana, mutta tukehdun itkuräkään, jos se lauletaan. Nyt lähden metsästämään pojan tuttia jostakin vaatevuorten uumenista. Palaillaan pian kantojuttujen merkeissä. Omasta bingolapustani on rastittu jo neljä kohtaa! 🙂
(Stokke Xplory -vaunut ja Hai-kumpparit saatu)
Random
Ystävä sä lapsien on kyllä kanssa paha… “Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää “…. NIISK. 😀
Iina / Bebe au Lait
Se on kyllä riski. Pitäisi laulaa jotakin Muumia tai Nalle Puhi! 😀
Lettunen85
Minullakin, vaikka en itse kirkkoon kuulu, tuli tyttäremme ristiäisissä itku nimenomaan tuossa “siunaa äitiä ja isää..”- kohdassa.
Iina / Bebe au Lait
Kummasti sitä ennen niin yhdentekeviä olleen kappaleet saavat uuden merkityksen. Tai oikeastaan niiden merkityksen ehkä ymmärtää vasta todella. 🙂
annina
Meillä sattui kastepappia varatessa äidin tuttu puhelimeen, päädyttiin sitten samantien häneen. Oli ihanaa saada tuttu pappi vaikka kävikin vahingossa. Lauluista en enää edes muista mitä laulettiin, taisin keskittyä vaan rakkaaseen pellavapäähän :).
Iina / Bebe au Lait
Mulla kävi mielessä pyytää omaa rippipappia, mutta en sitten kehdannut. 🙂
...
näistä kuvista päätellen oot hoikistunut hurjasti 🙂
Iina / Bebe au Lait
No, hmm… Rehellisesti sanoen kaikki läski on valunut alas. Kasvoista puuttuu paljon, samoin vyötäröltä. Mutta se on painunut vain takamukseen. 🙂
Minttu
Pöhpöh, kaunis olet!!! Miten mulla toi hääkunto- 2015 ei oo lähtenyt yhtä hyvin käyntiin?! 😀
Iina / Bebe au Lait
Palkkaat vaa hyvän valokuvaajan sinne, joka löytää oikeat kuvakulmat! 😀
nasu86
vaikka teistä riippumattomista syistä olikin hiukan sählinkiä, juhlat itsessään varmasti menevät hyvin. ovat joka tapauksessa ikimuistoiset <3
Iina / Bebe au Lait
Eikös se sekava kenraaliharjoitus merkinnytkin juuri onnistunutta esitystä. 🙂
(Katsotaan vaan, niin sytytän mekkoni tulee kastekynttilällä ja kompastun kahvipannu kädessä…)
Sansku
Hei WAU, oot saanu tosi hyvin raskauskilot pudotettua! Laitahan tänne väli-infoa miten kilot karissu, montako jälellä yms.? 🙂
Muitakin postausideoita olisi: miten teijän pikkusen unet menee, täytyykö nukuttaa, nukahtaako itekseen, monet päiväunet nukkuu..
Päivärytmi? Onko vielä muodostut semmosta?
Pojanmittoja, vaatekokoa, vaipankokoa yms..
Iina / Bebe au Lait
Unijuttuja on tulossa! Saatiin juuri matkasänky käyttöön ja siitä tuli idea pohtia nukkumista enemmänkin. Hyviä ideoita muutenkin! 🙂
Painosta ei ole mitään käryä. Katsoin juuri äitiyskortista vihdoinkin viimeisen neuvolakäynnin painon, mutta nykyisestä ei ole tietoa. Suostun vaa’alle aikaisintaan jouluna…
Emilia
Ihana, kun vaikka olet aiemminkin (ennen pientä ihmettänne siis) hymyillyt kuvissa, niin nyt se on mielestäni muuttunut. Onnellisuus oikein paistaa hymystäsi läpi. =)
Iina / Bebe au Lait
Se on ihan totta. Väsymys alkaa vähän helpottaa, kun pojan nuha parani. Enää ei tarvitse heräillä yöllä ihan koko ajan. 🙂
minävaan
Mulla oli itelläni kastepappina mies joka oli mun serkun kaverin isä ja syntyny kaikenlisäks samana päivänä kun minä ! eri vuonna tietenkin 😀
Pikkuveljen kastepappi oli sitten pappina iskän hautajaisissa , oli outoa kun hän muisti mut ja veljeni mutta me ei häntä .
