Viisi kiloa meni rikki niin, että pamahti tällä viikolla olleella kaksikuukautisneuvolakäynnillä. Tarkka paino oli 5100 grammaa ja siltä tuo koko ajan kasvava poika jo käsivarsilla tuntuukin. Pituuttakin pojalle oli tullut lisää ja tällä hetkellä vauva on 56,5 senttimetriä pitkä. Poika sai kaikkien rutiinimittausten jälkeen juotavan rokotteen, jonka hän nieli (ei yhtään yllättäen) todella kiltisti. Rokotteesta ei tullut sivuoireita, mutta viikko rokotuksesta rotavirusta, jota vastaan tämä ensimmäinen rokote siis annettiin, esiintyy kuulemma vauvan ulosteessa, joten hygienian kanssa pitää olla nyt erityisen tarkkana.

Täysimetyksellä jatketaan edelleen, ja suunnitelmissa olisi jatkaa imettämistä vähintään se suositeltu kuusi kuukautta. Kiinteitähän saisi antaa jo neljän kuukauden iässä, mutta jos rintamaitoni riittää, en tahtoisi turhaan aloittaa kiinteitä ruokia. Turhaan siis siinä mielessä, että jos vielä ilmankin vielä selviää. Eri asia on, miten pääkoppani kestää sen, että silloin jo paljon isompi poika on mahdollisesti rinnalla koko ajan. Toivottavasti maidontuotanto pysyy perässä, imetys sujuu jatkossakin eikä lisäravintoa tarvita. Imetys-sivustollahan kerrotaan aiheesta näin:

“Jos vauva puolen vuoden tienoilla alkaa syödä selvästi tiheämmin ja tämä kestää kauemmin kuin noin viikon, tiheän imun kausi ei liity muutoksiin elämässä tai vauvan kehityksessä (esim. hampaat) ja useammin tarjotusta rinnasta huolimatta vauva tuntuisi tarvitsevan vielä jotain enemmän, voi olla aika miettiä kiinteitä ruokia.“

Ehkäpä en nyt stressaa asioista, jotka eivät toivottavasti ole ajankohtaisia vielä viikkokausiin. Poika kasvaa hyvin ja keskityn nautiskelemaan siitä aina seuraavaan neuvolakäyntiin asti, jolloin tilannetta jälleen tarkastellaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edellisen neuvolakäyntipostauksen kuvaushetkestä jäi “ylitse” hauska ja varsin havainnoillistava tilannekuva, joka ehkä tiivistää tunnelmat pojan painonnoususta humoristisella tavalla. Kaikella rakkaudella, mutta hartiani vaativat hieman totutteluaikaa siihen, että jopa vauvani röyhtäyttäminen menee nykyään melkeinpä salitreenistä. Eiköhän noista käsivarsien löllöistä päästä varsin pian tällä menolla. Tämän kuvan myötä toivottelen kaikille mukavaa sunnuntaita. Palaillaan pian sänkyjuttujen kanssa! 😉