Iina / Bebe au Lait
Kummasti ne papit kuulemma muistavat. Jotenkin ihana 🙂
Marizka
Erinomaiset virsivalinnat, meillä oli neidin ristiäisissä tammikuussa samat. 😉 Tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus; meillä jo istutaan, kontataan, seisotaan ja jopa hieman askelletaan tuen kanssa. Jotenkin liian nopeasti ne vauvat kasvavat. 🙂 Noh, tytön serkku syntyy aivan näinä päivinä, niin pääsee sinne sitten nuuhkimaan sitä vastasyntyneen huumaavaa tuoksua. 🙂 Mukavaa jos teille tulee kantoliinalle käyttöä! Itse ostin myös kantoliinan, mutta käyttökertoja tuli tasan kaksi! Kerran kannoin tyttöä liinassa kun käveltiin viereiseen kortteliin isovanhemmille kylään ja kerran käytin kotona. Jotenkin vain vaunut olivat meillä ykköset ja kotona neiti taas useimmiten viihtyi sitterissä. Parin viikon päästä ollaan lähdössä reissuun paikkaan, jossa on paljon portaita. Matkarattaat otetaan kyllä mukaan, mutta ilmeisesti niillä ei siellä paljoa tee. Kantoliinan sitominen taas lähes taaperon kanssa tuntuu jotenkin hankalalta. Onneksi sain siskolta heidän vanhan kantoreppunsa. Jotenkin harmittaa kun itsellä jäi liinan käyttö oikeastaan täysin, ei se kuitenkaan ihan ilmainen ollut, kun se uutena ostettiin. Mutta odotan kyllä kovasti kantopostauksia! Kohta on omakohtaistakin kokemusta, miltä tuntuu kantaa viikon verran tuota meidän 10,5 kiloista neitiä. 🙂
Iina / Bebe au Lait
Mä niin haaveilen sitteristä! Voisi vaan pahimmalla aktiivisuushetkellä istuttaa pojan siihen ennen kuin tämä selkä poksahtaa. Kantoliinan sitominenkin on joskus liikaa malttamattomalle pikkumiehelle, joka kaipaa liikettä. 🙂
Marizka
Mitäköhän ajattelin kirjoittaessani, että ristiäiset olivat tammikuussa. Neiti siis syntyi vasta tammikuun lopussa ja ristiäiset olivat täten maaliskuussa. Sama pää kesät talvet ja äitiys vielä siihen päälle! Meillä siis on hieman reilu 8 kuukautinen tyttö. 🙂 Sitteri oli kyllä ihan ykkönen! Meillä käytettiin sitä vielä puolivuotiaanakin. Tyttö istuskeli siinä kun itse kävin suihkussa (muuten olisi ryöminyt suihkun alle). Ja kiinteät kun aloitettiin neljän kuukauden iässä, niin sitteri toimi syöttötuolina kunnes sai istuttaa oikeaan syöttötuoliin. Niin ja joskus oli vain itse helpompi syödä kun neiti istui sittetissä, aina kun ei edes leikkimatolla ollut kivaa. 😉 Oli meillä kyllä Bumbokin, mutta itse tykkäsin enemmän sitteristä. Bumbo toimi lähinnä matkasyöttötuolina.
Iina / Bebe au Lait
Tuttu tunne, olen koko ajan sekaisin päivistä, viikoista ja jopa kuukausista. Sitteri on kyllä pakko hankkia! Toivon kyllä salaa, että sen saisi ristiäislahjaksi, mutta taitaa olla jotakin muistoesineitä tulossa käyttötavaran sijaan. Krääsäkammoinen sisälläni pitää silti peukkuja sitterin puolesta! 😀
Hannele
Voi ihanaa onnea kastejuhlaan jo nyt! Kiva että kaikki on kondiksessa, nauti tilanteesta – tältä äitiltä pääsi pieni itkuntiraus.
<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi
Iina / Bebe au Lait
Kiitos! Yritän nauttia ja lukita tämän stressipeikon vaikkapa kaappiin. 🙂
Ida
Maan korvessa on kyllä semmonen, että itku tulee melkein ajatellessakin sitä. Se on aina ollut mulle jotenkin todella herkkä paikka, mutta nyt kesällä kun sitä veisattiin anopin hautajaisissa, ni meinas päästä huutoitkut.. Se on kyllä maaginen.
Iina / Bebe au Lait
Voi ei, varmasti ollut tunteellinen hetki. 🙁 Osanottoni. <3
ac // Pastellipisaroita
Mulla meni valtaosa postauksesta ohi kiitos väsymyksen, mutta mieleen jäi, että oot kyllä mahdottoman nätti ♥ Piti mun jotain muutakin kommentoida, mutta väsy… 😀
Iina / Bebe au Lait
Haha, tuttu tunne! 😀